Nykyinen pahoinvointi voi johtua menestystä vaativasta ilmapiiristä
Yhteiskunnallinen keskustelu ja media ovat vuosikausia esittäneet kovenevia vaatimuksia: joka elämän alueella pitäisi muka olla priimaa ja hyvä. Kilpailu otetaan itsestäänselvyytenä ja heikot sortuu elontiellä. Ei ihme, että burn outit ja mielenterveyden vuiksi eläkkeelle siirtyviä on jo nuorissa. Ei riitä tavallinen urheilullisuus reippaan työläisen imagon rakentamisessa esim.kävelylenkkien muodossa, on hiihdettävä 1000 km talvessa ja juostava maratoneja. Miten kauan siedämme tätä ennen lopullista romahdusta? Inhimillisyys, empaattisuus ja armollisuus olisi ehdottomasti nostettava poliittista eliittiä myöten yhteiskunnan arvoiksi.
Kommentit (8)
Ihmisten pahoinvointi johtuu siitä, että he eivät osaa lukea mediaa oikein. Ei media ole vaatimus eikä edes standardi, se on pelkkä "tämä on nyt tässä" -maailma. Omassa päässä ne vaatimukset ovat.
Huoleton kirjoitti:
Ihmiset ovat medialukutaidottomia. Jos joku asiantuntija sanoo, että jokin asia on tavoite, niin ihmiset lukevat sen, että heiltä vaaditaan sitä. Ja ovat elämän alisuorittajia ja luusereita, jos suositus ei täyty.
No sitten työelämä on medialukutaidoton.
Olen ap:n kanssa samaa mieltä! Itse olen 70-luvun lapsi ja silloin oli poikkeuksellista, jos jonkun luokkakaverin vanhempi oli esim. johtavassa asemassa. Suurin osa olivat tavallisia duunareita ja kodit, autot, harrastukset (jos niitä edes oli) vaatimattomia. Toisia autettiin ja toisten luona kyläiltiin. Kaipaan todella niitä aikoja ja olen huolesta sekaisin, miten omat lapseni pärjäävät tässä erittäin kovassa nykyajassa.
En ole todellakaan tajunnut ajatella, että se on vaatimus minulle jos jossain uutisessa kerrotaan hiihtäjistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ap:n kanssa samaa mieltä! Itse olen 70-luvun lapsi ja silloin oli poikkeuksellista, jos jonkun luokkakaverin vanhempi oli esim. johtavassa asemassa. Suurin osa olivat tavallisia duunareita ja kodit, autot, harrastukset (jos niitä edes oli) vaatimattomia. Toisia autettiin ja toisten luona kyläiltiin. Kaipaan todella niitä aikoja ja olen huolesta sekaisin, miten omat lapseni pärjäävät tässä erittäin kovassa nykyajassa.
Se oli poikkeuksellista silloin ja se on poikkeuksellista edelleenkin. Tosin ainakin minun luokallani oli niin johtajan, duunarin kuin juoponkin lapsia. Silti me lapset kyläiltiin toistemme luona. Asuinpaikka vaikutti asiaan silloin ja vaikuttaa edelleenkin.
Vaatimukset ovat ihmisten omissa päissä. Eivät ajat ole sen kovempia kuin ennenkään, ihmiset vaan vaativat liikaa. Esim työn pitäisi olla erityisen arvostettua, hyvin palkattua, siinä pitäisi voida toteuttaa itseä, eikä saisi olla väsyttävää tai vaativaa.
No aika selvä, että kaikille ei noita paikkoja riitä. Jos on edes olemassa helppoa ja kevyttä työtä, joka on erityisen arvostettua ja hyvin palkattua.
Ennen tyydyttiin olemaan bussikuski, myyjä tai siivooja, nyt vähän jokainen katsoo olevansa liian hyvä tavallisiin töihin. Olipa sitten rahkeita parempaan, tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Ennen tyydyttiin olemaan bussikuski, myyjä tai siivooja, nyt vähän jokainen katsoo olevansa liian hyvä tavallisiin töihin. Olipa sitten rahkeita parempaan, tai ei.
Ja pitää saada insinöörin palkka, muuten ei kaksikymppisellä ole varaa viisikymppisen elintasoon kuin pikavipeillä.
Ihmiset ovat medialukutaidottomia. Jos joku asiantuntija sanoo, että jokin asia on tavoite, niin ihmiset lukevat sen, että heiltä vaaditaan sitä. Ja ovat elämän alisuorittajia ja luusereita, jos suositus ei täyty.