Työelämä ahdistaa taas!

Miksi et eläisi yhteiskunnan tuilla, kun tunnet siihen kutsumusta. Työttömyys on iloinen asia. Tule ulos kaapista ja ole rohkeasti vapaaehtoinen työtön! :)

Työelämässä elämä valuu hukkaan.

Kannattaa seurata omaa kutsumustaan, mikä se ikinä onkin. Elämä on lyhyt, mutta maailman arvokkain lahja ja elää se yksin valiten.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et eläisi yhteiskunnan tuilla, kun tunnet siihen kutsumusta. Työttömyys on iloinen asia. Tule ulos kaapista ja ole rohkeasti vapaaehtoinen työtön! :)

Olen kuitenkin elämässäni jo lapsesta saakka tottunut tiettyyn laatutasoon, en ostele paljon mitään turhaa mutta tykkään että saan hankittua itselleni hyvän vaatetuksen, voin asua paremmin kuin minimitasoisesti, voin omistaa auton jne. Ilman tällaisia asioita voisi elää, mutta niiden varaan on rakennettu elämäntapa, tavallaan harrastuksiakin. Pitäisi todella tarkkaan punnita olisiko työttömyyden tuoma stressittömyys (olisiko se varmasti sitä) arvokkaampaa kuin kiva elintaso. On ehkä vaikea uskoa, että olen edelleen aloitusviestin kirjoittaja mutta kyllä :) minussa on tällaiset kaksi eri puolta. Niin ja se yhteiskunnan maksama eläminen pitkäkestoisesti, omatunto ei jotenkin taivu siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et eläisi yhteiskunnan tuilla, kun tunnet siihen kutsumusta. Työttömyys on iloinen asia. Tule ulos kaapista ja ole rohkeasti vapaaehtoinen työtön! :)

Olen kuitenkin elämässäni jo lapsesta saakka tottunut tiettyyn laatutasoon, en ostele paljon mitään turhaa mutta tykkään että saan hankittua itselleni hyvän vaatetuksen, voin asua paremmin kuin minimitasoisesti, voin omistaa auton jne. Ilman tällaisia asioita voisi elää, mutta niiden varaan on rakennettu elämäntapa, tavallaan harrastuksiakin. Pitäisi todella tarkkaan punnita olisiko työttömyyden tuoma stressittömyys (olisiko se varmasti sitä) arvokkaampaa kuin kiva elintaso. On ehkä vaikea uskoa, että olen edelleen aloitusviestin kirjoittaja mutta kyllä :) minussa on tällaiset kaksi eri puolta. Niin ja se yhteiskunnan maksama eläminen pitkäkestoisesti, omatunto ei jotenkin taivu siihen.

No, kaikkea ei voi saada. Mutta jätä asia kytemään, ja ehkä tulevaisuudessa löydät itsestäsi iloisen, rohkean työttömän.

Se on nonihöjoinrb asia

Älä sitten käy töissä. Mikään pakko ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Älä sitten käy töissä. Mikään pakko ei ole.

On se tavallaan asetettu sellainen pakko. Aktiivisuutta ainakin edellytetään, tulevaisuudessa voi olla ettei enää saakaan juuri mitään jos ei aio mennä töihin. Miten vuosikausien työttömyyden jälkeen siinä tilanteessa aikoisi työllistyä? No, se on kyllä hyvä että lapsia minulla ei ole eikä tulekaan, joten olen vastuussa vain itsestäni. Helpottava ajatus, onpa työssäkäyvä tai ei.

Onneksi olet syntynyt Suomeen. Täällä ei ole pakko käydä töissä jos ei halua! Liity kasvavaan vapaaehtoisesti työttömien joukkoon 🙂

Jos olet ollut sen 5 vuotta samassa paikassa töissä, on aika vaihtaa toiseen paikkaan. Olet kyllästynyt työhösi. Näin minullekin käy, tosin paljon nopeammin. Pisin työsuhteeni on 5v. Masentavaa roikkua samassa paikassa vuosikausia ja katsella samoja naamoja, kuunnella samoja paskapuheita. Mieluiten olen pätkätöissä ja vaihdan paikkaa usein, pysyy virkeämpänä ja saa oppia uutta. Välillä reilumpi pätkä työttömänä, niin jaksaa. Elämä on lyhyt, miksi raataa itsensä loppuun ja kipeäksi. Jotkut ylpeilee sillä että ovat olleet 30-40v samalla työnantajalla, kun taas minä pidän heitä täysin hulluina, tylsistyä nyt kymmeniä vuosia samassa paikassa oppimatta mitään uutta.  Masentavaa. Ei ole ihme että monet sortuu ryypiskelemään, eihän tuollaista selvinpäin jaksa kukaan. Toiset masentuu.

No hanki mies, joka elättää?? :)

Kyl uskoisin et niitäki on, tosi miesten kanssa elämä ei välttämättä oo ees niin kivaa vaikka oiski rahaa.

Niin ja mitä sossutuilla nyt saa, 1200 euroo kuussa?? Sil kyl elää.. :D ainaki solu-asunnossa jos pkseudulla asut.

Et oo varmaan löytäny työtä, jossa viihdyt? Siit saa itsenäisemmän olon ku jostain kontrolloivan miehen rahojen tuhlaamisesta. Ja töitä on niin paljon erilaisia, et jostain varmaan löytyy.

KOTIROUVAX

Osaako kukaan antaa neuvoja siihen asennemuutokseen, että ei tekisi työstä niin isoa mörköä itselleen? Vapaapäivinä saan pienoisen päänsärkyiskun kun seuraava työvuoro tulee mieleen. Täytyy tosin mainita, että töissä ollessa en koe oloani lainkaan ahdistuneeksi, vaan jopa pidän siitä. Tätä ahdistumista on vain työaikojen ulkopuolella, mutta se ei koskaan lopu. Katselee elämän näköaloja eteenpäin, niin näkee itsensä aina vaan töissä. Jos ei samassa paikassa, niin jossakin on kuitenkin oltava töissä. Ehkä suurin vika on ajattelussani. Miten sen saa korjattua?

Ap

Pika-apua saat saikuttamisesta. Ahkeruus ja omistautuminen palkitaan tässäkin, ja asiansa osaava sluiba pääsee eläkkeelle ohituskaistaa pitkin.

Vierailija kirjoitti:

Osaako kukaan antaa neuvoja siihen asennemuutokseen, että ei tekisi työstä niin isoa mörköä itselleen? Vapaapäivinä saan pienoisen päänsärkyiskun kun seuraava työvuoro tulee mieleen. Täytyy tosin mainita, että töissä ollessa en koe oloani lainkaan ahdistuneeksi, vaan jopa pidän siitä. Tätä ahdistumista on vain työaikojen ulkopuolella, mutta se ei koskaan lopu. Katselee elämän näköaloja eteenpäin, niin näkee itsensä aina vaan töissä. Jos ei samassa paikassa, niin jossakin on kuitenkin oltava töissä. Ehkä suurin vika on ajattelussani. Miten sen saa korjattua?

Ap

Ajattele sillain, että se työ mahdollistaa sinulle paremman vapaa-ajan. Ja unohda tosiaan se työ silloin kun olet vapaalla.

Kyllä vakavasti otettava aikuinen tekee töitä. Samoin on helpompi myös tehdä heräteostoksia ja viikonloppumatkailua hetken mielijohteesta kun on töissä. Ehkä omaa työtä voi jotenkin muokata tai ottaa siihen uutta näkökulmaa, niin motivoituu taas. Ja lisätä myös vapaa-aikaan kivoja juttuja ja harrastuksia.