Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ikävä.
19.12.2018 |
Mulla on fyysistä (henkisen lisäksi) kipua aiheuttava ikävä läheisyyttä. Mies ei koskaan halaa, rutista, suukota, suutele, halua. Aamuisin pieni hipaisu huulille jos heittää minut töihin, mutta ei sitäkään jos vaikka jään kotiin kun hän lähtee ovesta. Seksiä ollut viimeksi viimevuonna, kerran. Suudella en enää varmaan osaisikaan.
En minä kenenkään muunkaan miehen kanssa osaisi enkä edes kehtaisi olla, tämän kanssa minä olen kasvanut teinistä asti, hän on nähnyt minut kaikissa tilanteissa, ollut synnytyksissä ja nähnyt muuttuneen vartaloni.
Voiko suruun kuolla? En tiedä mitä tekisin, kaipaan niin pohjattoman paljon 😢
Kommentit (7)
En usko, että kykenisin kolmannelle osapuolelle avautumaan tästä, koen liikaa surua, häpeää, katkeruutta, syyllisyyttä (on tehty selväksi, että olen itse suurelta osin tämän aiheuttanut) ja ties mitä.
Kukaan muu ei tiedä tästä, luulevat että meillä on ns normiliitto.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa kamalalta. Mutta nuo sun tunteet... ihan yksilöterapiakin voisi auttaa.
Juttele ystävälle. Tarinasi on tuttu monelle. Jaksuja.
Miksi olet miehen mielestä aiheuttanut hänen haluttomuuden?
Tuskin olet aiheuttanut. Älä usko syyllistämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten sanoin niin kukaan muu ei tästä tiedä, häpeän liikaa eikä edes ole ketään niin läheistä jolle avautua tällaisesta. Kivoja tilanteita esimerkiksi kaikki työpaikalla tapahtuva läpänheitto joissa itsekin paikalla esittäen, että kuuluu porukkaan jolla liitto kuosissa ja seksiä piisaa. Satuttaa kaikkien olettamukset ja kaksimieliset heitot, kun itse tietää totuuden, että on hylkiö jota kukaan mies ei tule enää sillä tavalla koskemaan eikä kukaan koskaan halua, röörit kiinni vaikkei ikää vielä paljoakaan ole. Ja olleet kiinni jo vuosia.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Ootko keskustellut tästä miehesi kanssa? Olisiko parisuhdeterapia vaihtoehto?