Erilainen alkoholiongelma?

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Jos ei tykkää jostain, sen voi jättää väliin. Eipähän ole alkoholismista pelkoa.

Eräs ystäväni on aina ollut raitis juuri tuosta syystä: ei pidä minkään alkoholijuoman mausta.

Toisaalta humaltumistakin on halunnut vältää.

Minulla on krooninen migreeni ja siihen neurologin määräämä estolääkitys. Siitä huolimatta moni lääkäri tulkitsee alkoholin juomisesta kysyessään, että olen raitistunut alkoholisti koska en juo alkoholia. Eivät usko sitä, että jo pelkkä alkoholin hajukin iljettää siinä missä tupakan savukin ja sain monta päivää kestäneen migreenikohtauksen yhdestä lasillisesta kuohuviiniä eli en todellakaan halua juoda ja kärsiä.

Kuinka minä voin muka olla raitistunut alkoholisti jos minulla ei ole edes alunalkaenkaan geneettisiä edellytyksiä alkoholisoitua? Kuinka moni olisi valmis kärsimään sellaisesta päänsärystä, että pää tuntuu räjähtävän kun veri sykkii suonissa ja oksentamaan neljä päivää vuoteenomana yhden pakon edessä joudun kuohuviinilasillisen jälkeen? En edes uskalla kuvitella miten kävisi jos joisin aterialla ”perinteiset ruokajuomat”. Olisin varmasti sairaalassa nesteytettänä oksentamisen vuoksi sellaisen aterian jälkeen.

Olisi mielenkiintoista jos joku lääkäri perustelisi, miksi alkoholiton ja päihteetön elämä on epäilyttävä piirre potilaassa?

Aika erikoista, kiitos, että jaoit tämän kokemuksen!

Lääkärikin voi olla niin dokaamiskulttuurin kyllästämä, että epäilee raittiita alkoholisteiksi.

Tai sitten näin on suurimman osan kohdalla lääkärin potilaista.

Mielenkiintoinen keskustelu. Itse ihmettelen useasti miksi niin moni juo alkoholia kun sitä vaan tulee kipeäksi ja se ei edes maistu

Eikö sanotaan että moni asialainen ei siedä alkoholia jonkinlaisen geenimuunnoksen takia?

Onkohan tämä oikeasti ongelma?

En ole ihan samanlainen, mutta melko lähelle.

On joitain juomia, jotka ovat ok, eivät hyvää, mutteivät niin pahaakaan, etteikö niitä voisi juoda. Mulla vain se humaltumisen alkutunne jo on niin vastenmielinen, että jätän kahteen tai kolmeen, kun joskus jotain otan. Koskaan en ole humalassa ollut (siis se alkava tunne kyllä ollut, muttei kai neljällä annoksella 80 kiloinen kunnolla humallu, varsikin kun ei edes peräkkäin otettuna).

Tiukkapipoksi absolutistiksi moni profiloi, muttei mua oikeasti haittaa juuri muiden juominen, jolleivat ala käyttäytyä kuin idiootit.

Ihanaa, että joku uskaltaa olla "erilainen". Törttöjä on tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Joo, maistui aina pahalta, humalluin nopeasti ja herkästi tuli paha olo.

Jätin alkoholin ja vuosikausia myöhemmin selvisi geenipuute, mistä syystä maksan kakkosvaihe ei toimi/ toimii vajaasti. Eli elimistön tapa kertoa, ettei kannata käyttää.

Onkohan mullakin tuo? Mustakin alkoholi maistuu sietämättömän pahalta, ja siitä tulee nopeasti lähinnä huono olo, ei sellainen "kiva rento hiprakka", jossa mielestäni voisi olla mukava irrotella vähän. Muistan, kun olin teininä vaihdossa Saksassa, ja join elämäni ensimmäiset kaksi kaljaa illalla. Aamuyöstä oksetti niin jumalattomasti. Isäntäperhe vähän naureskeli, että nyt tyttö ei kyllä ole ainakaan alkoholin syy, ei noilla annoksilla vielä. Ja join siis ihan suljetuista tölkeistä ja tölkki oli mulla koko ajan itsellä, eli kukaan ei huumannutkaan tai mitään. Kaverit kiskoivat vieressä shotteja, itse en halunnut sen jälkeen kokeilla.