Lue keskustelun säännöt.
Voisitko seurustella sinkkuäidin tai -isän kanssa? Vai ovatko lapset aikaisemmasta suhteesta heti dealbreaker?
16.01.2019 |
Minun tapauksessani seurustelun mahdollisuus riippuisi siitä, kuinka paljon vapaa-aikaa naisella on (esim. viikko/viikko tai vain yksi viikonloppu kuusta) ja millaisia tuhoja raskaus ja synnytys ovat naisen keholle tehneet.
Kommentit (59)
En halua lapsia elämääni missään muodossa. Ja jos seurustelee henkilön kanssa, jolla on lapsia, ne lapset on aina läsnä. Vaikkei fyysisesti aina olisikaan, niin henkisesti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua lapsia elämääni, joten satunnainen seksisuhde on ainoa, joka voisi tulla kyseeseen.
En voisi, mutta itselläni taustalla on vankka vakaumus koskemattomuudesta. Koska en itse ole uittanut melaani yhdessäkään järvessä, odotan vastaavaa myös mahdolliselta kumppanilta.
Voisin, mutta muiden speksien pitäisi natsata aika täydellisesti. Joskin tässä iässä (40v, mies) se sama on kyllä lapsettomienkin kohdalla. Huonoon ei enää viitsi sortua vakavammassa suhteessa. Lihan piilottamiseen toki kelpaa huonompikin, kunhan ulkonäkö, käytös ja seksuaalinen vapautuneisuus on riittävällä tasolla.
Voisin mutta en alkaisi isää leikkimään ellei lapset kokisi minua isäksi.
M30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin ja olen seurustellutkin, mutta se on kyllä ihan tapauskohtaista miten onnistuu. Yhden miehen kanssa esim. lopetin tapailun, koska häneen ei saanut olla yhteydessä silloin kun lapset olivat hänen luonaan...
Vierailija kirjoitti:
Minun tapauksessani seurustelun mahdollisuus riippuisi siitä, kuinka paljon vapaa-aikaa naisella on (esim. viikko/viikko tai vain yksi viikonloppu kuusta) ja millaisia tuhoja raskaus ja synnytys ovat naisen keholle tehneet.
Tuhoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Lapset olisivat aina muistuttamassa olomassaolollaan miehen exästä ja ex mahdollisesti elämässä paljonkin mukana.
Olen liian mustasukkainen moiseen.
Sen jälkeen, kun oma lapseni aikuistui, oli itsestäänselvää, etten enää halunnut parisuhdetta, jossa joutuisi ottamaan toisenkaan lapsia huomioon eli halusin kumppanin, jolla on jo aikuiset lapset tai ei lapsia ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin. Itse asiassa jopa toivoisin, että miehellä olisi lapsia. Itse kun en lapsia voi saada, olisi mukava jos saisi olla osa jonkun muun lapsen elämää. Toki edellytys olisi, että välit lapsen äitiin olisivat kunnossa. Mihinkään exä-draamaan en lähde mukaan.
Vierailija kirjoitti:
En. Lapset olisivat aina muistuttamassa olomassaolollaan miehen exästä ja ex mahdollisesti elämässä paljonkin mukana.
Olen liian mustasukkainen moiseen.
Todella hyvä, että itse ymmärrät tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun tapauksessani seurustelun mahdollisuus riippuisi siitä, kuinka paljon vapaa-aikaa naisella on (esim. viikko/viikko tai vain yksi viikonloppu kuusta) ja millaisia tuhoja raskaus ja synnytys ovat naisen keholle tehneet.
Tuhoja?
En ole ap, mutta eikö ole sanomattakin selvää että synnytys saattaa tehdä pahaakin tuhoa alapäälle ja kropalle.
Ei väliä jos muuten on sopiva pirkko, onhan mullakin lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menikö ap:n provoilu raskauden ja synnytyksen aiheuttamista tuhoista vähän pieleen?
Tottakait voisin, itsellänikin on lapsi vuoroviikoin. Ei se lapsi naista pahenna, päinvastoin, epäkypsäkin nainen tulee ajatuksiltaan kypsemmäksi lapsen jälkeen.
M40
Totta kai voisin. Mutta toki seurustelu on varmasti haastavampaa kumppanin kanssa, jolla tietää olevan mahd. velvollisuuksia ja vastuita, joita ei voi väistää ja jotka ovat hänelle erinomaisen tärkeitä enemmän ja vähemmän aktiivisesti nyt ja aina, ainakin hyvin pitkään vuoden jokaisena päivänä ja hetkenä. Ehkä tai luultavasti tilanne olisi (hieman) erilainen, jos lapsi tai lapset olisivat jo vanhempia, kuin silloin kun on/ tai ovat nuoria
Seurustelen paraikaakin. Hyvin on toiminut.
Totaaliyh-äitinä sanoisin ihan itse, että seurustelusuhde ei ole hyvä ajatus. Kahdenkeskistä aikaa ei ole riittävästi ja huomiota kerjäävä hieman mustasukkainenkin lapsi tuossa jaloissa pyörimässä ei innosta. Taloustilanne ei salli kivaa asuntoa, joten nukun ovettomassa olohuoneessa ilman mitään yksityisyyttä, se häiritsee minua itseäni valtavasti, jos mietin parisuhdetta. Samoin talous ei salli oikeastaan muuta kuin ilmaistapahtumat ja niistäkin koko perheen tapahtumat.
Onneksi on todennäköistä, että löydän paremman ja edullisemman asunnon paikkakuntaa vaihtamalla, lapsi menee kouluun ja aloittanee jossain vaiheessa yökyläilyt kavereilla tms. jolloin jää joskus vapaailtoja aikuisten juttuihin. Ja pikkuhiljaa sitä uskaltaa vaikka käydä pitemmillä lenkeillä ilman lasta, joten siinä olisi sitten mahdollisuus treffeihinkin samalla.
Ihmiset ovat kovin erilaisia, tiedän että moni samassa tilanteessa oleva äiti seurustelee ja kaikki menee hyvin. Mutta itse kaipaan juurikin kahdenkeskisiä hetkiä ja mahdollisuutta keskittyä seurusteluun, ei niin että samalla pitää viihdyttää lasta.
En suostuisi mukaan uusperhehelvettiin missään tilanteessa. Jokainen huolehtikoot omista vahingoistaan. Olen 26 v. nainen, lapseton.
Ovat, en koske.
T. N36