Lue keskustelun säännöt.
Omaehtoinen 6v lapsi
03.01.2019 |
Mitä hemmettiä tässä tekisi? Joka päivä alkaa taistelulla ja itkulla ja sellaisena se jatkuu siihen saakka kun se nukahtaa sänkyynsä itkien ja kiukkuillen.
Esimerkkipäivä:
Herätään, ollaan hyvällä tuulella. Sylitellään kunnes alkaa aamutoimet. Ei saa harjata hiuksia, ne on pitkät ja takussa koska yöksi ei saanut letittää niitä enkä jaksanut riidellä vaan tietoisesti siirsin riidan aamuun. Kysyn haenko sakset vai käytetäänkö harjaa. Ulvonnan myötä saan laitettua hiukset kiinni. Tunnin päästä ne on taas auki mutta lykkääntyi takkuuntuminen edes sillä tunnilla.
Vaateshow alkaa. Mikään ei kelpaa, ei edes eilen valitut vaatteet sillä hän haluaa leikkiä jotain muuta kuin oli eilen ajatellut nämä vaatteet eivät sovellu siihen. Heittää vaatteita, itkee ja raivoaa, ilmoittaa vihaavansa koko perhettään ja haluaa kuolla/muuttaa pois/on tyhmä tms jolla tietää että hänelle aletaan puhua "et ole tyhmä, ei tuollaista saa sanoa jne". Vetelee siis oikeista naruista. Ei todellakaan ole masentunut lapsi vaan perusluonteeltaan iloinen. On kaksi ääriasentoa, iloinen tai raivoissaan.
Kun vaatteet on saatu päälle, mennään hampaiden pesulle. 1min ylähampaat on jo liikaa, alkaa ulista että haluaa purskutella ja riittää jo hampaiden pesu. Mutta alahampaat vielä? Raivokohtaus. Jollei tahtoaan muuten saa läpi, alkaa valuttaa hammastahnakuolaa lattialle. Pitäis varmaan antaa periksi vain ja pestä puolet hampaista tai sutaista minuutissa ne.
Aamupala.. huoh. Alkaa olla jo pinna kireällä. Mitä haluat? Sämpylää, juustoa, kurkkua ja maitoa. Selvä, tulee. Pöydässä. Väärä sämpylä. Kurkku on pahanmakuinen. Syö juustot ja juo maidon. En jaksa tapella, haluan olla rauhassa. Mene leikkimään.
Istun juuri oman aamupalani kanssa pöytään kun kuuluu kutsuhuuto, heti tänne äiti! Tarviin apua legojen kanssa. Selitän kolme kertaa, että voin tulla kun olen syönyt aamupalani. Ei käy, leikkiä ei voi aloittaa jollen auta ensin. Miksi häntä ei koskaan auteta kun tarvitsee apua? Kukaan ei välitä hänen ongelmistaan!
Loppujen lopuksi huomaan että tääkin aamu meni näin, kun huudan naama punasena väärän sämpylän ja pahanmakusen kurkun jämät suussani että anna saatana mä edes syön aamupalan ensin!!
Leikit kestää sen 15min ja sen jälkeen ulvotaan siitä kunniitä ei halua kerätä pois. Itseäni säästän muka ja siivotaan leikit pari kertaa viikossa lattioilta. Mutta kun ei täällä saa kulkea sieltä missä leikki on kesken ettei mee rikki.
En jaksa enää, auttakaa.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Omaehtoinen? Nyt en ymmärrä.
Tarkoitan sitä, että asioiden pitäisi tapahtua hänen ehdoillaan ja aikuisten ehdot aiheuttavat ulina/raivokohtauksen
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin nukkumaan. Tämä simppeli neuvo auttaa moneen lastenkasvatusongelmaan. Iltauni on tärkeää. Lapsi kuulostaa huonotuuliselta, ei omaehtoiselta.
Mieluummin lapselle rutiineja kuin että kysytään mitä lapsi haluaa syödä aamupalaksi. Aamupala pöytään, syötte aamupalan molemmat samaan aikaan. Jos olet kotona lapsen kanssa, ulkoilkaa aamupalan jälkeen.
Jos olet lapsen kanssa kotona leiki, pelaa, askartele hönen kanssaan, lue hänelle, järjestä kaveritreffejä.
Harvemmin lapset toimivat niin, että leikkivät yksikseen, kun äiti syö aamupalaa, leikkivät samaa leikkiä yli 15 min., siivoavat jälkensä leikin jälkeen...
Meillä hampaidenpesurutiini meni vuosia niin, että herätin lapsen ja pesin hampaat hänen loikoillessa vielä sängyssä. Joskus ei-toimivan rutiinin sijaan pitää keksiä uusi.
Entä, jos ei annakaan periksi. Kauanko huuto ja raivo kestää? Tuskinpa nyt ihan koko päivää. Mitä, jos antaisit tytön huudella vaatimuksiaan esim. aamupalasi ajan ja sit tyynen rauhallisesti palaisit hänen asiaansa, kun oot syönyt rauhassa. 6-vuotiaalta voi jo olettaa, että osaa odottaa ja kaikki ei pyöri hänen napansa ympärillä.
Auttaisiko hampaiden harjaamiseen sähköhammasharja? Meillä lasten hampaat pesee aina iltaisin aikuinen, mutta aamulla kiireessä lapset pesevät ite. Ihan hammashoitajan suosittelema juttu. Parempi antaa lasten pestä ite kuin jättää pesemättä. Ja mielellään ovatkin pesseet ja hampaat hyvässä kunnossa.
Vaikuttaa lapselta, jolla ei ole ainuttakaan turvallista ja luotettavaa aikuista. On aika iso taakka noin pienelle joutua päättämään koko elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin nukkumaan. Tämä simppeli neuvo auttaa moneen lastenkasvatusongelmaan. Iltauni on tärkeää. Lapsi kuulostaa huonotuuliselta, ei omaehtoiselta.
Mieluummin lapselle rutiineja kuin että kysytään mitä lapsi haluaa syödä aamupalaksi. Aamupala pöytään, syötte aamupalan molemmat samaan aikaan. Jos olet kotona lapsen kanssa, ulkoilkaa aamupalan jälkeen.
Jos olet lapsen kanssa kotona leiki, pelaa, askartele hönen kanssaan, lue hänelle, järjestä kaveritreffejä.
Harvemmin lapset toimivat niin, että leikkivät yksikseen, kun äiti syö aamupalaa, leikkivät samaa leikkiä yli 15 min., siivoavat jälkensä leikin jälkeen...
Meillä hampaidenpesurutiini meni vuosia niin, että herätin lapsen ja pesin hampaat hänen loikoillessa vielä sängyssä. Joskus ei-toimivan rutiinin sijaan pitää keksiä uusi.
Niin unohdin mainita ettei siis ole ensimmäinen tai ainoa lapsi. Mulla on jo aikuisiakin lapsia ja uskoisin että rutiinit on hanskassa, nukkumaan tosiaan laitan hyvissä ajoin mutta sängyssä raivoaa tai itkeskelee pitkään. Uni jää siis lyhyeksi siitä syystä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä, jos ei annakaan periksi. Kauanko huuto ja raivo kestää? Tuskinpa nyt ihan koko päivää. Mitä, jos antaisit tytön huudella vaatimuksiaan esim. aamupalasi ajan ja sit tyynen rauhallisesti palaisit hänen asiaansa, kun oot syönyt rauhassa. 6-vuotiaalta voi jo olettaa, että osaa odottaa ja kaikki ei pyöri hänen napansa ympärillä.
Auttaisiko hampaiden harjaamiseen sähköhammasharja? Meillä lasten hampaat pesee aina iltaisin aikuinen, mutta aamulla kiireessä lapset pesevät ite. Ihan hammashoitajan suosittelema juttu. Parempi antaa lasten pestä ite kuin jättää pesemättä. Ja mielellään ovatkin pesseet ja hampaat hyvässä kunnossa.
Joo todellakin noin olennaista aiemmin toiminut, että saa huudella itsekseen. Nyt alan olla väsynyt kun ei tämä mene ohi. Joululoma on tuntunut ihan tosi raskaalta. Onneksi koulut alkaa kohta taas!
Meillä on sähköhammasharjat ja lapsikin käyttänyt jostain 2v iästä. Se tosiaan soittaa puolessa välin ja lopussa sävelmän ja pitäisi olla kiva käyttää. Lapsi ei "jaksa" pestä itse hampaita. Joka ilta kysyy pitääkö pestä hampaat. En ole antanut periksi, en ole tehnyt niin vanhempien lastenkaan kanssa mutta ekaa kertaa se todella houkuttelee.
Ap
Syömme siis aamupalan yhdessä koko perhe ja 6v on se joka vain pyörähtää penkillä napsimassa ne juustot ja hörppää maidon. Me katetaan yhdessä aamupalapöytä ja tää on rutiini. Pöydässä saa valita mitä haluaa syödä ja autan tietenkin lapselle ne ennen kuin itse alan syödä.
En ole kotona lapsen kanssa. Enkä viitsisi enää eskarilaisen hampaita sängyssä pestä, 2v olisi vielä eri juttu ;)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 4v:llä on vähän samanlainen temperamentti, tosin jos hän raivostuu niin leppyy nopeasti. Mä olen käyttänyt pick your battles-strategiaa, eli syö mitä syö, päättää itse vaatteistaan hyvin pitkälle jne. Marinaan en vastaa (esim. jos vaatii minua sillä sekunnilla paikalle, en mene vaan sanon että pitää odottaa, jos huutaa niin huutaa). Jos raivostuu jostain oikeasta asiasta, niin olen toki vieressä ja lohdutan kunnes menee ohi. Hampaat onneksi pesee ilman taistelua.
Vierailija kirjoitti:
Mun 4v:llä on vähän samanlainen temperamentti, tosin jos hän raivostuu niin leppyy nopeasti. Mä olen käyttänyt pick your battles-strategiaa, eli syö mitä syö, päättää itse vaatteistaan hyvin pitkälle jne. Marinaan en vastaa (esim. jos vaatii minua sillä sekunnilla paikalle, en mene vaan sanon että pitää odottaa, jos huutaa niin huutaa). Jos raivostuu jostain oikeasta asiasta, niin olen toki vieressä ja lohdutan kunnes menee ohi. Hampaat onneksi pesee ilman taistelua.
Kyllä on tullut kolmen teinin kanssa tutuksi tämä asenne :D
Mä annan vaatteista ohjeet esimerkiksi tänään "paksut housut, pitkähihainen paita ja sukat". Likka toi shortsit ja urheilutopin.. vaihtoehtoisesti yrittää usein prinsessamekkoa. Sekin on ok, mutta alla pitää olla päivävaatteet.
En koe olevani jatkuvasti saatavilla, olen yh ja puulämmitteinen talo niin aika paljon menee ihan perusarjen pyörittämiseen mun vapaa-aikaa. Harmittaa kun sitten se yhteinen aika menee ulvomiseen.
Olen kuitenkin järjestänyt että syödään aamulla, päivällisellä ja illalla yhdessä ja iltarutiinissa on yhteistä aikaa ennen nukkumaanmenoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi saa päättää itse liikaa käy juuri noin.
Meilläkin käy helposti, jos lapset saa "vallan" itselleen.
Aina ei voi olla kivaa, eikä varsinkaan voi tehdä ja käyttäytyä miten lystää.
Yritän aina että asiat puhutaan lasten kanssa selkeästi ennakkoon, silloin kun tilanne ei ole päällä. Huonolla käytöksellä on seuraukset, ja että lapsi tietää etukäteen mitä odotetaan ja miksi näin toimitaan ja mitä tapahtuu jos käytös ei ole sovitunlaista.
Ja jos pöljäilyä tapahtuu toteutetaan seuraus, ei vaan uhkailla.
Monesti vaikka vanhemmat sanoo etteivät anna periksi kiukuttelulle, käytännössä kuitenkin antavat, aika usein jopa. Hyvin pienestä periksiantamisesta lapsi voi jo kokea pääsevänsä niskan päälle ja sota voi olla valmis. Annan itsekin periksi ihan huomaamattani, "ota vaan, mene vaan, ei tarvitse, mitä haluat ai ei käy no mikäs sitten kävis" jne. Ja sitten huomaan että nyt lipsuu itsellä ja lapset osaa käyttää tilannetta hyväksi tosi ovelasti.
Lapsi saa päättää liikaa väärissä tilanteissa. Ja minä olen neuvottelevan kasvatusotteen kannattaja.
Istutat sen lapsen joku rauhallinen hetki juttelemaan, vaikka mieleisen pelin tai iltapalan äärellä aluksi. Kerrot, että sinusta tuntuu kurjalta kun aamut menee riitelyksi, ja arvelet että lapsikaan ei tykkää. Annat tilaa vastata. Kerrot että nämä ja nämä jutut on kuitenkin hoidettava, sen päättää aikuinen, ja nyt sitten vaan mietitään yhdessä miten se saadaan toimimaan. Lapsen vastuulla ei ole keksiä rutiineja mutta lapsen kokemus ja ideat huomioidaan. Jos lapsi haluaa vaikuttaa aamupaloihin, se keskustelu käydään ennen kauppareissua aikuisen asettamissa raameissa, ei joka aamu uudelleen. Teette yhdessä listan tai kuvakortit mitkä hommat on hoidettava, ja mietitte vaikka järjestyksen valmiiksi. Mikäli aamuun mahtuu leikkiä, sekin on hyvä laittaa listalle (viimeiseksi). Ja sitten ilahtuneena kehut teitä molempia miten hyvät säännöt saitte tehtyä!
Monien aamuhommien tekeminen väsyneenä on tylsää ja kurjaa. On tosi iso odotus lapselle että hän vapaaehtoisesti niihin suostuu, vaikka on vaihtoehtoja (leikkiminen). Pitää vaan sanoa että ei ole vaihtoehtoja. Saksilla uhkailu on keinottoman aikuisen kiukuttelua, jos hiusmallin ylläpitovaikeuksista ja kampaamokäynnistä keskustellaan niin se tehdään muulloin kuin vihaisena uhkaillen.
Ja tarvittaessa aiemmin nukkumaan.
Meillä on 5-vuotias joka välillä sanoisi kaikkeen ei ja karkaisi leikkimään legoilla. Eihän siinä muu auta kuin sanoa että tää nyt vaan hoidetaan (ensin) ja ESTÄÄ sitä lasta menemästä leikkeihin kesken pukemisen. Vääntää ei tarvitse, sinä päätät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omaehtoinen? Nyt en ymmärrä.
Ap tarkoitti varmaan 'omatoiminen'.
Tosin sekään ei kuvaa riittävästi tilannetta.
'Pompottava'?
Taitaa olla niin, että lapsi kaipaa ainoastaan selkeitä rajoja, joita hänelle ei ole koskaan asetettu ja on aina saanut kaikessa periksi. Myönnät sen itse rivien välistä jo tuossa tekstissäsikin ja jos niitä rajoja ei kohta ruveta asettamaan, niin odotahan vaan kun se tulee teini-ikään. Sitten vasta kusessa olet kun aletaan tapella muustakin kuin siitä, syödäänkö sämpylän välissä juustoa vai kurkkua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaehtoinen? Nyt en ymmärrä.
Ap tarkoitti varmaan 'omatoiminen'.
Tosin sekään ei kuvaa riittävästi tilannetta.
'Pompottava'?
Mä en tajua vitsiä, vai ettekö todella tunne käsitettä 'omaehtoinen'?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaehtoinen? Nyt en ymmärrä.
Tarkoitan sitä, että asioiden pitäisi tapahtua hänen ehdoillaan ja aikuisten ehdot aiheuttavat ulina/raivokohtauksen
Ap
No silloin lapsi on itsepäinen tai muuta vastaavaa. Omaehtoinen tarkoittaisi sitä, että lapsi tekee asioita omaehtoisesti eli pyytämättä ja pakottamatta, omasta aloitteestaan ja halustaan. Esim. aamulla laittaa vaatteet päälle itse ennen kuin äiti edes pyytää, harjaa hiuksensa muistuttamatta ja ilmestyy hampaat harjattuna aamupalapöytään ennen kuin kenellekään on tullut mieleen edes asiasta jotain sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hemmettiä tässä tekisi? Joka päivä alkaa taistelulla ja itkulla ja sellaisena se jatkuu siihen saakka kun se nukahtaa sänkyynsä itkien ja kiukkuillen.
Ei todellakaan ole masentunut lapsi vaan perusluonteeltaan iloinen. On kaksi ääriasentoa, iloinen tai raivoissaan.
Aamusta iltaan lapsi itkee ja kiukkuaa, mutta on silti perusluonteeltaan iloinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaehtoinen? Nyt en ymmärrä.
Ap tarkoitti varmaan 'omatoiminen'.
Tosin sekään ei kuvaa riittävästi tilannetta.
'Pompottava'?Mä en tajua vitsiä, vai ettekö todella tunne käsitettä 'omaehtoinen'?
Kyllä, me tunnemme käsitteen, mutta sinä et selvästikään tunne. Tai siis et ymmärrä, mitä se tarkoittaa, vaan kuvittelet sen tarkoittavan jotain muuta = käytät sanaa väärin. Omaehtoinen = vapaaehtoinen, pakottamaton, omasta aloitteesta tehtävä. Sinä haet nyt sanaa, jolla kuvaisit jäärääpäistä, itsepäistä, härkäpäistä, uhmakasta ja haastavaa. Nämä ovat ihan eri asia. Omaehtoisuus on positiivinen piirre, itsepäisyys tai uhmakkuus tai tuo kuvailemasi käytös nyt kokonaisuutena ei todellakaan ole positiivista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaehtoinen? Nyt en ymmärrä.
Tarkoitan sitä, että asioiden pitäisi tapahtua hänen ehdoillaan ja aikuisten ehdot aiheuttavat ulina/raivokohtauksen
Ap
Siellä on pieni ihmistaimi, joka kokeilee rajoaa, ei sen ihmeempään.
Ongelmaksi muodostuu kun kaikki pitäisi tapahtua äidin ehdoilla ja jos ei, äiti saa raivarit ja ulisee.
Mietipä, mistä lapsi on ottanut mallin ja esimerkin omaan käytökseen.
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Omaehtoinen? Nyt en ymmärrä.