Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko tää ny sitte masennusta?????
25.01.2008 |
Oon töissä. Pari alle 4- vuotiasta lasta, nuorempi meni hoitoon 11 kk ikäsenä ja asia oli meistä OK mutta painetta tuli ulkopuolisilta.
On asuntolainaa, vuorotyö. Parisuhde pelaa. Töissä vähän ongelmaa. Kaikki on hyvin ja sitten kuitenkaan ei ole. Itken välillä yksin, pari kertaa oon saanu hyperventiloinnin ihan tosta vaan. Pidän tätä tyhmänä heikkoutena enkä uskalla kertoa kun alan pillittämään.
Pelottaa että jäisin saikulle tästä ja napsisin pillereitä.
Nyt olen saikulla kun oon todella väsynyt. Verinäytteet sanoo että voin hyvin. Eilen oksensin ja päätä särki, oon poikki. Lääkäri kysyi masentaako ja sanoin että kaikki on hyvin.
Äitiyslomalla tunsin jotenkin morkkista kun en ollut töissä, nyt töissä taas morkkista kun en ole kotona. Lisää lapsia haaveillaan, se vie mua eteenpäin. Kun tietää että saa olla kotona.
Onko jollain ollut masennusta? Miltä silloin tuntui? Ja mikä auttoi?
Kommentit (6)
Yleensä, jos kestää tuollainen olo useamman viikon, kannattaa käydä lääkärillä. Eikä niitä lääkkeitä kannata pelätä. Tee Beckin masennustesti. http: // www. ahjos. net/ masennus/ beck. htm
Jos saat yli 17 pistettä, sinulla todennäköisesti on masennusta.
Jos on kysyttävää, voin vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parissa kohdassa saatoin vähän fuskata ja kaunistella tulosta.. :(
Onko sulla ollu masennusta itsellä?
Miten lähdit hakemaan apua? Ja mikä on ollu vaikeinta?
Olin itkuinen, ahdisti, masensi.
Takana todella rankat ajat sairaan lapsen kanssa.
Lääkitys aloitettiin, joka kyllä auttoi. Lääkitys edelleen käynnissä. Nyt olen vajaan vuoden syönyt.
Enää en koe olevani masentunut, välillä tulee ahdistuneita hetkiä.
Vierailija:
Parissa kohdassa saatoin vähän fuskata ja kaunistella tulosta.. :(Onko sulla ollu masennusta itsellä?
Miten lähdit hakemaan apua? Ja mikä on ollu vaikeinta?
Varaa aluksi aika terveysasemalle tai työterveyslääkärille. Kerro tuo sun tilanne ihan kaunistelematta ja ota vaikka se testi mukaan. Siitä se lähtee, tsemppiä kovasti!!
Sairastuin masennukseen kuopukseni syntymän jälkeen. Se kävi uupumuksen kautta, koska kuopus nukkui todella huonosti ja muutenkin huusi jatkuvasti. Mutta eihän välttämättä masennukseen tarvita mitään syytä, se voi vaan tulla.
Mä itkeskelin paljon ja voimat olivat ihan lopussa. Eristäydyin kotiin, en käynyt missään (vaikka ruikutin, että olen aina vaan kotona) enkä tavannut ketään. Mulla oli ahdistavia pakkoajatuksia ja sain jonkinlaisia paniikkikohtauksia. Yhtäkkiä voimat vain lähtivät, sydän tykytti ja oli tosi vaikea rentoutua. Hermot oli kireällä. Huusin lapsille ja lapset ahdistivat mua.
Neuvolaan ja kunnalliselle terveysasemalle voi ottaa yhteyttä. Mä tosin pelkäsin niin paljon aiheettomasti, että lapset viedään multa, että menin yksityiselle yleislääkärille. Hän sai puhuttua mut syömään mielialalääkettä, vaikka olin todella paljon vastaan niitä ja pelkäsin niiden vaikutuksia. Ekan viikon aikana oli sivuoireita (ahdistusta, pahaa oloa, kuumotusta), mutta muuten ne alkoivat vaikuttaa pian ja oloni helpottui vähitellen. Välillä tuli takapakkeja, mutta sitten taas mentiin eteenpäin.
Kävin pari kertaa juttelemassa depressiohoitajan kanssa, tosin jälkeenpäin ajatellen, olisi kannattanut enemmän ja pitempään käydä jollain terapeutilla.
Vaikeinta oli hakea apua, päästä lääkärin vastaanotolle ja avata suunsa. Kertoa kamalista oireista. Tajuta oma heikkous. Sitä on aina ollut aktiivinen ja myönteisesti suhtautuva. Mutta tsemppaus vaan ei sairaalle auta. OIreista ahdistavimpia olivat pakkoajatukset (vahingoittamisajatukset) ja ahdistuskohtaukset.
Vierailija:
Parissa kohdassa saatoin vähän fuskata ja kaunistella tulosta.. :(Onko sulla ollu masennusta itsellä?
Miten lähdit hakemaan apua? Ja mikä on ollu vaikeinta?
Alue: Aihe vapaa
Kiinnostaa vaan lukea toisten avautumisia?