Jos teiltä pääsee julkisella paikalla pieru, niin alatteko sen jälkeen kopisuttamaan kengänpohjia, ravistelemaan laukkua tai kahisuttamaan vaatteeita siinä toivossa, että ihmiset ajattelisivat sen olleen joku niistä kuulunut ääni?

en mutta jos esim. kenkä tai laukku tai tuoli narahtaa silleen niin päästän sitten äänettömän kun kerran syytös tulee joka tapauksessa

No varmasti ja miehenä olenkin ryhtynyt käyttämään juuri tuosta syystä käsilaukkua. En lähde kotoa ilman.

Ei siinä vaatteita kannata pöyhiä, ettei hajut leviä.

Kerran töissä kävi näin, ja kopisutin kenkiä!

Mistä arvasit?

Ite vedän räkää kunnon ryystösaundeilla ja jos ei räkää ole niin lähtee se samanlaine ääni ilmanki, kyl te tiätte

Pierua en muista äänekkäästi julkisella paikalla päästäneeni, mutta ryökyä olen häivyttänyt yskimiseen.

Piereskelen tarkoituksella julkisesti, mutta olen treenannut rektumini siten että päästelen vaan "hiljasia hiihtäjiä". Suunnitelmiini kuuluu syödä hernekeittoa sekä kananmunia ynnä muuta pierettävää. Tämän jälkeen lähden esimerkiksi julkisiin liikennevälineisiin ruuhka-aikoina piereskelemään.

Joo, olen joskus tehnyt niin.

Jos pääsee vahinko niin hipsuttelen nopeasti paikalta....

En. Sen sijaan alan paheksuvasti mulkoilemaan jotain lähettyvillä olevaa.

Jos yrittää yskimällä peittää pierua, niin voi käydä niinkin että pieru tulee yskimisten välissä. Silloin on jo yskimisellä kiinnittänyt huomion itseensä.

Paras tapa piereskellä julkisella paikalla on päästellä äänettömiä tuhnuja. Itsellä tullut näitä joskus baarissa kaljan juonnin jälkeen vahingossa, mikä on sinänsä vähän noloa. Mutta kun on porukkaa tiiviisti samoissa tiloissa, niin kukaan ei tiedä sitä kuka päästelee.

Jos pieru pääsee äänekkäänä, on peli jo menetetty. Noloutta lisää epäonnistumaan tuomittu yritys peitellä vahinkoa jollain epäluontevalla meuhkaamisella, sillä se vain kiinnittää huomion ja vahvistaa syypään. Silloin onkin parasta reteästi todeta, "Ohhoh, anteeksi, kävipä vahinko" ja vaikka hieman löyhytellä vielä takapuolen liepeiltä ilmaa ympärilleen hajun hälventämiseksi. Tämä poistaa häpeän ja siirtää nolostumisen niille, jotka salaa ja vahingoniloisina tarkkailevat piereksijää. Sillä mitäpä sitä luonnollista mutta harmittavaa vahinkoa suotta yrittää kätkeä sen enempää, kaikki ymmärtävät kuitenkin että ihminen pieree. Tunnustaminen ja anteeksi pyytäminen on reilua ja suoraselkäistä käytöstä.

Vieritän sen syyn kovaäänisesti "Hei rouva! Hernekeittoko se prseessä paukkuu."

Pieraisen uudestaan ja huudan kovaäänisesti että HITTO KUN HAISEE!

Vierailija kirjoitti:

En. Sen sijaan alan paheksuvasti mulkoilemaan jotain lähettyvillä olevaa.

Samoin, yritän kuitenkin vain vilkuilla, jotta vaikuttaisi ´hienotunteisemmalta. `

Vierailija kirjoitti:

Jos pääsee vahinko niin hipsuttelen nopeasti paikalta....

Minä yleensä osoitan sormellani tuollaisia närkästynyt ilme kasvoilla hengittämättä.

Ei auta vaikka päällä seisoisit ja tekisit temppuja. Kun pieru on päässyt ja kakan haju pöllähtää, olet auttamattomasti myöhässä. Parempi yrittää poistua paikalta mahdollisimman nopeasti.

Kivaa, pitkästä aikaa uunituore pieruketju!

Pikemminkin odotan mielipidettäni pierun laadusta/hajusta ja kenties jopa vastakaikua. Tarttuuhan naurukin, joten miksei pierukin herättäisi muitakin piereskelemään?

Vierailija kirjoitti:

Jos pieru pääsee äänekkäänä, on peli jo menetetty. Noloutta lisää epäonnistumaan tuomittu yritys peitellä vahinkoa jollain epäluontevalla meuhkaamisella, sillä se vain kiinnittää huomion ja vahvistaa syypään. Silloin onkin parasta reteästi todeta, "Ohhoh, anteeksi, kävipä vahinko" ja vaikka hieman löyhytellä vielä takapuolen liepeiltä ilmaa ympärilleen hajun hälventämiseksi. Tämä poistaa häpeän ja siirtää nolostumisen niille, jotka salaa ja vahingoniloisina tarkkailevat piereksijää. Sillä mitäpä sitä luonnollista mutta harmittavaa vahinkoa suotta yrittää kätkeä sen enempää, kaikki ymmärtävät kuitenkin että ihminen pieree. Tunnustaminen ja anteeksi pyytäminen on reilua ja suoraselkäistä käytöstä.

Aivan. Nykyään teenkin niin, että jos äänekkäästi pieraisen muiden läsnäollessa, siis vahingossa tietenkin, sanon vain, että oho tai anteeksi. Juttu jatkuu niinkun muutenkin. Koska jokainen ihminen tietää, että noin voi käydä.

Nuorena kävi niin, että pysäkillä pääsi äänekäs turaus ja tilannetta pahensi, kun vilkuilin ympärilleni. Tosi komea nuorimies katseli suoraan naama virneessä.