Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä joku, joka on lukenut Koko Hubaran syömishäiriöitä käsittelevän Ihan sairasta -esseen?
15.01.2019 |
Mitä ajatuksia heräsi?
On luettavissa ilmaiseksi netistä, jos jotakuta kiinnostaa.
Pyydän, että mahdollinen kommentointi käsittelisi vain tätä kirjoitusta. Jos kiinnostaa joku muu aihe, niin ole hyvä ja avaa sille oma ketju !
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan; en lukenut kokonaan. Koska kertoo juuri minun elämästäni. Tuttua etu- ja takaperin joka asia.
Olen keski-iän ylittänyt anorektikko. Tämä on tuskallinen sairaus, varsinkin kun se on akuuttivaiheessa. Itse olen päässyt jonkinlaiseen suvantoon; olen edelleen laiha mutta en sairaalloisen.
Koskaan ja milloinkaan en ole "harrastanut" syömättömyyttä koska olisin halunnut olla "kaunis" ja ihailtava. Tämä on ollut koko ikäni tapa pitää elämäni ja mieleni koossa, saada kontrolli edes jotain kautta elämääni ja kroppaani. Ja se mikä minut sairastutti oli seksuaalinen hyväksikäyttö kotona joka alkoi jo pikkulapsena ja jatkui fyysisenä 7-vuotiaaksi, sen jälkeen sanallisena ja eleillä.
Olen ollut matkani varrella hoidoissa, yleensä huonolla tuloksella. Parempaan kuntoon pääsin kun muutin ulkomaille ja sain asiantuntevan hoidon, vasta aikuisena. En tiedä mitä ja minkälaisia kommentteja ap hakee aloituksessaan. Siksi ei tämän enempää.
En hakenut mitään tietynlaisia kommentteja, ihan vain ajatuksia, joita kirjoitus lukijoissa on herättänyt!
En ole itse sairastanut syömishäiriötä, mutta esseessähän myös puhutaan siitä, miten tavallaan syömishäiriöitä myös ihannoidaan, ja ihannoimiseen osallistuvat terveetkin. Tämä oli minusta erityisen antoisaa luettavaa. Olen saman ikäinen kuin Hubara, ja olen elänyt sitä aikaa, jolloin mallien "heroin chic" oli in. Musta tuntui teini-ikäisenä pelkästään siltä, että kukaan poika ei voi musta koskaan tykätä, kun en ole langanlaiha (enkä mä edes siis ollut ylipainoinen, tai edes pyöreä, en nyt vain ollut ihan langanlaiha).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoituksessa oli monia tuttuja kohtauksia omasta elämästäni. Sairastin aikoinaan noin 15 vuotta bulimiaa ja nyt olen ollut kuivilla noin nelisen vuotta.
Yksi asia, joka pisti silmään, oli jatkuva tarve löytää syy sairastumiselle. Mäkin mietin sitä nuoruudessani, rakensin osuvia teorioita. Mutta eipä sillä syyllä ole loppujen lopuksi, tärkeintä on parantua.
Jatkan vielä, että surettaa Koko Hubaran puolesta. Muistan, miten pitkältä ajalta oma 15 vuotinen sairausjakso tuntui. Mäkin ajattelin tilanteen olevan kroonista, etten ikinä todennäköisesti parantuis. Mut sit kuitenkin parannuin.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksessa oli monia tuttuja kohtauksia omasta elämästäni. Sairastin aikoinaan noin 15 vuotta bulimiaa ja nyt olen ollut kuivilla noin nelisen vuotta.
Yksi asia, joka pisti silmään, oli jatkuva tarve löytää syy sairastumiselle. Mäkin mietin sitä nuoruudessani, rakensin osuvia teorioita. Mutta eipä sillä syyllä ole loppujen lopuksi, tärkeintä on parantua.
En ole varma, tulkitsinko viestisi oikein. Minusta kirjoituksessa juuri kritisoitiin sitä tarvetta etsiä syytä - olitko siis sitä mieltä, että Hubaran esseessä etsittiin niitä syitä?
Tämä juurisyiden etsiminen on varmasti freudilaisen ajattelun perua. Sairauksille pitää olla joku nimettävissä oleva syy, vaikka oikeasti niiden puhkeamiseen vaikuttavat varmasti monenlaiset asiat, aina perimästä alkaen.
Ap
Voisiko se ihminen, jolla on pakkomielle joka ei liity ketjun aiheeseen, lopettaa ystävällisesti viestiensä postaamisen tähän keskusteluun?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, joka pisti silmään, oli jatkuva tarve löytää syy sairastumiselle. Mäkin mietin sitä nuoruudessani, rakensin osuvia teorioita. Mutta eipä sillä syyllä ole loppujen lopuksi, tärkeintä on parantua.
En ole varma, tulkitsinko viestisi oikein. Minusta kirjoituksessa juuri kritisoitiin sitä tarvetta etsiä syytä - olitko siis sitä mieltä, että Hubaran esseessä etsittiin niitä syitä?
Pahoittelen, kirjoitin huolimattamasti enkä maininnut, että kyllähän Hubarakin vaikutti olevan samaa mieltä kanssani syiden etsimisen hyödyllisyydestä :) Just toi tarve löytää se perimmäinen syy, koska "sittenhän sitä voi parantua, kun syy on löydetty". Tän takia musta on aina vähän vaivaavaa väittää, että yksi pienikin negatiivinen kommentti lapsuudessa voisi syöstä jonkun vuosikausien syömishäiriökierteeseen. Ei asiat oo niin yksioikoisia yleensä.
Toisaalta Koko Hubarakin syyllistyy määrillä mässailyyn. Anoreksiasta puhuttaessa pyritään nykyään välttämään kiloista puhumista, koska muiden painosta tulee helposti anorektikolle vertailukohde. Samalla tavalla mielestäni tulisi suhtautua myös ahmimisen kuvaamiseen. Koska eihän se ahmiminen riipu vain syödystä ruokamäärästä, vaan siitä kontrollimenetyksestä ja hyvän olon tunteen pakonomaisesta hakemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, joka pisti silmään, oli jatkuva tarve löytää syy sairastumiselle. Mäkin mietin sitä nuoruudessani, rakensin osuvia teorioita. Mutta eipä sillä syyllä ole loppujen lopuksi, tärkeintä on parantua.
En ole varma, tulkitsinko viestisi oikein. Minusta kirjoituksessa juuri kritisoitiin sitä tarvetta etsiä syytä - olitko siis sitä mieltä, että Hubaran esseessä etsittiin niitä syitä?
Pahoittelen, kirjoitin huolimattamasti enkä maininnut, että kyllähän Hubarakin vaikutti olevan samaa mieltä kanssani syiden etsimisen hyödyllisyydestä :) Just toi tarve löytää se perimmäinen syy, koska "sittenhän sitä voi parantua, kun syy on löydetty". Tän takia musta on aina vähän vaivaavaa väittää, että yksi pienikin negatiivinen kommentti lapsuudessa voisi syöstä jonkun vuosikausien syömishäiriökierteeseen. Ei asiat oo niin yksioikoisia yleensä.
Toisaalta Koko Hubarakin syyllistyy määrillä mässailyyn. Anoreksiasta puhuttaessa pyritään nykyään välttämään kiloista puhumista, koska muiden painosta tulee helposti anorektikolle vertailukohde. Samalla tavalla mielestäni tulisi suhtautua myös ahmimisen kuvaamiseen. Koska eihän se ahmiminen riipu vain syödystä ruokamäärästä, vaan siitä kontrollimenetyksestä ja hyvän olon tunteen pakonomaisesta hakemisesta.
Luulen, että tuota "syiden etsimistä" harrastetaan monien muidenkin mielen sairauksien kohdalla. Mustakin jotenkin tuntui siltä käydessäni terapiassa masennuksen takia, että mun pitäis selvittää, mistä se masennus johtuu. En tiedä, olinko keksinyt tämän asian itse vai oliko kyseessä terapeutin taholta tuleva"vaatimus".
Joo, ei-syömishäiriöisenä ei kiinnitä tuollaisiin asioihin huomiota!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan se olla, että "syyn löytäminen" on ollut psykologiassa muotia 10-20 sitten? Tuskin me tätä vaatimusta ollaan päästäkään keksitty! Nykyään musta tuntuu, että enemmän painotetaan sitä, miten löydettäisiin tie parempaan oloon. Kuka tietää, millainen pelastusrengas löytyy seuraavalla vuosikymmenellä :)
Mun oma fiilis on myös, että syömishäiriöt oli enemmän pinnalla 2000-luvun vaihteessa. Tuli just noi Hubaran mainitsemat Siskonmakkarat yms. kirjat ja lehtijutut. Tuntuu väärältä sanoa näin, mutta tietyllä tavalla juuri toi ilmiön pinnalla olo ehkä edesauttoi munkin sairastamista. Tosin kokeilin mä silloin viiltelyäkin, mutta se ei vaan ollut mun juttu.
Tunnustan; en lukenut kokonaan. Koska kertoo juuri minun elämästäni. Tuttua etu- ja takaperin joka asia.
Olen keski-iän ylittänyt anorektikko. Tämä on tuskallinen sairaus, varsinkin kun se on akuuttivaiheessa. Itse olen päässyt jonkinlaiseen suvantoon; olen edelleen laiha mutta en sairaalloisen.
Koskaan ja milloinkaan en ole "harrastanut" syömättömyyttä koska olisin halunnut olla "kaunis" ja ihailtava. Tämä on ollut koko ikäni tapa pitää elämäni ja mieleni koossa, saada kontrolli edes jotain kautta elämääni ja kroppaani. Ja se mikä minut sairastutti oli seksuaalinen hyväksikäyttö kotona joka alkoi jo pikkulapsena ja jatkui fyysisenä 7-vuotiaaksi, sen jälkeen sanallisena ja eleillä.
Olen ollut matkani varrella hoidoissa, yleensä huonolla tuloksella. Parempaan kuntoon pääsin kun muutin ulkomaille ja sain asiantuntevan hoidon, vasta aikuisena. En tiedä mitä ja minkälaisia kommentteja ap hakee aloituksessaan. Siksi ei tämän enempää.