Miten ennen niin luontevat isovanhemmat ovat aivan onnettomia teinien kanssa?!?

Sama kokemus. Kärsivällisyys loppui heti kun tulivat teini-ikään. Sen jälkeen teinit olisi ilmeisesti pitänyt piiskata nöyriksi.

Käyttäytyvätkö nuoret sitten isovanhempien luona kuin kotonaan vai tarkoitetaanko angstilla vain omissa oloissaan olemista?

Vierailija kirjoitti:

Käyttäytyvätkö nuoret sitten isovanhempien luona kuin kotonaan vai tarkoitetaanko angstilla vain omissa oloissaan olemista?

Angsti on sisäänpäin kääntymistä, inttämistä ( meille vanhemmille) pikkuasioista, jalkoihin tuijottelua, emmäää tiiä vastauksia ja puhelimen räpläämistä hattu päässä.

Tässä kai ne vaarin 72 mielestä ärsyttävimmät.

Mä olen ollut positiivisesti yllättynyt, kun ennen lapsille tosi läheiset isovanhemmat ovat osanneet antaa tilaa teineille. Ovat oppineet olemaan lässyttämättä ja kyselemästä koko ajan.

Isovanhaäemmat käskevät jakuvasti ottamaan puhelimen pois nuorelta ja peittämään nilkat ulkona. Ongelma tässä ollut enemmän tuo isovanhempien angsti joiden käsitys "nykynuorista" on stereotyyppinen ja mustavalkoinen. Joka päivä soitetaan ja muistutetaan miten nuorta pitää kasvattaa ja kurittaa ettei joudu rappiolle ja laiskistu. Jos taas soittoon ei vastata, niin sitten jatketaan soittamista kunnes vastataan ja aloitetaan heti ahdistavalla saarnalla. Syvä huokaus.

Näpy näpy näp näp näp. Ei taida paljon isovanhemmatkaan teinejä kiinnostaa, kännykkä on kiinnostavampi. Ennen asioita tehtiin yhdessä. Nykyään kaikki on zombeina samassa huoneessa. Ei ihme jo isovanhemmat kokevat olonsa ulkopuolisiksi.

Nuori suuttui ja veti jerneen nenään kun mummo (äitini) oli huudattanut tälle räppiä, eikä laittanut pois vaikka nuori toistuvasti pyydi. En ymmärrä miten saan äitini uskomaan, ettei lapsemme pidä räpistä vaikka äitini mielestä kaikki nuoret pitävät siitä. Jaan kyllä AP:n tuskat.

 Ettei nyt vaan olisi niin, että isovanhemmilla ei ollut tilaisuutta tutustua lapsenlapsiin silloin kun he olivat pieniä? Ettei anoppi-mummu vaan veisi heitä mökille kalaan ilman että miniä-mutsi on mukana. tai noin. Nyt sitten kun miniä vilkuttaa varovaisesti vihreetä valoa, että jälkikasvuun saisi tutustua, ei enää niin onnistukaan.

Kunhan tässä ihmettelen. En ole itse mummo, mutta omien tyttärien kanssa niin hyvissä väleissä, että luulisin luottamuksen toimivan myös silloin,  jos jälkikasvua heillä joskus on.

Myös isovanhemmille alkaa kertyä ikää, eivät välttämättä jaksa enää yhtä hyvin ( sekä fyysisesti että henkisesti).

Myös maailma, arvot yms. ovat muuttuneet. Ei ole samanlaista, kuin heidän nuoruudessaan ja on ehkä vaikea ymmärtää "nykynuoria".

Itse olen ainakin tehnyt tällaisia huomioita, kun seuraan veljeni teiniä. Ja vaikka olen itse n. 40v.,

en oikein pysty ymmärtämään

tätä nykymenoa ( en teinejä, enkä muutakaan "kehitystä").

Ne isovanhemmat ovat nyt 15 vuotta vanhempia kuin silloin, kun lapsenlapset olivat pieniä ja söpöjä.  Höpsismi saattaa alkaa vaivata, ja vanhuuden ärtymys. 

Olettepa lapsellisia. Tulette itse olemaan ihan yhtä jämähtäneitä mummuiässä. Silloin on teineillä jotain sellaisia kotkotuksia, mitä itse ette voi mitenkään tajuta ettekä hyväksyä.

Isovanhemmat ei varmaan ymmärrä ja onhan se huonoa käytöstä jos ruokapöydässä kännyä näprätään. tai ollaan pipo päässä, vai onko se enään muotia edes. Meillä oli sanamaton sääntö että kännyä ei näpräillä ruokapöydässä ja pipoa ei käytetä sisällä. Isovanhemmat haluaa tietää miten se koulu sujuu ja mitkä on suunnitelmat jne

Miten ko. isovanhemmat ovat aikoinaan omat teininsä kasvattaneet? Tiukasti?

Oon ihmetellyt samaa, kun isovanhempien kiinnostus meidän hyväkäytöksiseen poikaan loppui kuin seinään, kun poika täytti 11v.

Meillä isovanhemmat on antaneet teinien olla rauhassa, ei ole tullut sanomista. Paitsi jouluna, kun teineille ei tullutkaan mummolasta sitä satasta, jonka on ennen saanut. Teini ihmetteli, että miksi ja mummo vastasi, että ei hänellä käynyt mielessäkään, että kaiken sen hänelle kiukkuamisen jälkeen olisi vielä pitänyt maksaakin.

Miksi pitää tutustua tuttuihin? ja mikä ihme oikeus niillä teineillä on viskoa maailmantuskansa vanhusten päälle.

Enemmän ihmettelen sitä, miten ennen niin kivat lapset ei osaa sen vertaa käyttäytyä, ettei tahallaan loukkaa isovanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä isovanhemmat on antaneet teinien olla rauhassa, ei ole tullut sanomista. Paitsi jouluna, kun teineille ei tullutkaan mummolasta sitä satasta, jonka on ennen saanut. Teini ihmetteli, että miksi ja mummo vastasi, että ei hänellä käynyt mielessäkään, että kaiken sen hänelle kiukkuamisen jälkeen olisi vielä pitänyt maksaakin.

  ihan oikein. 

Meillä teinit ovat molemmat kilttejä, harrastavia ja koulunsa hoitavia nuoria.

Isoisällä ei ikinä ole muuta sanottavaa kuin että miksi poika ei harrasta sitä tai tätä ( mikä häntä itseään kiinnostaa) tai että miksi tytöllä ei ollut matikka kymppi kun viime vuonnakin oli ja onko sitä tukkaa pakko pitää noin, kun on epäsiisti ja etkai sinä enää tarvitse kyytiä harrastukseen viidentoista kilsan päähän?! Ja ota nyt jo nuo risat housut jalassasi pois kun sinulle nauraa mustalaisetkin!

Ei huomata että vaikka matikka ei nyt ollut 10, monet muut aineet nousivat, harrastukseen ei ole aikaa pyöräillä, kun koulu loppuu vasta klo 16 ja sitä rataa.

Olen oikeasti odottanut milloin teinien mitta tulee täyteen ja he kysyvät milloin aiot vaihtaa tuon nolon Marimekon paidan normaaliin paitaan ja eikös nuo housut olleet sinulla siinä kuvassa 60- luvulla.

En yhtään puuttuisi vaikka sanoisivat takaisin. Vanhus saa olla ja höppänä, mutta ei Urpo.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää tutustua tuttuihin? ja mikä ihme oikeus niillä teineillä on viskoa maailmantuskansa vanhusten päälle.

Enemmän ihmettelen sitä, miten ennen niin kivat lapset ei osaa sen vertaa käyttäytyä, ettei tahallaan loukkaa isovanhempia.

Entäs sitten nämä isovanhemmat iän karttuminen näkyy käytöksessä. Mitä teidän lasten ja lastenlasten pitää sietää ja ottaa vastaan?