Abortti kokemuksia?

Ja kaduitteko sitä?

Tein abortin noin rv 8. Sain ensin pari päivää aiemmin suun kautta jotain pillereitä, niistä tuli aika huono olo. Sairaalassa sitten lääkkeillä (emättimeen laitettiin) ns. tyhjennys. Vuoteli aika paljon sen päivän aikana, mutta kipuja ei ollut. Tiputtelua oli vielä viikon, pari. En kadu, tilanne oli todella vaikea.

En ole katunut sekuntiakaan. Päällimmäinen tunne oli helpotus koko ajan. Abortin katuminen on pelkkä myytti.

Mulle tehty nuorempana 2 aborttia; lääkkeellinen sekä nukutuksessa suoritettu kaavinta. Molemmat operaatiot olivat kivuttomia, eikä traumoja jäänyt koska olen pienestä pitäen tiennyt etten koskaan halua lapsia. Terveydenhuoltohenkilöstö myös suhtautui molemmilla kerroilla hyvin asiallisesti, mistä olen kiitollinen.

Ylpeä en noista tietenkään ole, mutta tiedän että päätös oli molemmilla kerroilla ainoa oikea kaikkien osapuolten ja erityisesti sikiön kannalta. Ehkäisystä olisin nuorempana voinut huolehtia säntillisemmin, mutta toinen raskauksista sai alkunsa kun kortsu hajosi. Nykyään kaikki on ehkäisyn suhteen kunnossa.

Voimia sinulle, mihin tahansa ratkaisuun päädytkin. Jos saat mahdollisesta abortista kuraa niskaasi niin muista, että kukaan arvostelijoista ei pysty ottamaan kontolleen raskaudesta, synnytyksestä ja vanhemmuudesta koituvia negatiivisia seurauksia, jos sydämessäsi tiedät että se polku on tässä vaiheessa väärä valinta.

Abortti rv 9. Mietittiin sitä aika pitkään, siksi niin myöhälle meni. Pilleri suun kautta maanantaina lääkärissä, kotiin mukaan loput tabletit. Ne otin tänään, eka satsi alakautta, toinen suun kautta koska verenvuoto oli jo alkanut. Alku sujui ihan ok, ei hirveitä kipuja. Inhottavin hetki kun tunsin sikiön tulevan ulos. Oli sellainen pieni, kova möykky. En katsonut, vedin vain äkkiä pöntön.

Sen jälkeen rupesi sattumaan niin pirusti, kesti n. tunnin ja sit rupesin vuotamaan kuin seula. Sai seuraavat pari tuntia istua pelkästään pöntöllä. Kivut kuitenkin hävisivät.

Nyt ei kipuja eikä jatkuvaa vuotoa. Välillä lorahtaa enemmän ja olo on vähän jyrän alle jäänyt, mutta muuten ok.

Vielä ei kaduta, tätä on kaduttu ja itketty paljon etukäteen. Silloin sattui kyllä henkisesti kun tunsin sen kovan möykyn tipahtavan pönttöön ja itkin hetken sen jälkeen. Tällä hetkellä olo on helpottunut, stressi asian suhteen päättynyt. Ja sekin helpottaa, että 9 viikon pahoinvointi päättyi myös.

Kai jo rv10, en enää muista ihan tarkalleen. Sössivät ajanvarauksessa ja ellen olisi soittanut perään, olis varmaan mennyt yli määräajan. Pilleri suuhun vastaanotolla, seuraavana päivänä kotona sisuksiin joku tabletti. Vuotoa tuli sen verran, että semmoinen kroonikkovaippa oli ihan paikallaan jokusen tunnin, mutta pienintäkään kipua ei tuntunut, enkä erottanut yhtään mitään kovempaa pattia vuodossa. Itse olisin lapsen vielä vastaanottanut, aviomieheni ei. Ajatusmaailmani mukaan jos me naiset huudamme tasa-arvoa, on meidän annettava myös miehille oikeus sanoa raskauden alussa haluaako lapsen syntyvän vai ei. Jos mies vastustaa ajatusta, mutta nainen päättää silti pitää lapsen, tulisi silloin myöskin vapauttaa mies mahdollisista elatusmaksuista. Kunnioitin silloin miestäni. Enää en, saatuani tietää hänen olleen uskoton koko avioliiton ajan ja se olikin yksi syy hänen päätökseensä kolmannesta lapsesta. Eipä ihme, että mies on nykyään ex, eikä hän ole käytännössä missään tekemisissä kahden lapsensa kanssa. Voin siis vain ajatella, että on kai hyvä, etten tietämättäni hankkinut maailmaan kolmatta lapsetonta isää, jolle minun täytyy yrittää selittää isän valinta hylätä lapsensa. Katuminen ei elämässä auta, täytyy vain oppia menneestä tekemään asiat jatkossa viisaammin.

En kadu, koska olin sillon teini-ikänen ja käytös oli sen mukasta. Tosin oon ajatellu, et jos en olis tehnyt sitä, mul olis nyt lapsi joka olis 9-10 vuotias ja on se aika erikoista ajatella niin.

Oli nopea toimenpide.

Kiitos asiallisista vastauksista

Hyvin meni. Paras päätös ikinä. Ei todellakaan mitään traumoja tai katumusta. Tästä nyt noin 10 vuotta, olin silloin jo kihloissa nykyisen mieheni kanssa.

N30

Häh? Vedättekö oikeasti ihmis-alkioita vessanpöntöstä alas vaan, viemäriin? 

Vierailija kirjoitti:

Häh? Vedättekö oikeasti ihmis-alkioita vessanpöntöstä alas vaan, viemäriin? 

Ymmärrän kyllä siis abortin teon mutta kuullostaa oudolta jos sikiö vedetään kotona vaan viemäriin pöntöstä alas :o

Tein rv. 7. Pilleri sairaalassa kusipäiseltä uskislääkäriltä ja loput kotiin. Melkein kuolin siihen verenvuotoon. Olin pari viikkoa niissä kroonikkovaipoissa ja saatanallisessa kohtutulehduksessa, kontaten pitkin kämppää, ennenkuin hakeuduin takaisin sairaalaan. Ilman sitä ensimmäistä lääkäriä olisin mennyt aiemmin, mutta tunsin tosi rajua syyllisyyttä ja surua, koin ansaitsevani kaiken mitä sain.

Ei ollut tyhjentynyt kunnolla ja piti kaapia.

Sairaalassa tabletti ja kotona seuraavana päivänä toimenpide loppuun lääkkeillä. Kivut olivat välillä kovat ja makasin kaksinkerroin. Se kesti sen päivän. Illalla olin väsynyt, mutta tyytyväinen ja helpottunut.

Seuraavana aamuna alkio tipahti vessanpyttyyn. En katsonut perään. Sairaalassakin olisin saanut katsoa ultrausta, mutta en halunnut. Sydämen sykkeen olisi kai nähnyt ruudulta. En ole surrut, sillä en halua lapsia. Raskaaksi tuleminen oli suuri virhe.

Pelkästään positiivisia kokemuksia.

Kadun.

Vierailija kirjoitti:

Kadun.

Miksi?

Äitini teki abortin vuosikymmeniä sitten. Ei tule koskaan unohtamaan.

Up

Voinko tehdä raskaustestin huomenna niin että näkyy varmasti oikea tulos? Kuukautisten piti alkaa sunnuntaina/maanantaina.

Kerran panin yhtä abortin tehnyttä tyttöä, ja ei ollut häävi pano. Näillä kahdella asialla ei välttämättä ollut mitään yhteyttä, mutta tämä on minun ainoa kokemukseni abortista. Auttoiko tämä ap:ta?