Lue keskustelun säännöt.
Oravanpyörästä hyppääminen ja täysi elänänmuutos
06.01.2019 |
Uuden vuoden vaihtuminen varmaan osaltaan vaikuttaa tähän kaipuuseeni, mutta olen kyllä pohtinut tätä jo viime kesästä asti.
Haluan elämänmuutoksen. Haluan ravistella elämääni, hypätä oravanpyörästä ja lopettaa orjallisen päivätyöni.
Olen 2 lapsen äiti, naimisissa ja asunto- ym velkaa tietysti löytyy. Teen pitkästyttävää vakiduunia matalapalkkaisella alalla, ja olen tylsistynyt as fuck.
Viime kuukausina olen alkanut katkeroitua työhöni, joka vie vapaa-aikani eikä "anna" mitään muuta kuin keinon lyhentää lainaa. Yhteinen aika perheen ja pienten lasteni kanssa on vähissä, olen kaikki illat näpräämässä työjuttuja ja asiat kotonakin on rempallaan.
Haaveilen siitä, että myytäisiin kämppä pois, otettaisiin lapset ja lähdettäisiin ulkomaille... tai että lopettaisin työt ja omistautuisin perheelleni. Tämä kaikki vaatii tietenkin jonkinlaisen tulon, enkä voisi suostua yhteiskunnan elätiksi. Lottovoitto taitaisi olla ainoa keino rahoittaa vapaaherran elämää.
Ehkä tämä jää vain haaveiluksi, ehkä ei. Mutta nyt oikeasti on sellainen tunne, etten halua elää tällaista 8-16 -elämää ja katsoa, kun elämä valuu hiekanjyvinä tiimalasin läpi. Mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (5)
mä tein sen 2 lapsen yh na tosin työhistoriaa ja tilanne oli sopiva että nyt muksut jo isoja , eka 2 vuotta ansio sidonnaisella pk seudulta landelle. kulut minimii ym. sit työkkäriä vuosi sit saikkuu ja nyt yksin on tai ei kulu rahaa nii voi tehä vapaaehtois työtä ja jotaa pikkasen et joku raha juoksee koko ajan...thats it, omat kriisit se tuo mut kyl se siitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
e=mc2 kirjoitti:
mä tein sen 2 lapsen yh na tosin työhistoriaa ja tilanne oli sopiva että nyt muksut jo isoja , eka 2 vuotta ansio sidonnaisella pk seudulta landelle. kulut minimii ym. sit työkkäriä vuosi sit saikkuu ja nyt yksin on tai ei kulu rahaa nii voi tehä vapaaehtois työtä ja jotaa pikkasen et joku raha juoksee koko ajan...thats it, omat kriisit se tuo mut kyl se siitä
Mut Sä oot pummi ja ap ei halunnut olla.
Niin. Voihan oravanpyörästä hypätä myös täysin yhteiskunnan tukien varaan. Onko se kannattavaa kenellekään, sitä en tiedä. Itse näin kerran olen tehnyt ja vuoden verran jaksoin olla ansiosidonnaisella. Sen jälkeen sosiaaliset paineet ja oma pääkoppa pakottivat takaisin töihin. Sillä tiellä ollaan nyt viidettä vuotta.
Mutta ap. Toki vaihtoehtoisesti voi miettiä uuteen mielekkäämpään työhön siirtymistä. Silloin saattaisi ajatusmaailma olla toisenlainen.
Ajattelisin, että on hyvä antaa tälle asialle aikaa ja harkita rauhassa. Luoda jonkinlainen suunnitelma jatkoa varten. Jos tällaista asiaa lähtee liian kevein perustein tai suunnittelematta toteuttamaan, voi tilanne päätyä katastrofiin. Älä kuitenkaan unohda asiaa, tai lakaise maton alle jos se tuntuu tärkeältä. Kannattaa toki myös keskustella asiasta miehesi kanssa, ellet sitä ole jo tehnyt.
Laskemalla elintasoa, on mahdollista pärjätä pienemmillä tuloilla. Onko miehesi halukas tekemään töitä, oletteko valmiita pärjäämään niukemmin? Jos vaatimaton elämä kiinnostaa, kannattaa lukea Kaarina Davisin kirjoja, ellet sitä ole vielä tehnyt.
Jos minulla olisi asiaan ratkaisu, olisin sen jo toteuttanut omassa elämässäni. Työssä on pakko käydä lainojen kattamiseksi. Puolison tuloilla ei pärjätä, ja hänellä samanlaiset ajatukset työnteosta kuin minulla. Talon myyminen kattaisi velat, muttei poista sitä ongelmaa, että jossain pitää asua, ja asumisen järjestäminen maksaa. Välillä tämä tilanne turhauttaa paljon.