Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies jota on hakattu/alistettu edellisessä suhteessa
20.12.2018 |
Ollaan tunnettu jonkin aikaa miesehdokkaan kanssa ja uskoutui minulle tästä asiasta. Kuulemma juuri kukaan ei tiedä, olen otettu kun uskalsi minulle historiaansa avata.
Selittää paljon hänen ajoittain ylikilttiäkin luonnetta. Erosta onneksi jo muutama vuosi. Mietin että mitä jos tuo alistuva rooli on jäänyt hänellä jotenkin päälle? Tulisiko vain rauhassa tutustua ja katsoa miten tämä suhde tästä syvenee?
Sen verran tiedän että mies ei ole mitään ammattiapua saanut mahd traumoihinsa, on hautonut sisällään näitä kokemuksia...
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Miten toi on mahdollista? Jos mä joutuisin naaraan armoile, joka olisi fyysisesti minua vahvempi niin alta aikayksikön löytyisi kättä pitempää. Mikä teitä vaivaa?
Jos sinusta on ihmeellistä että naisesta voi olla vastusta miehelle, on aika päivittää ajattelua modernimmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden väärän kumppanin valitseminen ei tarkoita sitä että olisi kiellettyä etsiä uusi rakkaus. Arvethan tuosta on varmana jäänyt.
Hahhah ja just joo. Tämä on miehen kirjoittama aloitus. "Hakattu ja ALISTETTU". Vain mies ajattelee noin. Aina voi kävellä pois tai vääntää akan solmuun, soittaa poliisit jne. Noin naisillekin sanotaan.
Jos luet parisuhdeongelmaoppaita niin siellä on myös sellainen tapahtumakulku, jossa toinen osapuoli (yleensä nainen) alkaa painaa päälle jonkun ongelman selvittelyssä ja toinen (yleensä mies) vetäytyy. Pitkittyessään tilanne johtaa raivoon ja aggressioon, koska toisen vetäytyminen kasvattaa toisen turhautumista.
Lyöminen eikä mikään väkivalta ole oikein, mutta niiden raivontunteiden kanssa on todella vaikea elää ja olla. Eli jos mies on arka ja vetäytyvä, saatat itsekin joskus kiehua raivosta ihan uudella tavalla. Koskaan en ole vihannut ketään yhtä paljon kuin tuollaista miestä.
Vierailija kirjoitti:
Jos luet parisuhdeongelmaoppaita niin siellä on myös sellainen tapahtumakulku, jossa toinen osapuoli (yleensä nainen) alkaa painaa päälle jonkun ongelman selvittelyssä ja toinen (yleensä mies) vetäytyy. Pitkittyessään tilanne johtaa raivoon ja aggressioon, koska toisen vetäytyminen kasvattaa toisen turhautumista.
Lyöminen eikä mikään väkivalta ole oikein, mutta niiden raivontunteiden kanssa on todella vaikea elää ja olla. Eli jos mies on arka ja vetäytyvä, saatat itsekin joskus kiehua raivosta ihan uudella tavalla. Koskaan en ole vihannut ketään yhtä paljon kuin tuollaista miestä.
Onko oikein saati normaalia vastata alistumiseen raivolla? Ei kuulosta sen normaalimmalta kuin se sulkeutuneisuus... Minä ainakin tulen toimeen niin kilttien kuin hieman dominoivien ihmisten kanssa, ääripäätapauksista lähinnä aggressiiviset kerryttävät vihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos luet parisuhdeongelmaoppaita niin siellä on myös sellainen tapahtumakulku, jossa toinen osapuoli (yleensä nainen) alkaa painaa päälle jonkun ongelman selvittelyssä ja toinen (yleensä mies) vetäytyy. Pitkittyessään tilanne johtaa raivoon ja aggressioon, koska toisen vetäytyminen kasvattaa toisen turhautumista.
Lyöminen eikä mikään väkivalta ole oikein, mutta niiden raivontunteiden kanssa on todella vaikea elää ja olla. Eli jos mies on arka ja vetäytyvä, saatat itsekin joskus kiehua raivosta ihan uudella tavalla. Koskaan en ole vihannut ketään yhtä paljon kuin tuollaista miestä.
Onko oikein saati normaalia vastata alistumiseen raivolla? Ei kuulosta sen normaalimmalta kuin se sulkeutuneisuus... Minä ainakin tulen toimeen niin kilttien kuin hieman dominoivien ihmisten kanssa, ääripäätapauksista lähinnä aggressiiviset kerryttävät vihaa.
No, sattuneesta syystä olen joutunut alkamaan tutkia tätä aihepiiriä, koska meidän parisuhdeongelma ja oma käytökseni ja tunteeni olivat täysi yllätys itsellenikin ja olen sentään yli 40 v. Ja kyllä, tuo tapahtumakulku on esitetty ihan normaalina - ei toki sitä, että aletaan harjoittaa väkivaltaa. Tiedän senkin, että miehen eksä on käynyt häneen käsiksi pitkittyneessä ristiriitatilanteessa. Toisen vetäytyminen ja alistuminen estää ongelmatilanteen ratkaisun ja se nostaa sen selvittäjän mielessä valtavasti raivoa ja aggressioa, jos suhde on tärkeä ja itsellä motivaatio ratkaista ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos luet parisuhdeongelmaoppaita niin siellä on myös sellainen tapahtumakulku, jossa toinen osapuoli (yleensä nainen) alkaa painaa päälle jonkun ongelman selvittelyssä ja toinen (yleensä mies) vetäytyy. Pitkittyessään tilanne johtaa raivoon ja aggressioon, koska toisen vetäytyminen kasvattaa toisen turhautumista.
Lyöminen eikä mikään väkivalta ole oikein, mutta niiden raivontunteiden kanssa on todella vaikea elää ja olla. Eli jos mies on arka ja vetäytyvä, saatat itsekin joskus kiehua raivosta ihan uudella tavalla. Koskaan en ole vihannut ketään yhtä paljon kuin tuollaista miestä.
Onko oikein saati normaalia vastata alistumiseen raivolla? Ei kuulosta sen normaalimmalta kuin se sulkeutuneisuus... Minä ainakin tulen toimeen niin kilttien kuin hieman dominoivien ihmisten kanssa, ääripäätapauksista lähinnä aggressiiviset kerryttävät vihaa.
No, sattuneesta syystä olen joutunut alkamaan tutkia tätä aihepiiriä, koska meidän parisuhdeongelma ja oma käytökseni ja tunteeni olivat täysi yllätys itsellenikin ja olen sentään yli 40 v. Ja kyllä, tuo tapahtumakulku on esitetty ihan normaalina - ei toki sitä, että aletaan harjoittaa väkivaltaa. Tiedän senkin, että miehen eksä on käynyt häneen käsiksi pitkittyneessä ristiriitatilanteessa. Toisen vetäytyminen ja alistuminen estää ongelmatilanteen ratkaisun ja se nostaa sen selvittäjän mielessä valtavasti raivoa ja aggressioa, jos suhde on tärkeä ja itsellä motivaatio ratkaista ongelma.
En näe, miksi minulla kertyisi hirveät määrät aggressiota rakastamaani ihmistä kohtaan. Vai puhutaanko nyt suhteista joissa ei oikeasti ole kyse aidosta rakkaussuhteesta, joihin empatia ja toisen ymmärtäminen liittyy vahvasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos luet parisuhdeongelmaoppaita niin siellä on myös sellainen tapahtumakulku, jossa toinen osapuoli (yleensä nainen) alkaa painaa päälle jonkun ongelman selvittelyssä ja toinen (yleensä mies) vetäytyy. Pitkittyessään tilanne johtaa raivoon ja aggressioon, koska toisen vetäytyminen kasvattaa toisen turhautumista.
Lyöminen eikä mikään väkivalta ole oikein, mutta niiden raivontunteiden kanssa on todella vaikea elää ja olla. Eli jos mies on arka ja vetäytyvä, saatat itsekin joskus kiehua raivosta ihan uudella tavalla. Koskaan en ole vihannut ketään yhtä paljon kuin tuollaista miestä.
Onko oikein saati normaalia vastata alistumiseen raivolla? Ei kuulosta sen normaalimmalta kuin se sulkeutuneisuus... Minä ainakin tulen toimeen niin kilttien kuin hieman dominoivien ihmisten kanssa, ääripäätapauksista lähinnä aggressiiviset kerryttävät vihaa.
No, sattuneesta syystä olen joutunut alkamaan tutkia tätä aihepiiriä, koska meidän parisuhdeongelma ja oma käytökseni ja tunteeni olivat täysi yllätys itsellenikin ja olen sentään yli 40 v. Ja kyllä, tuo tapahtumakulku on esitetty ihan normaalina - ei toki sitä, että aletaan harjoittaa väkivaltaa. Tiedän senkin, että miehen eksä on käynyt häneen käsiksi pitkittyneessä ristiriitatilanteessa. Toisen vetäytyminen ja alistuminen estää ongelmatilanteen ratkaisun ja se nostaa sen selvittäjän mielessä valtavasti raivoa ja aggressioa, jos suhde on tärkeä ja itsellä motivaatio ratkaista ongelma.
En näe, miksi minulla kertyisi hirveät määrät aggressiota rakastamaani ihmistä kohtaan. Vai puhutaanko nyt suhteista joissa ei oikeasti ole kyse aidosta rakkaussuhteesta, joihin empatia ja toisen ymmärtäminen liittyy vahvasti?
Kun tulee ongelma. Otat sen esille. Se aiemmin empaattinen ja rakastava ihminen vetäytyy eikä välitä enää empatiaa sinun suuntaasi ja lisäksi ongelman ratkaisu tulee mahdottomaksi, soppa on valmis. Siinähän se raivo syntyy, kun on tuntenut ja kuvitellut asiat toisin ja sitten toinen "pettääkin" tosipaikan tullen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos luet parisuhdeongelmaoppaita niin siellä on myös sellainen tapahtumakulku, jossa toinen osapuoli (yleensä nainen) alkaa painaa päälle jonkun ongelman selvittelyssä ja toinen (yleensä mies) vetäytyy. Pitkittyessään tilanne johtaa raivoon ja aggressioon, koska toisen vetäytyminen kasvattaa toisen turhautumista.
Lyöminen eikä mikään väkivalta ole oikein, mutta niiden raivontunteiden kanssa on todella vaikea elää ja olla. Eli jos mies on arka ja vetäytyvä, saatat itsekin joskus kiehua raivosta ihan uudella tavalla. Koskaan en ole vihannut ketään yhtä paljon kuin tuollaista miestä.
Onko oikein saati normaalia vastata alistumiseen raivolla? Ei kuulosta sen normaalimmalta kuin se sulkeutuneisuus... Minä ainakin tulen toimeen niin kilttien kuin hieman dominoivien ihmisten kanssa, ääripäätapauksista lähinnä aggressiiviset kerryttävät vihaa.
No ei todellakaan ole normaalia raivota alistuvalle miehelle ja vihata tätä alistumisen ja kiltteyden takia. Kertoo aikamoisista tunnevammoista, käytöstapojen, itsehillinnän ja tunneälyn puuttumisesta. Helvetinmoinen ja mielenvikainen kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos luet parisuhdeongelmaoppaita niin siellä on myös sellainen tapahtumakulku, jossa toinen osapuoli (yleensä nainen) alkaa painaa päälle jonkun ongelman selvittelyssä ja toinen (yleensä mies) vetäytyy. Pitkittyessään tilanne johtaa raivoon ja aggressioon, koska toisen vetäytyminen kasvattaa toisen turhautumista.
Lyöminen eikä mikään väkivalta ole oikein, mutta niiden raivontunteiden kanssa on todella vaikea elää ja olla. Eli jos mies on arka ja vetäytyvä, saatat itsekin joskus kiehua raivosta ihan uudella tavalla. Koskaan en ole vihannut ketään yhtä paljon kuin tuollaista miestä.
Onko oikein saati normaalia vastata alistumiseen raivolla? Ei kuulosta sen normaalimmalta kuin se sulkeutuneisuus... Minä ainakin tulen toimeen niin kilttien kuin hieman dominoivien ihmisten kanssa, ääripäätapauksista lähinnä aggressiiviset kerryttävät vihaa.
No, sattuneesta syystä olen joutunut alkamaan tutkia tätä aihepiiriä, koska meidän parisuhdeongelma ja oma käytökseni ja tunteeni olivat täysi yllätys itsellenikin ja olen sentään yli 40 v. Ja kyllä, tuo tapahtumakulku on esitetty ihan normaalina - ei toki sitä, että aletaan harjoittaa väkivaltaa. Tiedän senkin, että miehen eksä on käynyt häneen käsiksi pitkittyneessä ristiriitatilanteessa. Toisen vetäytyminen ja alistuminen estää ongelmatilanteen ratkaisun ja se nostaa sen selvittäjän mielessä valtavasti raivoa ja aggressioa, jos suhde on tärkeä ja itsellä motivaatio ratkaista ongelma.
En näe, miksi minulla kertyisi hirveät määrät aggressiota rakastamaani ihmistä kohtaan. Vai puhutaanko nyt suhteista joissa ei oikeasti ole kyse aidosta rakkaussuhteesta, joihin empatia ja toisen ymmärtäminen liittyy vahvasti?
Kun tulee ongelma. Otat sen esille. Se aiemmin empaattinen ja rakastava ihminen vetäytyy eikä välitä enää empatiaa sinun suuntaasi ja lisäksi ongelman ratkaisu tulee mahdottomaksi, soppa on valmis. Siinähän se raivo syntyy, kun on tuntenut ja kuvitellut asiat toisin ja sitten toinen "pettääkin" tosipaikan tullen.
Sinä tunnut olettavan nyt, että toinen on täysin kykenevä kontrolloimaan käytöstään. Mieti seuraavaa esimerkkiä: henkilö tulee seks. hyväksikäytetyksi ja kaihtaa siksi läheisyyttä, lisäksi halut ovat tiessään. Onko syytä turhautua, kun henkilö ei kykene tässä osoittamaan rakkautta sinua kohtaan traumansa vuoksi? Tässä tilanteessa hän voi kokea sinun hellyydenosoitukset satuttaviksi, vaikka et niitä sellaisiksi tarkoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaa sitten ainakin arvostaa sun tavallisuutta, ap. Ei odota mitään ylimaallista suhteelta. Eikä lannistu pienistä vastoinkäymisistä, kun tuskin laskee niitä miksikään. Eikä toi toinen mikään alistunut ole, jos on lähtenyt pois huonosta suhteesta, alistunut olisi siinä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Jos luet parisuhdeongelmaoppaita niin siellä on myös sellainen tapahtumakulku, jossa toinen osapuoli (yleensä nainen) alkaa painaa päälle jonkun ongelman selvittelyssä ja toinen (yleensä mies) vetäytyy. Pitkittyessään tilanne johtaa raivoon ja aggressioon, koska toisen vetäytyminen kasvattaa toisen turhautumista.
Lyöminen eikä mikään väkivalta ole oikein, mutta niiden raivontunteiden kanssa on todella vaikea elää ja olla. Eli jos mies on arka ja vetäytyvä, saatat itsekin joskus kiehua raivosta ihan uudella tavalla. Koskaan en ole vihannut ketään yhtä paljon kuin tuollaista miestä.
Onko koskaan sinulla juolahtanut mieleen, että lakkaisit painamasta päälle sitä ongelman selvittelyä? Mikä oikeus sinulla on pakottaa toinen selvittelemään asioita juuri siten kuin sinä tahdot?
Alue: Aihe vapaa
Miten toi on mahdollista? Jos mä joutuisin naaraan armoile, joka olisi fyysisesti minua vahvempi niin alta aikayksikön löytyisi kättä pitempää. Mikä teitä vaivaa?