Sydän särkyy

Teinit ovat sellaisia. Omistani varsinkin tytöt olivat, äiti-poika -suhteet saattavat olla luonteeltaan erilaisia.

Kestin kuitenkin hyvin, koska muistin ja muistan edelleen, miltä tuntui teinivuosina. Tunsi tietävänsä ja ymmärtävänsä kaiken ja omat näkemykset olivat sekä tiukkoja että ehdottomia.

Vanhempien elämäntapa, puheet, ajatukset ärsyttivät ja halusi olla itse täysin päinvastainen. Ihanteet löytyivät aivan muualta kuin kotoa.

Vastapoolina ehdottomuudelle oli tietenkin tyytymättömyys omaan ulkonäköön ja muuhun ulkoiseen, mikä teki omasta olemisesta vaikeaa. Teinitoverit saattoivat olla raadollisia  toisiaan kohtaan. Koulukiusaaminen, jos ei koskenut itseä, oli kuitenkin uhkana; tyttölasta alettiin huomautella ulkonäöstä heti kun rinnat alkoivat kasvaa ja tätä "huomiota" sukupolveni naisväkeä kohtaan ei pidetty ollenkaan pahana, ihan yleisesti hyväksyttyä tuntui olevan. Ja huomiota tuli siis kaikenikäiseltä miesväeltä. Varsinainen ahdistelu oli sitten luku erikseen.

- Nämä omat tuntemukset ja kokemukset muistaen ymmärsin teinejäni ja annoin olla rauhassa, kuitenkin osoittaen, että rakastan heitä, eikä sitä tosiasiaa voi muuttaa :) Joten neuvoni on, että olkaa teinienne saatavilla kun he tarvitsevat teitä, muutoin antakaa aikuistua rauhassa, ikään kuin passiivisesti tukien. - Kun tarvitsevat rahaa, osoittavat kyllä keskustelun- ja kanssakäymisen kykyä ja halua hetkittäin, repikää niistä tuokioista voimavaroja.

Älkää ryhtykö riitelemään teininne kanssa, koska sellainen tuntuu yhtä kamalalta molemmista osapuolista.