Lapsi 5,5v on ammatillisessa perhekodissa Espoossa

ja puhuu että peppuun koskeen ja että joku ihmeellinen tyyppi jota en edes tunne paijailee lasten pyllyjä. Edellisenä viikonloppuna hän kertoi että peppuun sattuu ja siihen laitetaan rasvaa.

Olin yhteydessä tähän ammatilliseen perhekodin ns. äitiin. Hän jopa uhkaili että koska olen nyt niin levoton tästä, niin lapseni tapaamisia voidaan rajoittaa! Uskomatonta. Vien lapseni lääkäriin enkä ilmoita heille yhtään mitään. En tarvitse taustahuujaata vaan oikean lääkärin konsultaation ja saman aion tehdä psykologin kanssa!

Tapaan lastani usein, enemmän kuin kuin muut tilanteessani. Huostaanoton takana oli järkyttävän väkivaltainen suhde joka vaikutti jopa uraani; olen maisteri kuitenkin ja pitkissä työsuhteissa.

Tällä hetkellä tunnen epätoivoa poikani puolesta, joka itki viikonloppuna luonani että haluaa asua minun luona. Itki että äiti lupaa että pääsen sieltä pois. Minä sanoin että yritän parhaani. Poikani sanoi että 6v synttärit on kesällä ja silloin hän on kotona, kakussa on kuusi kynttilää ja on paljon vieraita. Hänellä on unelma!

Minua itkettää.

Se joka tekee lastensuojelubisnestä ei itke. Heille lapsi on vain raha ja uusia taloja rakennetaan.