Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä arjen helpottamiseksi, kun puolison elämäntapa on aivan erilainen kuin oma?
Qfy
27.12.2018 |
En ole itsekään mitenkään täydellinen ja ymmärrän olevamme erilaisia. Nyt on kuitenkin taas kerran mitta tullut vastaan ja alkanut tuntua, etten enää pärjää puolisoni kanssa, vaan väsyn ja katkeroidun.
Puolisoni mm.
- ei tee kodin eteen juuri mitään oma-alotteisesti. Tulin parin päivän jälkeen kotiin, tyyppi pelannut koko poissaoloni ajan
- ei huomaa käytännössä lainkaan esimerkiksi pölyä tai roskia lattialla, jos vessapaperi tai saippua on lopussa. Kun osoitan jotain, kuuluu sama "Ai en mä huomannut". Arjen pyörittäminen on minun vastuullani, tekee kyllä kun minä pyydän (tarpeeksi monta kertaa). Remontti kesken, ei huomaa keskeneräisyyttä. En osaa kuvitellakaan, että olisi poissaollessani jatkanut remppaa - tai olisi esimerkiksi pessyt vessan.
* kun sanon välillä hankalammin esimerkiksi "Kyllä säkin voisit joskus nuo kartonkit kerätä ja heittää pois", minä olen se, joka on anteeksipyynnön velkaa sanottuani ikävästi ja minun harmistukseni jää täysin käsittelemättä
- kroonisesti rahat tiukilla ja tili tyhjänä (tai kortti hukassa - koska ei käytä lompakkoa...), minä olen lähes aina se maksumies, käymme sitten ruokakaupassa tai laskujen maksupäivä koittaa, puolisoni on aina "minulle velkaa"
- ristiriidat "auktoriteettien" kanssa: ei suostu esimerkiksi tekemään kuten työnantaja tai muu taho pyytää, koska ovat idiootteja/väärässä/mitä ikinä
- on edelleen opiskelija - 38-vuotiaana. Aikoo valmistuttuaan jatkaa ylioppilasmaksun maksamista saadakseen opiskelija-alennuksen. Haluaa myös huijata asumistukea kelalta, suuttuu kun sanon etten halua valehdella kelalle, ettemme ole avoliitossa. Paitsi hänen mukaansa kyse ei ole huijaamiseeta, ne rahat "kuuluvat hänelle". Halusi, että siirrän kirjani muualle tämän vuoksi.
-ei tule toimeen perheeni kanssa: jouluna vetäytyy omiin oloihinsa perheeni luona, eikä liity seuraan pyynnöistä huolimatta
- unirytmi: valvoo myöhään (kolmeen, neljään) ja kärsii kroonisesti univaikeuksista. Kun menen herättelemään 10-11 maissa, vetoaa "nukkuneensa huonosti", ja että tarvitsee vielä unta, että voinko herättää tunnin tai kahden päästä. Jos en suostu menemään uudestaan herättämään, laittaa kellon soimaan. Ja hyvin usein jatkaa unia vielä kerran herättyään, ei ole mitenkään poikkeuksellista että kello yhdeltä on vielä unessa. Herättyään saattaa loikoilla vuoteessa vielä 30-60 min. Erilainen unirytmi ei olisi muuten niin suuri ongelma, mutta asumme yksiössä, enkä minä saa hänen nukkuessaan tehdä mitään, mistä lähtisi ääntä. Jos olemme perheeni/ystäviemme luona yötä, hän vihaisesti pyytää muita olemaan hiljaa, kun yritämme muut tehdä aamutoimia.
Olen neuvoton ja onneton. Samat asiat riidelty kymmenet tai sadat kerrat. Yhdessä asuttu vuosia. Ei homma taida tästä muuksi muuttua, mutta mites jos joskus meillä olisi lapsia? Tuskin helpompaa olisi. Ehkä odotukseni vain ovat erärealistisia, en tiedä enää. Apua? Vertaistukea? Kokemuksia?
Kommentit (12)
Jätä se. Kaikki ongelmasi ratkeaa tällä yksinkertaisella teolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitapa seuraavaksi ne syyt, miksi olet yhdessä tuollainen vätyksen kanssa. Kommentoidaan sitten kumpi lista on se, joka kannattaa lukea huolella ääneen moneen kertaa.
Siis oikeastiko puhut nyt mun 17-vuotiaasta pojasta vai jonkun PUOLISOSTA?
Taas sitä ihmettelee, että miten luultvasti kaksi verraten hyvin erilaista ihmistä on päässyt (vai joutunut), niin pitkälle että ovat keskenään muodostaneet parisuhteen....
Miten nämä ongelmat alkoivat, missä vaiheessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeastiko puhut nyt mun 17-vuotiaasta pojasta vai jonkun PUOLISOSTA?
Ja vähän äkkiä opettamaan tapoja sun pojalle, jos et halua, että hänestä tulee samanlainen vässykkä.
38-vuotias! Luulin ensin, että puhutaan parikymppisestä miehestä, joka on juuri muuttanut pois äitinsä helmoista. Olet vuosikausia katsellut tuollaista, outoa. Antaisin kaksi neuvoa: Lähde ja tee omasta elämästäsi juuri sellaista kuin haluat. Älkää ainakaan hankkiko lasta, sillä siitä ne ongelmat vain pahenevat. Miehesi ei muutu, mutta sinä voit muuttaa oman elämäsi paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätä se. Kaikki ongelmasi ratkeaa tällä yksinkertaisella teolla.
oletko varma? - Ehkä Ap:n kannattaisi ensin selvittää itselleen, että miten hän oikeasti päätyi muodostamaan kumppaninsa kanssa jotain sellaista kuin parisuhteen. On vaikeaa kuvitella, että kumppanin merkittävä erilaisuus tulisi täytenä yllätyksenä ja aivan yllättäen ilmi. Jotta Ap ei toistaisi samaa virhettään uudestaan, niin hänen kannattaisi käyttää hetki sen hahmottamiseen, mitä hän itse voi tarjota parisuhteeseen ja mitä hän odottaa tai vaatii kumppaniltaan. Ja lopuksi selvittää sen, miksei oikeast voisi elää itsenäistä ja omaehtoista eloa sinkkunakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti kuulostaa tutulta, ainakin osittain.
Mieheni on myös tuhlaavainen luonne, ei hätkähdä siivottomuutta ym. Ensimmäiset 10 vuotta riideltiin rahasta ja minultakin mies lainasi, vaikka minä opiskelin ja hän oli töissä. Ei myöskään halunnut tulla ikinä minun perheen luo tai jos tuli niin käyttäytyi hyvin epäsosiaalisesti, toisin sanoen kaikki kyllä näki ettei siellä halua olla.
Kunnes sitten sen 10. vuoden kohdalla tapahtui jotain. Luulen, että vasta siinä vaiheessa mies aidosti sitoutui minuun, näin tulkitsen sen jälkeenpäin. Jos olen rehellinen niin hulluahan se oli olla yhdessä tuollaisen miehen kanssa, mutta toisaalta nyt on niin moni asia muuttunut (mies osaa käyttäytyä, lähtee mielellään minunkin sukulaisiin jne.) ja olemme onnellisia, joten ei onneksi hukkaankaan mennyt.
Rahan käytöstä on tiukka sopimus, mies laittaa x määrän rahaa minulle ja minä hoidan laskut ja ruokaostokset ym. Se mikä miehelle jää on hänen omaa rahaansa ja käyttää sen miten käyttää. Jos näin ei tehtäisi niin meillä jäisi osa laskuista maksamatta ja loppu kuusta ruuat ostamatta.
Mutta se mikä on selkeästi erilaista kuin ap teidän tapauksessa niin mies on aina tehnyt töitä ja haluaakin tehdä.
En näe teidän kohdalla oikein tulevaisuutta. Oikeasti jo eri rytmikin on jo iso asia parisuhteessa (aamuvirkku ja yökukkuja), saatika sitten kaikki nuo muut listaamasi asiat siihen päälle. Lisäksi miehesi kuulostaa epärehelliseltä (tuo kelan kusetus koska on sen "ansainnut", tällä logiikalla voi toimia epärehellisesti muissakin tilanteessa ja jollain tekosyyllä oikeuttaa sen itselleen). Etenkin jos ei yhtään ole itse valmis muuttumaan minkään suhteen niin et voi sille mitään muuta kuin lähteä omillesi.
Asukaa omissa asunnoissanne - oma koti, omat säännöt.
Nauttikaa toistenne seurasta, mutta asukaa erillänne. Kumpikin saa olla kotonaan, niin kuin haluaa.
Tuossa suhteessako roikut ihan tosissaan? :D