Erilainen alkoholiongelma?
Minä en saa juotua alkoholipitoisia juomia koska kaikki maistuu niin pahalle. Sellaista alkoholijuomaa ei ole löytynyt mikä maistuisi minusta edes siedettävälle. En halua pakolla juoda, niinpä olen mieluummin juomatta. En ole humalaa ja alkoholin juomista vastaan, joskus olisi itsekin kiva olla humalassa eikä profiloitua aina ryhmän tiukkapipoksi. Siis kyllä olen ollut humalassa että ei se ihan mahdottomuus ole. Toisaalta seuraavan päivän krapulaa en halua kokea, itseasiassa menee viikko toipua takaisin normaaliin olotilaan. Muita samanlaisia?
Kommentit (47)
Ei tuo mikään ongelma ole. Itsellä on monia inhokkiasioita, mutta ei ne mitään ongelmia ole. Välttelen vain ja hyvin menee
Mä haluaisin kans oppia juomaan, siis tekisi mieli ostella Alkosta jotain hienoja viskejä tai mageita liköörejä joista tekisi mahtavia drinkkejä (nyt haaveilen esim. Limonello di Caprista jos muistin nimen oikein). Mutta, en oikeasti tykkää noista, en tykkää krapulasta, ei ole oikein kavereitakaan joiden kanssa skoolaisi. Niinpä en osta mitään enkä juo mitään.
Sinulla on selkeästi positiivinen ongelma. Miten hoidat pahat stressitilanteet?
Täällä! Usein suunnittelen, että nyt juon edes vähän, mutta yritykseksi jää.
Jotkut kuohuviinit maistuvat, Riesling valkoviini tai kermalikööri. Mutta jo pienen määrän jälkeen maistuvat nekin pahalle. Ja päälle tulee vielä pahoinvointi niistä pienistä määristä.. Humalassa ja krapulassa olen ollut ehkä kerran elämässäni. Ja ikäni on jo reilusti päälle 50.
Tahdomatta minusta on tullut kuski ja toisista huolenpitäjä. Kärsin oikeasti siitä, että olen aina se selvinpäin oleva luottoihminen. Mielellään edes joskus olisin mukana ”hauskanpidossa’
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin kans oppia juomaan, siis tekisi mieli ostella Alkosta jotain hienoja viskejä tai mageita liköörejä joista tekisi mahtavia drinkkejä (nyt haaveilen esim. Limonello di Caprista jos muistin nimen oikein). Mutta, en oikeasti tykkää noista, en tykkää krapulasta, ei ole oikein kavereitakaan joiden kanssa skoolaisi. Niinpä en osta mitään enkä juo mitään.
Hienoja viskejähän maistellaankin muutama pikkulasillinen. Ei niitä varsinaisesti juoda humalaan asti. Lämmittävät myös hienosti kylminä talvipäivinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin kans oppia juomaan, siis tekisi mieli ostella Alkosta jotain hienoja viskejä tai mageita liköörejä joista tekisi mahtavia drinkkejä (nyt haaveilen esim. Limonello di Caprista jos muistin nimen oikein). Mutta, en oikeasti tykkää noista, en tykkää krapulasta, ei ole oikein kavereitakaan joiden kanssa skoolaisi. Niinpä en osta mitään enkä juo mitään.
Hienoja viskejähän maistellaankin muutama pikkulasillinen. Ei niitä varsinaisesti juoda humalaan asti. Lämmittävät myös hienosti kylminä talvipäivinä.
Mut ne on niin väkeviä ja pahanmakuisia ettei pysty juomaan sitä lasillistakaan. En tykkää esim. Runebergin tortuistakaan jossa on jotain alkoholia kostukkeena, tai joku tiramisu on myös ihan nounou.
Alkoholi on mielestäni kuvottavan makuista. Ainoa, missä viiniä voi käyttää, on kastikkeissa tai risotoissa.
Ihailen ihmisiä, jotka pitävät kaamealle haisevasta ja hirveälle maistuvasta oluesta.
t. absolutisti
On erikoista jos tai kun joutuu selittelemään, miksei halua juoda oli se sitten alkoholipitoista tai vaikka kahvia ja/ tai mitä hyvänsä sen sijaan, että juo.
Minull ataas on ongelma kamomillateen kanssa. On niin pahaa etten pysty juomaan. Olen maistanut monie arilaisia mutta ei vaan kertakaikkiaan kokonaista kupillista pysty juomaan. Olisi kivaa joskus juoda mukana kun runopiirissä sitä tavataan tehdä. Mutta ei.
Mitä teen, auttaako terapia? Jätänkö sen sian? Teenkö lasun naapurin lapsista? Voinko pukeutua vaatteisiin vaikka en pysty juomaan kamomillateetä?
Vierailija kirjoitti:
Täällä! Usein suunnittelen, että nyt juon edes vähän, mutta yritykseksi jää.
Jotkut kuohuviinit maistuvat, Riesling valkoviini tai kermalikööri. Mutta jo pienen määrän jälkeen maistuvat nekin pahalle. Ja päälle tulee vielä pahoinvointi niistä pienistä määristä.. Humalassa ja krapulassa olen ollut ehkä kerran elämässäni. Ja ikäni on jo reilusti päälle 50.
Tahdomatta minusta on tullut kuski ja toisista huolenpitäjä. Kärsin oikeasti siitä, että olen aina se selvinpäin oleva luottoihminen. Mielellään edes joskus olisin mukana ”hauskanpidossa’
Tämä kuvaa tätä mun "ongelmaa" tosi osuvasti, juuri näin tunnen. Mielenkiintoista että tässä voisi olla taustalla joku geenivirhe. Täytyisi tutkia tätä vaihtoehtoa enemmän. Minäkään en tykkää esim tiramisusta. Ja rentoutua en oikein osaakaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä! Usein suunnittelen, että nyt juon edes vähän, mutta yritykseksi jää.
Jotkut kuohuviinit maistuvat, Riesling valkoviini tai kermalikööri. Mutta jo pienen määrän jälkeen maistuvat nekin pahalle. Ja päälle tulee vielä pahoinvointi niistä pienistä määristä.. Humalassa ja krapulassa olen ollut ehkä kerran elämässäni. Ja ikäni on jo reilusti päälle 50.
Tahdomatta minusta on tullut kuski ja toisista huolenpitäjä. Kärsin oikeasti siitä, että olen aina se selvinpäin oleva luottoihminen. Mielellään edes joskus olisin mukana ”hauskanpidossa’Tämä kuvaa tätä mun "ongelmaa" tosi osuvasti, juuri näin tunnen. Mielenkiintoista että tässä voisi olla taustalla joku geenivirhe. Täytyisi tutkia tätä vaihtoehtoa enemmän. Minäkään en tykkää esim tiramisusta. Ja rentoutua en oikein osaakaan.
Ap[/On maailman pahin stressaja ja tilanteet jossa voin täysin rentoutua ovat tosi harvinaisia. Joskus mökillä, silloin kun muu perhe nukkuu ja kesällä voi nauttia suomen luonnosta. Mutta heti kun hälinä alkuu, pitää taas olla se turvallinen kallio. Alkoholi mahdollisesti auttaisi silloin tällöin nukkua paremmin ja päästä irti. Tämä on kuitenkin hyväksytty meidän kulttuurissa, ja usein minua JoPS kehotetaan ”nollaamaan” tilanteen. Ei onnistu :).
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo mikään ongelma ole. Itsellä on monia inhokkiasioita, mutta ei ne mitään ongelmia ole. Välttelen vain ja hyvin menee
Toki tämä ei sinänsä ongelma ole, mutta ulkopuoliseksi usein jättää. Ja kun mielellään joskus haluaisi olla osa porukasta. Nauttia illallisen viineineen ja jälkiruokajuomineen. Tai vähintään saada pahimmat stressipisteet edes joskus lievennetty ihan niin kun suurin osa suomen väestöstä tekee. Enkä nyt edes tarkoittaa humalahakoinen juominen. Yleensä juhlissa meidän kaltaiset (geeniviaiset 😀) ovat ne, joka huolehtii kaikesta. Pistävät yöllä tiskikoneen päälle ja keittävät parin tunnin yöunien jälkeen aamukahvit.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, ettei tarvi juoda.
Ei tarvitse, mutta ilmeisesti voit jos kuitenkin haluaisit?
Vierailija kirjoitti:
Testaa Jallua. On hyvää.
Jo pelkästä hajusta tulee paha olo
Vierailija kirjoitti:
On erikoista jos tai kun joutuu selittelemään, miksei halua juoda oli se sitten alkoholipitoista tai vaikka kahvia ja/ tai mitä hyvänsä sen sijaan, että juo.
En kyllä tarvitse kun kerran sanoa, että en voi juoda alkoholia. Jos seura on vähemmän tuttu, kukaan ei yleensä kysele miksi. Ja tutut tietävät tilanteeni. Työpaikalla sain suklaarasian viinipullon sijasta joululahjaksi. Sitä huolimatta välillä haluaisin olla osa porukasta.294
Vierailija kirjoitti:
Joo, maistui aina pahalta, humalluin nopeasti ja herkästi tuli paha olo.
Jätin alkoholin ja vuosikausia myöhemmin selvisi geenipuute, mistä syystä maksan kakkosvaihe ei toimi/ toimii vajaasti. Eli elimistön tapa kertoa, ettei kannata käyttää.
Näkyykö tämä geenivirhe myös muulla tavalla kun heikossa alkoholisietokyvyssä?
Joo, maistui aina pahalta, humalluin nopeasti ja herkästi tuli paha olo.
Jätin alkoholin ja vuosikausia myöhemmin selvisi geenipuute, mistä syystä maksan kakkosvaihe ei toimi/ toimii vajaasti. Eli elimistön tapa kertoa, ettei kannata käyttää.