Voisitko seurustella sinkkuäidin tai -isän kanssa? Vai ovatko lapset aikaisemmasta suhteesta heti dealbreaker?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun tapauksessani seurustelun mahdollisuus riippuisi siitä, kuinka paljon vapaa-aikaa naisella on (esim. viikko/viikko tai vain yksi viikonloppu kuusta) ja millaisia tuhoja raskaus ja synnytys ovat naisen keholle tehneet.

Tuhoja?

Lapastissit ja roikkuva vatsanahka.

Joo, nämä on kyllä paha.

Vierailija kirjoitti:

En. Lapset olisivat aina muistuttamassa olomassaolollaan miehen exästä ja ex mahdollisesti elämässä paljonkin mukana.

Olen liian mustasukkainen moiseen.

Minua taas ei haittaisi lapset, ex, eikä edes yhteydenpito eksään. Olen itse vapaaehtoisesti lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun tapauksessani seurustelun mahdollisuus riippuisi siitä, kuinka paljon vapaa-aikaa naisella on (esim. viikko/viikko tai vain yksi viikonloppu kuusta) ja millaisia tuhoja raskaus ja synnytys ovat naisen keholle tehneet.

Tuhoja?

Lapastissit ja roikkuva vatsanahka.

Äideillä näihin on sentään hyvä syy. Ei kaikki noihin lastensaantia tarvitse..

Tuhoja, just 🙄.

Minä olen makustellut useinkin, miltä tuntuisi olla ja elää yh-äidin kanssa, kun näen äitejä liikkeellä vaunujen kanssa. Sosiaaliset taitoni ovat vain aika lastenkengissä, joka on rajoittanut toistaiseksi tällaisen skenaarion toteutumista.

En näe yleisesti tässä muuta ongelmaa kuin että kemiat eivät lasten kanssa toimisi. Joillekin toisen miehen siittämät lapset ovat ongelma. Tavallaan ymmärrän tämän näkökulman, mutta itselle tämä ei tuottaisi ongelmia ainakaan tuosta näkökulmasta katsottuna.

ei olisi varaa tuon suhteen nirsoilla kun itsellänikin on lapsia (ei tosin ole tarkoituksena alkaa tätä liittoa sössimään). Jos olisin vaikka leski niin uudelta mieheltä omat lapset voisivat olla plussaakin vaikka haluaisin edetä todella hitaasti, esim. yhteenmuutto ei välttämättä tulisi kyseeseen ennen kuin lapset kasvanee. En siis syöksyisi rakentamaan uusperhettä vaan seurusgelusuhde olisi erillään lasten arjesta. Riippuu tietenkin tilanteesta, mies joka näkee lapsiaan harvemmin kuin viikko-viikko olisi turn off. Raskaus ja synnytys ei ole aiheuttanut tuhoja, mutta lasten kasvatus (valvominen) kyllä muovannut mieltä, että ei lapseton mies ehkä utuisista mamma-aivoistani syttyisikään :D

Vierailija kirjoitti:

ei olisi varaa tuon suhteen nirsoilla kun itsellänikin on lapsia (ei tosin ole tarkoituksena alkaa tätä liittoa sössimään). Jos olisin vaikka leski niin uudelta mieheltä omat lapset voisivat olla plussaakin vaikka haluaisin edetä todella hitaasti, esim. yhteenmuutto ei välttämättä tulisi kyseeseen ennen kuin lapset kasvanee. En siis syöksyisi rakentamaan uusperhettä vaan seurusgelusuhde olisi erillään lasten arjesta. Riippuu tietenkin tilanteesta, mies joka näkee lapsiaan harvemmin kuin viikko-viikko olisi turn off. Raskaus ja synnytys ei ole aiheuttanut tuhoja, mutta lasten kasvatus (valvominen) kyllä muovannut mieltä, että ei lapseton mies ehkä utuisista mamma-aivoistani syttyisikään :D

Varaa nirsoilla? Minä olen ylipainoinen mutta deittailen vain laihoja naisia.

Minullakin on lapsi ja tässä nelikymppisenä on vain tilanne jo se, että jos lapseton pitää kumppanin olla niin aika kapeat on markkinat.

Sitä paitsi uusi emäntäni kolahti sen verran kovaa, ettei näitä tule kuin kerran elämässä vastaan. Silloin ei lapset ole muutenkaan ongelma. Tietty jotkut eivät lähtisi tutustumaan alunperinkään, jos kortilla näkyy lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Tottakait voisin, itsellänikin on lapsi vuoroviikoin. Ei se lapsi naista pahenna, päinvastoin, epäkypsäkin nainen tulee ajatuksiltaan kypsemmäksi lapsen jälkeen. 

M40

Höpö höpö, en ole koskaan huomannut että tyhmä ja/tai veemäinen nainen olisi muuttunut viisaaksi lasten saannin jälkeen. Pikemminkin päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei olisi varaa tuon suhteen nirsoilla kun itsellänikin on lapsia (ei tosin ole tarkoituksena alkaa tätä liittoa sössimään). Jos olisin vaikka leski niin uudelta mieheltä omat lapset voisivat olla plussaakin vaikka haluaisin edetä todella hitaasti, esim. yhteenmuutto ei välttämättä tulisi kyseeseen ennen kuin lapset kasvanee. En siis syöksyisi rakentamaan uusperhettä vaan seurusgelusuhde olisi erillään lasten arjesta. Riippuu tietenkin tilanteesta, mies joka näkee lapsiaan harvemmin kuin viikko-viikko olisi turn off. Raskaus ja synnytys ei ole aiheuttanut tuhoja, mutta lasten kasvatus (valvominen) kyllä muovannut mieltä, että ei lapseton mies ehkä utuisista mamma-aivoistani syttyisikään :D

Varaa nirsoilla? Minä olen ylipainoinen mutta deittailen vain laihoja naisia.

Sama täällä. Olen ollut yhdessä vain hoikkien miesten kanssa vaikka itse olen jonkun verran ylipainoinen. Tosin se johtuu siitä että ei ole ollut ylipainoista miestä tarjolla. Kyllä minulle sekin kelpaisi jos mies olisi kiva.

Tähän kysymykseen tulee varmaan hyvin erilaisia vastauksia riippuen vastaajan iästä ja elämäntilanteesta. Nyt 40-vuotiaana kahden lapsen äitinä nimenomaan toivoisin, että tulevalla kumppanilla olisi omiakin lapsia, uskon että sellainen mies ymmärtäisi myös omaa tilannettani paremmin. Kaksikymppisen lapsettoman naisen/miehen tilanne onkin sitten ihan eri.

Ei lapset sinällään, mutta mieti vielä toisen ja kolmannenkin kerran, jos:

A) Erityislapset. Biologistenkin vanhempien suhde särkyy 70pros tapauksissa, jos syntyy erityislapsi. Kuormittaa ihmistä.

B) Lapset joilla valmiiksi ongelmia. Jossain kohtaa niistä syytetään uutta puolisoa.

C) Huonosti kasvatetut lapset tai lapset, jotka eivät kestä normaalia pettymystä.

Voisin, mutta en alkaisi lasten äidiksi, elättäjäksi enkä harkkakuskiksi. Lasten omat vanhemmat hoitakoot nuo jutut. En myöskään ryhtyisi tässä tapauksessa miehen kotiorjaksi, elättäjäksi sillä olen omillani toimeentuleva. Mulle olis tärkeintä hyvä kommunikaatio miehen kanssa sekä seksuaalinen intohimoisuus& vapautuneisuus, läheisyys ja hellyys sekä rikkumaton luottamus puolin ja toisin. Ja tärkein huumorinkäyttö, jopa ajoittain ronski sellainen. En ota enää miestä, jonka naama aina norsunvit... ja sellaista, joka nalkuttaa joka asiasta. Suvaitsevuutta pitää olla, en tuhlaa arvokasta aikaani enää mihinkään ku...SI...päähän enkä mulk...kuun. Revi siitä! Sitähän sä kysyit.

Voisin, mutta en sellaisen naisen kanssa joka heti ensimmäisessä lauseessa ilmoittaa että lapset ovat hänen elämässään 1. juttu. Tai joka tuntee muuten tarvetta alleviivata edellä mainittua asiaa. Jokainen aikuinen tajuaa että lapset ovat prioriteetissa ykkösenä.  Jotain on vialla ihmisessä jos joka mutkassa sitä asiaa tarvii korostaa.

Voisin. Aina nuorena ajattelin, että otan "valmiin paketin". Myöhemmin päätin, etten haluakaan parisuhdetta, joten jäi sitten lapsetkin. 

Olen pahasti sekaantunut ussperhehelvettiin. Ei todellakaan kannata moinen sonta. Ei koskaan enää!

En voisi. Aikuiset lapset poikkeus, tai leskimies.

N29

Vierailija kirjoitti:

Voisin. Itse asiassa jopa toivoisin, että miehellä olisi lapsia. Itse kun en lapsia voi saada, olisi mukava jos saisi olla osa jonkun muun lapsen elämää. Toki edellytys olisi, että välit lapsen äitiin olisivat kunnossa. Mihinkään exä-draamaan en lähde mukaan.

Kerrohan itsestäsi, täällä olisi mies naista vailla, lapsi yhteishuoltajuudessa, ok-talo.

Vierailija kirjoitti:

Voisin, mutta en alkaisi lasten äidiksi, elättäjäksi enkä harkkakuskiksi. Lasten omat vanhemmat hoitakoot nuo jutut. En myöskään ryhtyisi tässä tapauksessa miehen kotiorjaksi, elättäjäksi sillä olen omillani toimeentuleva. Mulle olis tärkeintä hyvä kommunikaatio miehen kanssa sekä seksuaalinen intohimoisuus& vapautuneisuus, läheisyys ja hellyys sekä rikkumaton luottamus puolin ja toisin. Ja tärkein huumorinkäyttö, jopa ajoittain ronski sellainen. En ota enää miestä, jonka naama aina norsunvit... ja sellaista, joka nalkuttaa joka asiasta. Suvaitsevuutta pitää olla, en tuhlaa arvokasta aikaani enää mihinkään ku...SI...päähän enkä mulk...kuun. Revi siitä! Sitähän sä kysyit.

Siinä olisi nainen mun makuun, revi siitä ja varmasti viet harkkoihin jos olen töissä😘

Ei lapset ole mikään este seurustella kenenkään kanssa. Toki jos ihastuisin johonkin naiseen, jolla onkin lapsia, toivoisin että saisin niinsanotun kevyen aloituksen. Eli että minun ei tarvitsis hoitaa, ruokkia tai vastaavaa vaan voisin esimerkiksi tavata heitä ja katsoa miten he suhtautuvat minuun. Toki asia on eri riippuen lapsien iästä. Onko lapsi 1, 4, 9 vai 14 vuotias.