Lue keskustelun säännöt.
Asiantuntijatyötä tekevät - miten käytät työaikaasi?
13.01.2019 |
Teen työtä, jossa saan hyvin pitkälle päättää työaikani, ei ole siis mitenkään välttämätöntä istua toimistolla 8–16. Työhöni kuuluu mm kirjoitushommia. Olen työurani alkutaipaleella ja välillä kipuilen sen kanssa "kuinka töitä kuuluu tehdä". Minun on välillä todella vaikea tarttua toimeen, säädän yhtä ja toista. Saan kuitenkin aina hommat tehtyä ajallaan mutta välillä mietityttää, käytänkö asioiden hoitamiseen huomattavasti enemmän aikaa kuin keskivertoihmiset. Toisaalta kai harvat pystyvät tykittämään kahdeksan tuntia tehokkaasti viitenä päivänä viikossa. Välillä siis mietin, miten kehtaan merkitä työaikaani jos tehokkaita tunteja on ollut ehkä puolet työpäivästä. Toisinaan löydän itseni miettimästä, pitäisikö hommia jatkaa viikonloppuna. Toisaalta tarvitsen paljon palautumisaikaa ja olen jo kerran ollut uupumisen takia sairaslomalla. Onko muita jotka miettineet tämänkaltaista? Jakakaa ajatuksia itsestänne tai kollegoistanne.
Kommentit (8)
Älä turhaan liikaa mieti, kunhan se tulee tehdyksi mikä pitää ja suurin piirtein annetussa aikautaulussa. Itse olen tehnyt asiantuntijahommia jo 20 vuotta ja alussa muistan itsekin miettineeni että suuri osa päivästä meni usein muuhun kuin tuottavaan työhön. Sitä se on edelleen, päivästä saattaa mennä 5 tuntia melko tyhjänpäiväisiin kokouksiin, mutta joskus taas moni asia liikahtaa eteenpäin samaan aikaan ja taas tuntee tehneensä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trololooooooo!
Kun osakkeidenomistajat yms. saa tuloa tekemättä mitään, niin työllisen ajankäytön miettiminen on hullunhommaa.
Samoja mietteitä. Mulla työhön kuuluu n. 40-50% asiakastyötä, joten se tietty jonkin verran sitten säätelee työaikaa. Muutoin menee usein niin että haahuilen monta tuntia, en oikein saa tartuttua mihinkään. Tai puuhaan jotain pientä tarpeetonta ja saan siihen tuhrattua koko päivän. Ei oikeen ole rutiinia hallussa. Tilannetta pahentaa se ettei mulla ole kollegoita.
Luulen että oma saamattomuus johtuu siitä että töitä on niin paljon, etten pysty niihin tarttumaan. En siis varsinaisesti koe huonoa omatuntoa haahuilusta, sillä minusta se on myös esimiehen tehtävä seurata työni toteutumista ja auttaa siinä työn organisoinnissa ( vaan eipä ole auttanut).
Kaikki mun tuntemat asiantuntijat löysää välillä kierroksia vaikka lukemalla iltistä tai hakemalla kahvia ja höpöttämällä työkavereiden kanssa.
100% työteho on liian kuluttavaa, pää ja fysiikka ei kestä sitä suunnilleen kuukautta kauempaa, menee yöunet ja nousee verenpaine.
Työnantaja ei kiitä jos ajat itsesi burnoutiin, palvelet paremmin kun jaksat tasaista tulosta rennolla otteella vuosi toisensa jälkeen.
Myös kireitä ja koko ajan stressistä kipeenä olevia työntekijöitä kukaan ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Samoja mietteitä. Mulla työhön kuuluu n. 40-50% asiakastyötä, joten se tietty jonkin verran sitten säätelee työaikaa. Muutoin menee usein niin että haahuilen monta tuntia, en oikein saa tartuttua mihinkään. Tai puuhaan jotain pientä tarpeetonta ja saan siihen tuhrattua koko päivän. Ei oikeen ole rutiinia hallussa. Tilannetta pahentaa se ettei mulla ole kollegoita.
Luulen että oma saamattomuus johtuu siitä että töitä on niin paljon, etten pysty niihin tarttumaan. En siis varsinaisesti koe huonoa omatuntoa haahuilusta, sillä minusta se on myös esimiehen tehtävä seurata työni toteutumista ja auttaa siinä työn organisoinnissa ( vaan eipä ole auttanut).
Sun vastuulla on kertoa esimiehelle, että töitä on jo niin paljon ettet tiedä enää mihin tarttua. Ongelma kaikille tuttu. Sano että tarviit apua priorisointiin. Hän voi sanoa mitkä pitäisi saada tehtyä tällä viikolla, mitkä ensi viikolla. Sitten jätä muut mielestäsi, suunnittele kaksi viikkoa näin ja pyydä sitten seuraava työpalaveri esimieheltä.
T. Asiantuntijaesimies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Projektipäällikkö kirjoitti:
Älä turhaan liikaa mieti, kunhan se tulee tehdyksi mikä pitää ja suurin piirtein annetussa aikautaulussa. Itse olen tehnyt asiantuntijahommia jo 20 vuotta ja alussa muistan itsekin miettineeni että suuri osa päivästä meni usein muuhun kuin tuottavaan työhön. Sitä se on edelleen, päivästä saattaa mennä 5 tuntia melko tyhjänpäiväisiin kokouksiin, mutta joskus taas moni asia liikahtaa eteenpäin samaan aikaan ja taas tuntee tehneensä jotain.
Just, aina välillä se kaikki kiteytyy niin tärkeään työsuoritukseen, että tajuaa säästäneensä työnantajalle miljoonan, tai keksineensä jonkun uuden työtavan tai työkalun. Mikään penkinkuluttaminen ja näennäistyö ei vie sellaista eteenpäin, välillä täytyy vaikka jaloitella, puhua kollegoiden kanssa, lukea alan artikkeleita.
Asiantuntijatyössä pitää löytää tasapaino tehokkaan tekemisen ja ajattelun välillä. Usein passiivisempi aika on ideoinnin kannalta välttämäntä, mutta joskus silkkaa prokrastinointia. Joskus kvasitehokas touhuttaminenkin on lähinnä oman osaamattomuuden peittelyä. T. 25 vuotta asiantuntemista takana
Turhaan sä mietit, mikä muilla toimii. Se mikä toimii sulla on sun tapasi tehdä ja tee sitä täysillä. Niin saat parasta tulosta. Kun teet parasta tulostasi niin turha stressata. Niin kauan kuin teet parhaaksi katsomallasi tavalla ja tavoitteet täyttyvät niin ei tarvitse oikeasti ottaa turhaa stressiä. Jos ei toimi niin vaihda vasta sitten tapaa. Jos tuntuu siltä, että nyt voi tehdä enemmän niin anna palaa. Jos ei oikein ala niin ota vähän löysää. Se ei huononna tulostasi vaan päin vastoin auttaa jatkamaan pidempään, kun ei tule lopullista romahdusta.