Onko joku muukin kaikkien läheistensä mielestä outo ja sairas?

Löytyykö muita? Milloin rupesit kuulemaan sitä ja miksi arvelet, että niin on? Yksi kaveri lukiossa arveli puoliksi tosissaan, että olen oikeasti ihmiseksi syntynyt avaruusolio. En ole kolmekymppisenä muuttunut miksikään. Jokainen, jonka olen päästänyt tarpeeksi lähelle, on sanonut mun olevan vaan outo ihan pikkulapsesta asti.

Mun mielestäni jokainen on yksilö ja kaikki on todella kiehtovia omalla tavallaan kun heihin tutustuu. Uskon, että lopulta ihminen vaan oppii näyttelemään jotain sosiaalista roolia, useimmiten ihan huomaamatta, koska elämässä on tärkeämpiäkin asioita, joihin keskittyä, ja tällaiselle sosiaaliselle eläinlajille sellainen tapahtuu yleensä luonnostaan. Tavallinen sosiaalinen käytös on luonnollista samaan tapaan kuin aistit tai refleksit, eikä se vie paljpa aivokapasiteettia.

Mulla vain on ehkä puutteellinen kyky olla sosiaalinen oikealla tavalla. Pinnallisissa suhteissa sitä ei huomaa niin hyvin, koska olen opetellut tavoille, vaikka viime vuosina olen huomannut, että alan lipsua ja pahasti.

Olen kuullut usein, etten ole normaali tai terve tai että olen jopa pelottava. Joskus sitten törmään ihmisiin, jotka pitävät musta heti ensisilmäyksellä, mutta yleensä heillä on tarve avautua elämästään ja ongelmistaan. Se kiinnostaa kyllä, myönnetään ja yritän sanoa heille ne asiat, mitkä he selvästi tietävätkin, mutta se on jännä juttu. Ihmislajin on vienyt tähän pisteeseen rohkeus, normien rikkominen ja innovatiivisuus, mutta ne asiat voi silti olla vaikeita yksilölle. Useimmiten ihminen kyllä tietää, mitä olisi tehtävä, mutta joku eläimellinen osa pelkää edistystä.