Valmiiksi ärsyttää joulupöydän puheenaiheet

Tee sellainen bullshitbingo, tulee mielenkiintoista, että kertooko äiti ihan kaikki jutut taas ja harmittaa, jos se yksi housuunpissaamisepisodi jääkin kertomatta. Huomaamattomasti ruksaat vaan osumia ja sitten huudat iloisesti JOULUBINGO, kun viimeinenkin osuma tulee. Ja jos joku loukkaantuu, kysyt, että missä huumorintaju.

Vierailija kirjoitti:

Tee sellainen bullshitbingo, tulee mielenkiintoista, että kertooko äiti ihan kaikki jutut taas ja harmittaa, jos se yksi housuunpissaamisepisodi jääkin kertomatta. Huomaamattomasti ruksaat vaan osumia ja sitten huudat iloisesti JOULUBINGO, kun viimeinenkin osuma tulee. Ja jos joku loukkaantuu, kysyt, että missä huumorintaju.

Joskus olen huomauttanut jossain juhlissa hänelle että unohdit muuten kertoa sen-ja-sen jutun. Ei tajunnut ollenkaan sarkasmia. Ap

Mun äiti teki tuota kun olin töissä ja hänen työpaikkansa oli vieressä. Lounastunneilla söimme siis yhdessä ja joka päivä muisti jonkun nolon jutun, jonka olin tehnyt vaippaikäisenä, esiteininä tai teininä. Tosi kivaa. Jossain vaiheessa ilmeisesti ymmärsi ja lopetti tuon, tosin siihen meni vuosia tuon työpaikan jälkeen. Nykyään joulupöydässä voi olla suht rauhassa.

Joulupöydässähän kukaan ei voi sanoa, että hei, me on kuultu jo ne jutut, mutta mitä mieltä olet Trumpin tavasta johtaa USA:ta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee sellainen bullshitbingo, tulee mielenkiintoista, että kertooko äiti ihan kaikki jutut taas ja harmittaa, jos se yksi housuunpissaamisepisodi jääkin kertomatta. Huomaamattomasti ruksaat vaan osumia ja sitten huudat iloisesti JOULUBINGO, kun viimeinenkin osuma tulee. Ja jos joku loukkaantuu, kysyt, että missä huumorintaju.

Joskus olen huomauttanut jossain juhlissa hänelle että unohdit muuten kertoa sen-ja-sen jutun. Ei tajunnut ollenkaan sarkasmia. Ap

Heh, sitten taitaa olla toivoton tapaus. Kun mietin omaa käytöstäni aikuistuneitten lasteni seurassa, saattaa olla, että olen ollut pikkuisen samankaltainen... Pitää lopettaa kokonaan. Huono syy tuollaiseen on se, että ne omien lasten sattumukset ovat omassa päässä jonkunlaisessa hellyysosastossa, niitä pitää huvittavina ja hauskoina ja niiden kertominen vie jollain tavalla siihen aikaan, kun vielä oltiin yhdessä asuva perhe. Ymmärrän kyllä, ettei se ole kivaa ja tuo näille tarinoitten kohteille samanlaisia muistoja ja mukavia mielleyhtymiä. Tämä on varmaan sukua sille samalla jutulle, että naiset melko iäkkäinäkin alkavat kertoa synnytysjuttuja uusien äitien seurassa, se on jotenkin omituisen olon tuovaa (en siis siihen ole "sortunut", en ole koskaan kertonut synnytysjuttuja, olen sillä tapaa estoinen"). Ei minulla ole sinulle mitään oikeaa hyvää neuvoa, toivotaan, että tänä vuonna äitisi ei kerrokaan yhtään juttua. Voihan sekin olla mahdollista. :) 

Olipa oikeasti kerran olemassa pariskunta, jossa mies nolasi vaimoaan muiden vieraiden läsnäollessa vuosista toisiin. Yhden kerran vaimo sanoi, että nyt minä kerron mitä mies on mokaillut ja sen pituinen se. Mies sulki siis suunsa ja nolaamiset loppuivat. Joten laadi lista valmiiksi teidän äidin mokista ja muista hassutuksista. Eiköhän mutsikulta tajua tilanteen siinä vaiheessa, kun kerrot ekan mokan ja väki hekottelee.

Voisko olla, että äitisi on kiinnittynyt noiin muistoihin ja haluaa siksi käydä niitä läpi uudestaan ja uudestaan? Jos tarkoituksena ei olekaan muiden viihdyttäminen, vaan oma hyvän mieli rakkaiden muistojen kertaamisella?

Vierailija kirjoitti:

Olipa oikeasti kerran olemassa pariskunta, jossa mies nolasi vaimoaan muiden vieraiden läsnäollessa vuosista toisiin. Yhden kerran vaimo sanoi, että nyt minä kerron mitä mies on mokaillut ja sen pituinen se. Mies sulki siis suunsa ja nolaamiset loppuivat. Joten laadi lista valmiiksi teidän äidin mokista ja muista hassutuksista. Eiköhän mutsikulta tajua tilanteen siinä vaiheessa, kun kerrot ekan mokan ja väki hekottelee.

Hei eikö tällaista keskustelua olisi voinut käydä jo aikasemmin ja mikä tärkeintä: kahden kesken?!?

Älkää missään nimessä pilatko muiden juhlaa näin typerällä tavalla. Tässä just näkee nämä minäminäminä-ihmiset. Se on muille todella kiusallista ja antaa kertojasta todella moukkamaisen kuvan.

Vierailija kirjoitti:

Voisko olla, että äitisi on kiinnittynyt noiin muistoihin ja haluaa siksi käydä niitä läpi uudestaan ja uudestaan? Jos tarkoituksena ei olekaan muiden viihdyttäminen, vaan oma hyvän mieli rakkaiden muistojen kertaamisella?

Joku sellainen siinä on kai taustalla. En vain ymmärrä miksi tuota tekee, vaikka hänelle on siitä sanottu että se ei ole kivaa. Noi muistot on aiheuttanut monta riitaa meidän välillä kun olin teini ja herkempi tuolle nolaamiselle. Onhan niitä paljon muitakin muistoja mitä voi kertoilla. Ap

Annat samalla mitalla takaisin. Mietit jo valmiiksi hauskoja sattumuksia, vaikkapa sen joulun, kun äitisi sai hermoromahduksen ja kerrot sen kepeän-kivasti, kuinka mami raivosi ja parkui eteisessä...

Mun sukulaisella oli tapana, juurikin aterialla, nostaa toisille hankalia asioita puheenaiheeksi. Suosikkeja olivat jonkun pitkittyneet opinnot tai vaikka työttömyys. Muka-huolestuneena ja -avuliaana jaaritteli kuinka "hyvä olisi jos saada sekin asia hoidettua". Ei auttanut, vaikka olisi sanonut, että tästä asiasta ei nyt puhuta. Meni perille, kun muutamia kertoja näissä tilanteissa aloin puhua päälle ja kysellä häneltä hänen selvästikin epäonnistuneesta laihduttamisestaan ja esitin epäilyni, että liiallisen syömisen lisäksi paino junnaa johtuen vääristä mielialalääkkeistä.

Joo. Oli kiusallista kaikille, mutta nykyisin puheenaiheet ovat pysyneet kurissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee sellainen bullshitbingo, tulee mielenkiintoista, että kertooko äiti ihan kaikki jutut taas ja harmittaa, jos se yksi housuunpissaamisepisodi jääkin kertomatta. Huomaamattomasti ruksaat vaan osumia ja sitten huudat iloisesti JOULUBINGO, kun viimeinenkin osuma tulee. Ja jos joku loukkaantuu, kysyt, että missä huumorintaju.

Joskus olen huomauttanut jossain juhlissa hänelle että unohdit muuten kertoa sen-ja-sen jutun. Ei tajunnut ollenkaan sarkasmia. Ap

Heh, sitten taitaa olla toivoton tapaus. Kun mietin omaa käytöstäni aikuistuneitten lasteni seurassa, saattaa olla, että olen ollut pikkuisen samankaltainen... Pitää lopettaa kokonaan. Huono syy tuollaiseen on se, että ne omien lasten sattumukset ovat omassa päässä jonkunlaisessa hellyysosastossa, niitä pitää huvittavina ja hauskoina ja niiden kertominen vie jollain tavalla siihen aikaan, kun vielä oltiin yhdessä asuva perhe. Ymmärrän kyllä, ettei se ole kivaa ja tuo näille tarinoitten kohteille samanlaisia muistoja ja mukavia mielleyhtymiä. Tämä on varmaan sukua sille samalla jutulle, että naiset melko iäkkäinäkin alkavat kertoa synnytysjuttuja uusien äitien seurassa, se on jotenkin omituisen olon tuovaa (en siis siihen ole "sortunut", en ole koskaan kertonut synnytysjuttuja, olen sillä tapaa estoinen"). Ei minulla ole sinulle mitään oikeaa hyvää neuvoa, toivotaan, että tänä vuonna äitisi ei kerrokaan yhtään juttua. Voihan sekin olla mahdollista. :) 

Näin mäkin uskon. Ne muistot on äideille rakkaita, eivätkä välttämättä ajattele nolaavansa tms. Haluavat yhdessä muistella jotain. En ymmärrä miksi kaikki pitää tulkita ikävällä tavalla, kun taustalla on usein inhimillisempi syy. Siitä ne kaikki hankaluudet yleensä alkavat.

Entä jos, ap, tarjoaisit jotain mukavia yhteisiä muistoja keskusteluun? Jotain sellaista, jossa ketään ei nolata? Tosin tämäkin voi olla vaikeaa, kun jotkut ottaa huumorilla ja jotkut loukkaantuu kaikesta mahdollisesta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa oikeasti kerran olemassa pariskunta, jossa mies nolasi vaimoaan muiden vieraiden läsnäollessa vuosista toisiin. Yhden kerran vaimo sanoi, että nyt minä kerron mitä mies on mokaillut ja sen pituinen se. Mies sulki siis suunsa ja nolaamiset loppuivat. Joten laadi lista valmiiksi teidän äidin mokista ja muista hassutuksista. Eiköhän mutsikulta tajua tilanteen siinä vaiheessa, kun kerrot ekan mokan ja väki hekottelee.

Hei eikö tällaista keskustelua olisi voinut käydä jo aikasemmin ja mikä tärkeintä: kahden kesken?!?

Älkää missään nimessä pilatko muiden juhlaa näin typerällä tavalla. Tässä just näkee nämä minäminäminä-ihmiset. Se on muille todella kiusallista ja antaa kertojasta todella moukkamaisen kuvan.

Onhan tuo vaimo voinut miehelle jo kahden kesken asiasta huomauttaa, ja varmaan onkin, mutta ei ole mennyt perille. Kuka tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko olla, että äitisi on kiinnittynyt noiin muistoihin ja haluaa siksi käydä niitä läpi uudestaan ja uudestaan? Jos tarkoituksena ei olekaan muiden viihdyttäminen, vaan oma hyvän mieli rakkaiden muistojen kertaamisella?

Joku sellainen siinä on kai taustalla. En vain ymmärrä miksi tuota tekee, vaikka hänelle on siitä sanottu että se ei ole kivaa. Noi muistot on aiheuttanut monta riitaa meidän välillä kun olin teini ja herkempi tuolle nolaamiselle. Onhan niitä paljon muitakin muistoja mitä voi kertoilla. Ap

Ihmettelin myös miksi ne nolot jutut pitää kerrata, enkö ikinä tehnyt mitään hauskaa tai vaikka fiksua. En näköjään. Muisti kuitenkin kaikki kivat jutut mitä veljeni oli tehnyt, rasittavaa edelleenkin kuunnella kuinka mainio hän oli tai on.

Vierailija kirjoitti:

Annat samalla mitalla takaisin. Mietit jo valmiiksi hauskoja sattumuksia, vaikkapa sen joulun, kun äitisi sai hermoromahduksen ja kerrot sen kepeän-kivasti, kuinka mami raivosi ja parkui eteisessä...

Mun sukulaisella oli tapana, juurikin aterialla, nostaa toisille hankalia asioita puheenaiheeksi. Suosikkeja olivat jonkun pitkittyneet opinnot tai vaikka työttömyys. Muka-huolestuneena ja -avuliaana jaaritteli kuinka "hyvä olisi jos saada sekin asia hoidettua". Ei auttanut, vaikka olisi sanonut, että tästä asiasta ei nyt puhuta. Meni perille, kun muutamia kertoja näissä tilanteissa aloin puhua päälle ja kysellä häneltä hänen selvästikin epäonnistuneesta laihduttamisestaan ja esitin epäilyni, että liiallisen syömisen lisäksi paino junnaa johtuen vääristä mielialalääkkeistä.

Joo. Oli kiusallista kaikille, mutta nykyisin puheenaiheet ovat pysyneet kurissa.

Miksi tämä oli välttämätöntä tehdä muiden tunnelman kustannuksella?! Mikä siinä on hankalaa ottaa ko hlö sivummalle ja sanoa suoraan ja asiallisesti, että lopettaa välittömästi.

Selkeesti et ole vieläkään oppinut nauramaan itsellesi joten äitisi täytyy tuota jatkaa. Fiksummat on oppinut jo aikoja sitten nauramaan itselleen joten ei enää ole tarvetta äidin kertoa noloja juttuja.

Meillä nauretaan aina jouluna. Parempi sekin kuin mökötys tai vakavana tylsänä itkeminen.

Joulu on lasten taika aikaa. Yritä heittäytyä vähän lapsenmielisemmäks. Ehkä ei ole sitten niin kamalaa kärsimystä.

Oma asenne ratkaisee! Hyvää joulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa oikeasti kerran olemassa pariskunta, jossa mies nolasi vaimoaan muiden vieraiden läsnäollessa vuosista toisiin. Yhden kerran vaimo sanoi, että nyt minä kerron mitä mies on mokaillut ja sen pituinen se. Mies sulki siis suunsa ja nolaamiset loppuivat. Joten laadi lista valmiiksi teidän äidin mokista ja muista hassutuksista. Eiköhän mutsikulta tajua tilanteen siinä vaiheessa, kun kerrot ekan mokan ja väki hekottelee.

Hei eikö tällaista keskustelua olisi voinut käydä jo aikasemmin ja mikä tärkeintä: kahden kesken?!?

Älkää missään nimessä pilatko muiden juhlaa näin typerällä tavalla. Tässä just näkee nämä minäminäminä-ihmiset. Se on muille todella kiusallista ja antaa kertojasta todella moukkamaisen kuvan.

Onhan tuo vaimo voinut miehelle jo kahden kesken asiasta huomauttaa, ja varmaan onkin, mutta ei ole mennyt perille. Kuka tietää.

Itse en menisi enää paikkaan enkä kutsuisis enää vieraaksi, jos vierailua arvostettaisiin noin vähän, että aletaan siinä likapyykit käymään. Aikuiset ihmiset! Todella noloa.

Itse on pidä tuollaista muistelua nolaamisena. Se on nolaamista, että kerrotaan, että olet tyhmä, olet hullu, leikkaa nuo pitkät kamalat hiukset (sukulaispojalle), sinä mitään tiedä, ole hiljaa, sinulta ei kysytty. Paasataan, riidellään, kaivetaan vanhoja asioita. Ärsytät minua, et pääse mukaan sukulaisvierailulle, kerron sinusta totuuden sukulaisille, laitan sinut lastenkotiin, kuulut hulujenhuoneelle, teet minut hulluksi, teen itsemurhan sinun takiasi, sinä tulet tekemään itsemurhan ennen kuin olet 27. Tässä omat muistoni nolaamisesta niin arkena kuin jouluisin. Ja se katse, pistävä pelottava katse, joka ei tiedä hyvää.

Onneksi tuo käytös on vanhuuden myötä lieventynyt, elämäni ei ole noihin kommentteihin kaatunut. Muutaman tunnin jouluvierailu on ok. Pystyn aikuisena ja normaalina ihmisenä asettumaan tuon yläpuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko olla, että äitisi on kiinnittynyt noiin muistoihin ja haluaa siksi käydä niitä läpi uudestaan ja uudestaan? Jos tarkoituksena ei olekaan muiden viihdyttäminen, vaan oma hyvän mieli rakkaiden muistojen kertaamisella?

Joku sellainen siinä on kai taustalla. En vain ymmärrä miksi tuota tekee, vaikka hänelle on siitä sanottu että se ei ole kivaa. Noi muistot on aiheuttanut monta riitaa meidän välillä kun olin teini ja herkempi tuolle nolaamiselle. Onhan niitä paljon muitakin muistoja mitä voi kertoilla. Ap

Ihmettelin myös miksi ne nolot jutut pitää kerrata, enkö ikinä tehnyt mitään hauskaa tai vaikka fiksua. En näköjään. Muisti kuitenkin kaikki kivat jutut mitä veljeni oli tehnyt, rasittavaa edelleenkin kuunnella kuinka mainio hän oli tai on.

Onko tämä varmasti nyt totta, ethän vaan kuvittele? Eikö äitisi tosiaaan koskaan sano sinusta mitään positiivista, vaan ainoastaan veljestäsi? Vai voisiko olla, että sulta menee ohi ne jutut, joita eniten kaipaisit, koska keskityt niihin negatiivisiin? En sano, että näin on. Mutta asia, jota kannattaa myös miettiä. Valtaosa sisaruksista kokee nimittäin, että aina toista/muita suositaan.

Suosittelen sanomaan tuon kaiken, mitä tänne sanoit, mahdollisimman suoraan äidillesi. Mutta ota sanoessasi huomioon, ettei äiti ole välttämättä nähnyt asiaa ollenkaan samalla tavalla. Se voi vaatia vähän prosessointia ennen kun menee perille (jos menee).

Minkä ikäinen olet? Onko sinulla omia lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annat samalla mitalla takaisin. Mietit jo valmiiksi hauskoja sattumuksia, vaikkapa sen joulun, kun äitisi sai hermoromahduksen ja kerrot sen kepeän-kivasti, kuinka mami raivosi ja parkui eteisessä...

Mun sukulaisella oli tapana, juurikin aterialla, nostaa toisille hankalia asioita puheenaiheeksi. Suosikkeja olivat jonkun pitkittyneet opinnot tai vaikka työttömyys. Muka-huolestuneena ja -avuliaana jaaritteli kuinka "hyvä olisi jos saada sekin asia hoidettua". Ei auttanut, vaikka olisi sanonut, että tästä asiasta ei nyt puhuta. Meni perille, kun muutamia kertoja näissä tilanteissa aloin puhua päälle ja kysellä häneltä hänen selvästikin epäonnistuneesta laihduttamisestaan ja esitin epäilyni, että liiallisen syömisen lisäksi paino junnaa johtuen vääristä mielialalääkkeistä.

Joo. Oli kiusallista kaikille, mutta nykyisin puheenaiheet ovat pysyneet kurissa.

Miksi tämä oli välttämätöntä tehdä muiden tunnelman kustannuksella?! Mikä siinä on hankalaa ottaa ko hlö sivummalle ja sanoa suoraan ja asiallisesti, että lopettaa välittömästi.

Se tunnelma on mennyttä jo siinä vaiheessa, kun kolmattakymmenettä kertaa voivotellaan Liisan ikuisuuksia junnannutta gradua tai "miten on mahdollista, ettei Elsa ole vieläkään saanut töitä. Oletko käynyt työvoimatoimistossa tai kysynyt Gigantista?" Elsa sanoo suoraan, ettei halua puhua aiheesta nyt. Ja ehdotukset puutarhamyymälöistä ja autopajoista jatkuu.

Jos suoraan kiltisti sanominen ei auta, mitä se auttaa sivummallakaan? Kivasti jättää ateria kesken, komentaa toinen syrjään ja sanoa että nyt loppuu?

Tuolla silmä-silmästä taktiikalla se lopulta loppui.

No ajatelkaapa tulevaisuuden aikuisia, kun ne mamman muistelut ei rajoitu joulupöytään, vaan ovat sossumediassa jatkuvasti ensi rääkäisystä lähtien! Silti yllättävän moni tuntuu hyväksyvän (tykkäyksistä ja kommenteista päätellen) tällaisen toiminnan.

Ethän sorru sellaiseen, ap?