Oletteko ikinä syöneet niin hyvää ruokaa, että muistelette sitä vielä myöhemminkin? Mitä ja missä?

Up 

Söin kerran Kappelissa aivan älyttömän hyvää metsäsienilasagnea, jonka pinnalla oli aivan uskomattoman hyvää oliiviöljyä. Tämä on jäänyt mieleen, varmasti siksi, että olin nuori. Sen jälkeen on toki tullut paljon kaikenlaisia makuelämyksiä.

Olen. Ulkomailla.  Siinä oli lihaa, paljon erilaisia mausteita ja osittain minulle tuntemattomia kasviksia. Maussa hienoja pieniä vivahteita. Ei ollut tulista, vaan muuten taiten tehtyä luineen päivineen.  En tahdo, että alkaisitte kokkaamaan samaa Suomessa, joten en kerro tarkemmin lihan laadusta.

En olisi itsekään syönyt, ellei paikallinen arvovaltainen taho olisi sitä tuonut yllätyksenä eteeni. Ajattelin, että liha on jo lautasella, joten en nyt ala pohtimaan enemmän Suomeen soveltuvaa etiikkaa, vaan kunnioitan myös paikallisia tapoja ja eläintä edes sen verran, että syön pois. Henkiin sitä ei enää saanut. Se olikin hyvää! Huippukokkien maailman varakkaimmille laittamaa ruokaa. Varmaan silti viimeinen kerta kun ko eläintä söin.

Olen. Ex-miehen ystävän häissä oli aivan järjettömän hyvää kaurispaistia. Sen koommin en ole kaurista syönyt. Oli kyllä taivaallisen hyvää.

Heston Blumenthalin The Fat Duck 3 michelin tähden ravintola.

En ole ikinä syönyt niin hyvää ruokaa enkä ole kuvitellut, että ruoka voi olla niin hyvää ja tiedän etten koskaan enää syö niin hyvää ruokaa ellen palaa kyseiseen paikkaan tai mene toiseen 3 tähden ravintolaan. En osaa kuvailla kyseistä ruokakokemusta, koska sitä ei voi verrata mihinkään. Se on vähän kun lapsen syntymä ei sitä tunnetta osaa kuvailla se pitää kokea. Se oli vaan jotain niin vtun käsittämätöntä.

Ne otti yhteyttä sieltä ja pyysi kertomaan lapsuudesta jotain tärkeää ja nykyhetkestä hienoja muistoja. Ne tekin mun ja vaimon fiiliksen pohjalta kikkailuja sinne sekaan. Täytyy kyllä sanoa, että lapsuuden muistot tuli mieleen molemmilla ja nykyhetken hyviä hetkiä.

Itse maestro oli paikalla, vaikka Jonny Lake on pääjehuna sen raflassa. No, otin mä sen selfien sen kanssa, vaikka se ehkä vähän naurettavaa saattaa ollakin joiden mielestä, mutta niin otti kaikki muutkin siellä.

Mun työkaveri on ollu siinä Hestons great british food jutussa yks niistä random vieraista. Se äijä oli rakentanu ravintolan pellolle minkä pysty syömään. Ovesta sisään kaljalle ja senkus rupeet änkee haarukkaa seiniin ja syöt. Pysty syömään lautasetki ja oli paikallisen hesarin minkä eka pysty normaalisti lukemaan ja ku on lukenu, niin sen lehden pysty syömään jälkkärinä.

Paella Kanarialla.

Kaveri teki kerran kyljyksille ihan taivaallisen hyvää kastiketta. Ne lihaköntsät itse oli tylsiä ja sitkeitä, mutta soosi vei kielen mennessään.

Tampereella ravinteli Berthassa joskus söin, yksi annos sisälsi naudanlihaa ja lehtikaalia. Siinäkin liha oli aika pahaa mutta liemi tajuttoman hyvää, ja lisäksi mätsäsi täydellisesti sen punkun kanssa, jota kyytipojaksi suositeltiin.

Muistelen vieläkin mummon omista kanoista tekemää kanakastiketta. Sen kanssa syötiin erinomaisia jauhoisia perunoita omasta maasta ja omista herukoista keitettyä hyytelöä.

Ensimmäinen pizzeria Sitkossa syömäni pizza oli elämys. Vuohenjuusto ja pinjansiemenet sopivat niin hyvin yhteen, todella pitkä jälkimaku, ja kunnon IPA täydensi makuelämyksen. Sen jälkeen reseptia onkin muutettu eikä se enää niin hyvää ole.

Joskus 30 vuotta sitten ostin kaupasta savustetun kampelan, jonka sisältä löytyi savustettua kampelanmätiä, se oli aivan ihanaa. Samoin elämäni paras camembert: se oli jo ostaessani niin kypsää, että kun leikkasin lautaselle viipaleen, keskelle valui reikä. Mieletön intensiivinen makupommi! Valitettavasti nykyään ei niin kypsiä myydä, enkä malta raaempana ostamiani kypsennellä tarpeeksi kauan.

Sitten on niitä ruokaelämyksiä, jotka voi toistaa ja aina toisinaan toistankin: makit lohi-ruohosipulitäytteellä. Sienisalaatti ja graavilohi punaviinin kera. Silliä turkissa. Tartarpihvi.

Nuorena opiskelijana ihastuin Rosson lasagneen ja kävin syömässä sitä jatkuvasti vaikka mulla ei olis oikeasti ollut varaa siihen. Sitten lista tietysti lopulta vaihtui sillä lailla että tuo lasagne katosi. Se oli sellainen neliön muotoinen pala, päällä pala persiljaa. Ja jotain herkkujuustoa.

Montakin kertaa. Koko elämäni kaari perustuu aika lailla muistoihin siitä, mitä olen tiettyinä vuosina syönyt. Elämäni on ikään kuin rytmittynyt ruokiin liittyvien muistojen kautta. Ne ruoat eivät silti ole mitään erikoisia, ovat vain maistuneet siinä hetkessä niin hyviltä, että niistä on jäänyt muistijälki, joka kulkee mukana niin kauan kuin mitään muistan.

Mäntsälän linja-autoasemalla 70-luvulla lihapiirakka & nakit.

Mies paistoi valurautapannulla voissa pyyn rintalihat ja laittoi ripauksen suolaa ja pippuria. Lisukkeena oli höyrytettyjä kaskinauriita, voinokare ja puolukkaa. En ole parempaa syönyt.

Olen

- Ruotsissa söin 10- vuotiaana paistia kermakastikkeessa. Sitä tarjoiltiin isolta tarjottimelta jokaiselle erikseen pöydässä tarjoilijan toimesta. Teki vaikutuksen.

- Norjassa söin lapsena vuonoristeilyllä ensimmäisen kerran kuorittuja katkarapuja, vaaleaa patonkia ja majoneesia. Ruotsissa ja Norjassa matkustellessa käyn nyt vielä aikuisenakin rannikkokaupungeissa syömässä katkarapuvoileivän.

- ekalla Thaimaanreissulla thairuoka

- Kanarialla söin jollain sivukadulla pienessä ravintolassa päivän kalaa, joka oli todella herkullista

- Rossossa oli 90-luvulla listalla tomaattinen kasvispasta, josta pidin paljon.

- Denniksen täytetyt raviolit 2000-luvulla

- hotelli Bellagio Las Vegasissa illallisbufee oli erinomainen.

- Ystävän häät, joissa oli alupalapöydän lisäksi paisti ja kasvikset jäi mieleen.

- etanapannu on ollut aina hyvä.

Yksi itsetehty sienipiirakka, jossa oli tatteja, sipulia, kermaa ja edellisen päivän kanankoipi silputtuna nahkoineen. En ole saanut vastaavaa aikaiseksi vaikka olen yrittänyt. Mausteet osuivat vahingossa niin kohdalleen, että vuosikymmenenkin jälkeen muistelen sitä kaiholla.

Olen. Harmi vaan, että se on paikka, jonne mammoilla valtaosin ei ole pääsyä, eli Orionin virkistyskeskus Tuohilampi. Aivan kä sit tä mät tö män hyvää ruokaa. Mm. parsaa, uppokeitettyjä munia, suussasulavaa lihaa ja kielen mennessään vievää Cremé bruleeta.

Koulu- ja työmaaruokalassa. Taidan tehdä uuden rundin ;)

Ravintola Olossa nautittu kuningasrapu jäänyt pysyvästi mieleen. Taivaallinen annos.

Törtsän purilaisputkassa annos nimeltä läskiperse. Selkäkarvat värisi onnesta ja kuola valui kun annos tuotiin pöytään

Nuoruuteni miesystävä teki kerran niin hyvää ruokaa, että liikutuin kyyneliin. Se oli voissa paistettua kuhafileetä (vai olikohan se siikafileetä, en ole ihan varma), kuullotettuja sipulirenkaita ja perunasosetta. Voin aromi yhdisti ihanasti nuo kolme. Kuhafileen päälle puristin muutaman tipan limeä. Niiden kanssa oli tuoremozzarellaa sisältävää salaattia, jonka päälle oli pirskotettu balsamiviinietikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Mäntsälän linja-autoasemalla 70-luvulla lihapiirakka & nakit.

En tiedä oliko tuo vitsi vai ei, mutta siitä tuli mieleen noin vuosi 1980. Aina kun käytiin äidin kanssa Hgin keskustassa ostoksilla, ostettiin minulle rautatieaseman grillikioskista (Pistelli?) hampurilainen, että jaksan kotiin. Se hamppari oli sellainen hodariin verrattava ankea viritys ilman vihanneksia tai majoneesia, mutta nostaa mieleen haikeita muistoja.

Jouluna syötiin norjan lohta, puolikas lohi pala grilattu ulkona savustuspöntössä, kalassa suolaa, tilliä, pippurisekoitus, vähän sokeria, leppälastua ja katajan oksia pöntön pohjalle, 1/2 tuntia, pieni tuli pöntön alla.

Parasta mitä olen syönyt aikoihin...