Täysi-ikäiset lapset
Asuvat kotona, mutta eivät halua kertoa kenen kanssa liikkuvat ja minne menevät ja mitä tekevät. Ilmoittavat kyllä jos eivät tule yöksi kotiin. Tunnen itseni epäonnistuneeksi äidiksi, kun minulle ei haluta kertoa mitään. Pitäisikö opetella olemaan kyselemättä? Kun se tuntuu heistä utelulta. Itse koen asian niin, että olen kiinnostunut heidän tekemisistään, koska välitän heistä.
Miten päästää irti lapsista?
Kommentit (15)
Miten sun äitisi päästi irti sinusta?
Miltä se tuntui että olit aikuinen ja äitisi tivasi jokaista yksityiskohtaa elämässäsi?
Olisko kuitenkin parempi että ne sun aikuiset lapset muuttaisivat ihan omilleen, oma tupa, oma lupa... Ei yhteen talouteen oikeen mahdu montaa isäntää ja emäntää, eikä varsinkaan useampaa parisuhdetta. Paitsi jos asut eteläeuroopassa, siellä asutaan vieläkin vanhempien kanssa vaikka olisi jo oma perhe.
Anna tilaa, älä utele. Ei tuossa iässä kuulukaan kertoa äidille kaikkea.
Kysy vaikka yleisemmin "oliko hauska ilta" tms, mutta lopeta kyseleminen siihen. Tuo antaa heille mahdollisuuden kertoa. Kyllä ne sitten kertoo kun haluavat:)
Niin, kotoa muutto helpottaisi irrottautumista. Nyt kun vielä asuvat kotona, haluaisin tietää menoista ja kavereista.
Itse lähdin 19- vuotiaana, enkä kertonut vanhemmilleni mitään mistään. Mutta inhottavaa olla nyt se vanhempi.
Tuo voi liittyä siihen, että ovat aikuisia, mutta kuitenkin kuin tilivelvollisia... toki perheessä keskenään on minusta ihan perusasia että tiedetään missä toinen liikkuu. Nuoret aikuiset ehkä ovat irtautumassa ja siksi eivät halua kaikkea kertoa... kuitenkin kertovat jos ovat yötä poissa, hienoa! Tietävät sen tiedon olevan sinulle tärkeä.
Sitten kun muuttavat omilleen ja tulevat käymään, niin kertovat kyllä asioitaan niin ettei meinaa puheenvuoroa itse saada.....
nimim. Kokemusta on
Jos olet arvosteleva ja tuomitseva tyyppi, niin kukapa sinulle haluaisi kertoa mistään. Helpommalla pääsee, kun ei puhu mitään.
Varmaan liian tiukkaa ollut ja ei ole syntynyt luottamusta. Jos ei ole reilusti saanut mennä stadiin tai bileisiin, niin syntyy salailun kulttuuri.
Meillä ei kauan ole asuttukaan enää yo-kirjoitusten jälkeen, mutta on kyllä ihan avoimesti sanottu aina mihin mennään, milloin tullaan jne.
Minä en kysele edes lukiolaiselta. Tiedän että hän hoitaa asiansa. Jos lähtee jonnekin kauemmas, hänen pitää kertoa kenen kanssa menee ja antaa varoiksi sen kaverin puhelinnumero.
Ja sitten pelkään, että joutuvat huonoon seuraan. Vaikka ei kai sitä mitenkään voi äitinä estää...
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten pelkään, että joutuvat huonoon seuraan. Vaikka ei kai sitä mitenkään voi äitinä estää...
Täysi-ikäisinä? Eiköhän se huono seura löydy ennemmin teini-iässä.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten pelkään, että joutuvat huonoon seuraan. Vaikka ei kai sitä mitenkään voi äitinä estää...
No äitinä sinun pitää kasvattaa niin että noin ei käy. Siis niinä 18 vuotena ennen täysikäisyyttä.
Omasta mielestäni en ole tiukka enkä arvosteleva. Mutta eihän sitä tiedä, koin oman äitini arvostelevana, vaikka hän taisi olla aika avarakatseinen.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten pelkään, että joutuvat huonoon seuraan. Vaikka ei kai sitä mitenkään voi äitinä estää...
Tämä kertoo, että et luota lapsiisi. Ja kun luottamusta ei ole, niin miksi he kertoisivat sinulle mitään. Olet kasvattanut heitä 20 vuotta, on ihan liian myöhäistä enää yrittää yhtään mitään. Parempi vain uskoa, että olet tehnyt jotain oikein, ja päästää irti.
Jos välit on kunnossa kotona voi asua opiskelujen loppuun asti. Me ollaan ajateltu nyt lukiolaisemme kanssa niin. Meillä ei ole varaa maksella vuokria eikä nuoren tarvitse käydä töissä opiskelujen ohella maksaakseen itse. Miksi siis liian aikaisin omilleen?
Menoistaan ei tarvitse tiliä tehdä.
Varmaan ovat sitten alaikäisinäkin kertoneet menoistaa vaan siksi, että oli "pakko". Itse asuin parikymppiseksi kotona ja kerroin kyllä ihan oma-aloitteisesti menoistani, oli kyseessä sitten kahvittelu kaverin kanssa tai ryyppyreissu. Myös veljeni, joka asuu kaikki koulunsa loma-ajat vanhemmillani kertoo kyllä minne on menossa.
.