Mitä Jeesus tarkoitti lapsenkaltaiseksi nöyrtymisellä?
Matt 18:
1 Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
2 Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä
3 ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.
Sananl. 13:7
Toinen on olevinaan rikas, omistamatta mitään, toinen olevinaan köyhä, vaikka on tavaraa paljon.
2. Kor. 6:10
murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken.
fransiskus assisilainen:
By his childlike Faith in the providential care of the Father, Francis reminds Christians “not be anxious, saying, ‘What shall we eat?’ or ‘What shall we drink?’ or ‘What shall we wear?’ For the Gentiles seek all these things; and your heavenly Father knows that you need them all. But seek first his kingdom and his righteousness, and all these things shall be yours as well” (Mt 6:31-33). What is only needed in the Christian life is to trust in God’s divine plan, knowing that he will care for each of his creatures.
https://www.osv.com/OSVNewsweekly/Story/TabId/2672/ArtMID/13567/Article…
With a childlike innocence, Francis literally stripped naked and walked out of Assisi to live like the lilies and the sparrows (and to become the patron saint for the flower children). He lived close to the earth, and like Jesus became a friend of the birds and creatures, whom he fondly called “brother” and “sister.” In light of that, many Christians brought their pets to Church yesterday for an special all-pets-allowed service, an annual tribute to Francis. And many a bird-bath dons his iconic image. But it’s easy to turn our best movements into monuments. His life was a powerful critique of the demons of his day, which are very similar to the demons of our day.
https://www.huffingtonpost.com/shane-claiborne/st-francis-radical-chris…
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Lapsenkaltaisuus tarkoittaa aitoutta, avoimuutta ja turvautumista Jumalaan kuin lapsi vanhempaansa.
Vai oliko se sittenkin taantumista muiden vietäväksi...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenkaltaisuus tarkoittaa aitoutta, avoimuutta ja turvautumista Jumalaan kuin lapsi vanhempaansa.
Vai oliko se sittenkin taantumista muiden vietäväksi...?
Suhde Jumalaan on luonteensa vuoksi aina henkilökohtainen. Toisten vietäväksi antautuminen on kuin sokea antaisi toisen sokean taluttaa itseään.
Tietysti joku voi antaa hyviäkin neuvoja, järkeä pitää käyttää uskonasioissa niinkuin kaikessa. Järjenkäyttö hengellisissä asioissa kuulostaa muuten varmasti hilpeältä sellaisesta joka ei vielä ole niiden todellisuuteen törmännyt... 😉
Lapset ovat tiedonhaluisia, kyselevät kaikesta ja oppivat innokkaasti uutta. Sen soisi jatkuvan aikuisenakin.
tarkoittaako se myös sitä että lapsi luottaa vanhempiinsa että jos kakka on housusssa niin vanhemmat pyyhkii kakan pois eikä yritä omilla voimilla itse vanhurskauttaaa itseään? (: eli sama suhteessa Jumalaan
ja kun lapsi saa piiskaa vanhemmilta niin tietää etä hyväksihän tämä on, kun kuritetaan ainakin en tee toista kertaa samaa syntiä?
pitää olla lapsen tasolla että usko yliluonnllisiin asioihin. jeesuskin ymmärsi tuon.
ja entä tää
lapsi haluaa koko ajan leikkimällä oppia uutta, ja oppiikin mitä tahansa uutta, ei jää siis istumaan vanhoihin uskonnollisiin kaavoihin ja turvaa niihin vaan on koko ajana tekemässä uusia asiota kutn opetuslapsenkin pitäisi olla riippuvainen Jumalasta eikä jostain kirkkokuntakaavasta tai yhteiskunnasta?
Kirjassa Shunryu Suzuki: Zen-mieli – aloittelijan mieli puhutaan siitä miten avoin uutta asiaa opiskelevan ihmisen mieli voi olla ja kuinka tätä mielentilaa tulisi harjoittaa laajemmaltikin elämässä. Olisiko iso J ollut samoilla linjoilla?
Tärkeily ja "omaan erinomaisuuteensa" tukeutuminen (vaikka sitten vain omassa mielessään) ei kuulu Jumalan lapselle.
Jumalan lapsi ei ole lapsellinen, vaan lapsenkaltainen ymmärtäessään, ettei hän pärjää ja osaa yksin, vaan tarvitsee Jumalaa niin kuin pieni lapsi tarvitsee aikuista.
lapsi ei juo kaljaa eikä muuta alkoholia vaan liikkuu koko ajan eli urheilee eikä käytä kovia huumeita, siitä mallia!
Vain lapsi uskoo yliluonnolliseen.
Pitää olla lapsellinen, että voi pysyä uskossa vielä päiväkodin jälkeenkin.
Minustakinnse liittyy luottamukseen.
Aloittelijan mieli nimenomaan ja juuri tässä hetkessä oleminen miettimättä mennyttä tai tulevaa. Silloinhan ikään kuin elää ikuisuudessa kun aikaa ei edes mieti, on vain juuri nyt. Kyllä Jesse (kin) tiesi.
Pitää vain uskoa niinkuin lapsi. Jumalaan, joulupukkiin ja hammaskeijuun. Kaikki menee läpi.
lapsia ei järki pakota, vaan he uskovat, aikuista sitoo järjenpäätelmät jo estääkseen uskoontulon tai sitten siinä uskossa vaeltamisen, ei luoteta Jumalaan
siksipä Lutherkin kuvasi järkeä uskon huoraksi
Kysymys on siitä, että lapsi ei ole asettanut ennakkoluuloja, ei ole ns. elämän muovaama.
Osaa suhtautua toisiin ihmisiin avoimesti ja välittävästi.
Toisin kuin palstan hempukat, jotka ovat tapojensa orjia.
Sitä se tarkoittaa.
Zinkkiz
se tarkoittaa myös sitä että kun todella seuraat Jeesusta, sinau ei enää ymmärretä ja parhaat kaverisikin oli uskovia tai ei alkavat vihaamaan ja oudoksumaan sinua
siksi sinulle ei jää kuin lapsenomainen luottamus Jumalaan ja usko, että tässä mennään sitten yksin Jumalan kanssa
Matt. 10:36
ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'.
Lapsi katsoo maailmaa ja asioita ilman nimiä ja päälleliimattuja tarinoita.
Lapsenkaltaisuus tarkoittaa aitoutta, avoimuutta ja turvautumista Jumalaan kuin lapsi vanhempaansa.