Miksi jotkut haluavat sairastaa ja sairastua?

On huomionhakuisuutta. Ehdottomasti.

Minä kuvittelin itselleni aivoaneurysman ja hieman myöhemmin tappavan syövän. 

Onneksi olen henkisesti terve. Hyvä, että edes toinen meistä on.

Vierailija kirjoitti:

On huomionhakuisuutta. Ehdottomasti.

Minä kuvittelin itselleni aivoaneurysman ja hieman myöhemmin tappavan syövän. 

Onneksi olen henkisesti terve. Hyvä, että edes toinen meistä on.

Miten sinä liityt näihin ihmisiin, jotka ovat ja parinkin vuosikymmenen ajan rampanneet lääkärissä ja omien sanojen mukaan suurin piirtein tehneet kuolemaa ilman, että mitään vakavaa tai edes elämää rajoittavaa on löytynyt?

Olisiko mahdollista, että en puhunut sinusta?

Mä ravasin lääkäreillä ihan turhaan ainakin miljoona kertaa epämääräisten oireiden takia. Joka kerta lääkärit sanoivat "olet terve". No, pakko niitä oli sitten uskoa, oireeni olivat vain "huonoa säkää", joten lakkasin ramppaamasta lääkäreillä. Ja vuosia myöhemmin multa löytyi nämä: tuberkuloosi, lapamadot ja pari allergiaa.

Nyt noi on sitten hoidettu ja olen oikeasti terve. Nyt en kyllä enää lääkärille aio koskaan mennä, vaikka tulisi mitä hyvänsä oireita.

Ja ai niin, se tuberkuloosi oli tarttuvaista sorttia. Joten vuosien ajan tartutin sitä ympäristööni, sinullekin olen sen saattanut yskiä, ole hyvä.

Minä fibrona ja erityisherkkänä en nimenomaan mene lääkäriin jokaisesta kolotuksesta, vaan pikemminkin yritän kärvistellä ilman apua mahdollisimman pitkään. Kun fibro diagnosoitiin niin silloinkin olin lääkärissä ihan muusta syystä. En todellakaan halua sairastaa ja sairastua, vaikka olenkin usein kipeänä tai ainakin liian väsynyt saadakseni mitään aikaan. Voisitko lopettaa fibrojen ja yliherkkien leimaamisen?

Ehkä se on huomionhakuisuutta ja toisaalta ahdistusta siitä, että on jotain oireita, jolle ei löydy syytä. Kaikki eivät myöskään halua myöntää itselleen, että myös ahdistus aiheuttaa selittämättömiä oireita ja pahentaa kehonsa tuntemusten tarkkailua.

Olen itse kroonisesti sairas eikä tämä niin hauskaa ole. Sairauteni ei ole hengenvakava, mutta etenevä. Mieluummin olisin terve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On huomionhakuisuutta. Ehdottomasti.

Minä kuvittelin itselleni aivoaneurysman ja hieman myöhemmin tappavan syövän. 

Onneksi olen henkisesti terve. Hyvä, että edes toinen meistä on.

Miten sinä liityt näihin ihmisiin, jotka ovat ja parinkin vuosikymmenen ajan rampanneet lääkärissä ja omien sanojen mukaan suurin piirtein tehneet kuolemaa ilman, että mitään vakavaa tai edes elämää rajoittavaa on löytynyt?

Olisiko mahdollista, että en puhunut sinusta?

Minäkin ramppasin työterveyslääkärillä, koska sain kaikki flunssat, influenssat ja silmätulehdukset. Sanoin hänelle useita kertoja, että sairastan verisyöpää kuten äitini. Mukava ja hyvä lääkäri oli toista mieltä, kunnes diagnoosi lopulta löytyi.

Fibrokivut ovat todellisia. Tietäisit asiasta, jos lukisit enemmän.

Olen yliherkkä typeryydelle.

Huomionhakua tai tekosyy olla käymättä töissä tai muuten olematta aktiivinen.

Onkohan näillä pyöröovi asiakkailla taustalla kuolemanpelko? Etsimällä etsitään ja haluavat itseään tutkittavan, kunnes lopulta löytyy jotain (ei välttämättä "oireita" selittävää, mutta löydös kuitenkin.

Ollaan tyytymättömiä julkisen puolen palveluihin ja vaatimattomiin tutkimuksiin. Pitäisi olla TT kuvat otettuna joka polvikivusta, lääkärin terveysasemalla tavoitettavissa vain hänelle tunnin varoajalla.

Ehkä kuitenkin oikeampi lääkäri näille löytyisi isosta sairaalasta josta suositellaan kokeilemaan vaivaan kuin vaivaan bepanthenia.

Hyvä kysymys. Mieheni on supersairastaja, eikä tämä koske pelkkää "miesflunssaa" vaan kaikkea. 

Hänen on pakko saada lääkärin mielipide joka naarmusta, "ehkä saattaisi vaatia tikkaamista..."

Miehellä on kova usko lääkäreihin (vaikka epäilee heitä ihmisinä ja rakentelee salaliittoteorioita lääkefirmojen lahjuksista jos ei saa haluamaansa diagnoosia ja hoitoa) ja yhteiskunnan vastuuseen jos huonosti voiva veronmaksaja on pulassa. Kerran jouluiltana yritti epätoivoisesti saada ambulanssia Kuolemaan Johtaviin Vatsakipuihinsa, kehotettiin ottamaan taksi jonka vihdoin sai. Diagnoosina ylensyönti. 

Ja mies on muuten ihan tervepäinen, koulutettu ihminen, sairaudet ovat vaan se asia joka saa hänet ylikierroksille :) 

(Tämä piirre tosin laimentui hieman vaikean synnytyksen jälkeen kun mies todisti tätä maallista tapahtumaa joka päättyi sektioon siinä vieressä. Sormien väliin tullut haava ei sen jälkeen ole herättänyt ihan samanlaista paniikkia ja uhkakuvaa verenmyrkytyksestä, tetanuksesta ja amputoinnista :) )

Hypokondria?

Jostain muusta asiasta johtuva turvattomuuden tunne voi tulla esille sairauden pelkona.

Ex-mieheni oli aivan hirveä kaikkien mahdollisten sairauksien syynääjää itsestään. Oli joka päivä varma flunssasta, kuumeesta, noroviruksesta ja aina ehdottomasti mediaseksikkään taudin uhri, eli muinoin mykoplasma, sitten D-vitamiinivajakki, seuraavaksi kilpirauhasvaivainen. Luojalle kiitos erosin ennen kuin alkoi ferritiinivouhkaus. Joko on tiedossa, mikä tulee olemaan seuraava mediasairaus näille kaikille huomionhakijoille? Sillä sitä se on, opittua semmoista. Miehen äiti oli samaa maata ja aivan kauhea syöpien ja keuhkosairauksien manaaja joka ikisestä pikku vihlaisusta. Hän on opettanut lapsensa uskomaan, että kaikki maailman sairaudet iskee just nyt heti paikalla. Aikuinen tytär irrottautuu terapeutin avulla tästä istutetusta sairastamisesta ja on upealla tiellä kokemaan itsensä aina ihan loistokuntoiseksi. Kamalinta miehen kanssa oli se, että hän alkoi keksiä myös lapsillemme kaiken maailman sairauksia, mitä varten lapset olisi pitänyt viedä milloin mistäkin syystä lääkäriin. Luojan kiitos en milloinkaan antanut näissä jutuissa periksi. Ukko kun oli esimerkiksi yks kaks täysin varma, että lapsen kaulassa syntymästä saakka ollut luomi on punkki, jota ei ole milloinkaan ennemmin ollut siinä. Parasta on se, että olemme eronneet ja mies on muuttanut toiseen maahan, eikä ole juuri yhteydessä lapsiinsa. Saamme vapaasti tuntea itsemme justiin niin hyväkuntoisiksi kuin oikeasti olemme!

Sinä jolla mies supersairastaja ja mm. ”kuolemaan johtavat vatsakivut” 😂😂😂, tunnetko milloinkaan myötähäpeää tai muuta negatiivista tunnetta miestäsi kohtaan? Minä tunsin tätä aivan valtavan usein ex-miehestäni, joka oli juuri kuten sinun omasi.

Itselläni on ollut joskus hirvittäviä sydänoireita. Saattoi ihan normaalissa kävelyvauhdissa tulla vaikka 230 syke, ja päässä alkaa heittää. Olen lukuisia kertoja soittanut ambulanssin, mennyt päivystykseen ja ollut jopa vuorokausirekisteröinnissä. Aina sama homma:  erinomaiset arvot joka tavalla, minussa ei kerta kaikkiaan ole mitään selkeää vikaa. Ambulanssin hoitajat ovat olleet aina sitä mieltä, että olen ahdistunut ja kehottaneet menemään kallonkutistajalle, lääkärit tehneet EKG-rekisteröintejä.  Olen kyllä päätellyt, että nämä ambulanssihoitajat ovat oikeassa, koska heidän sanansa ovat lähes aina lopettaneet rytmihäiröni. Kokemukseni pohjalta ymmärrän ns. luulosairautta. Se on sitä, kun on niin ahdistunut, että alkaa tarkkailla kehoaan neuroottisesti ja odottaa, että jokin kamala kohtaus tulee väärällä hetkellä, ja vie henkesi. Kyse voi olla perusturvallisuuden tunteen menettämisestä niin totaalisesti, että elämä on yhtä katastrofin odottamista. Sitä odottaa kamalia kohtauksia, hirvittäviä sairauksia ja loputtomia menetyksiä, joista ei koskaan toivu. Ihminen voi todellakin huolestua itselleen vaikka sydämen rytmihäiriön alitajuntaisesti, kun psyykkinen kuormitus käy ylenmääräiseksi. Kyse ei välttämättä ole mistään tietoisesta ongelmasta, ja ihmiset voivat todella kokea erilaisia fyysisiä oireita somatisaation kautta.