Lue keskustelun säännöt.
Työelämän epävarmuus AHDISTAA
19.12.2018 |
Onko mitään keinoja olemassa, jolla voisi oppia sietämään työelämän epävarmuutta? Olen tehnyt monta vuotta pätkätöitä, mikä aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. Työpaikkani (yksikkö) vaihtuu usein ja ahdistaa aina uudet paikat ja uusiin ihmisiin tutustuminen. Joka paikassa tulee ulkopuolinen ja epävarma olo, enkä tunne missään itseäni oikeaksi työntekijäksi. Inhoan tällaista epävarmuutta. Olen jännittäjätyyppiä ja hermoilen asioita.
Minulla on lääkitys verenpaineeseen ja rytmihäiriöihin, eikä tämä työahdistus ainakaan helpota niitä. Heräilen öisin ja päätä särkee usein. On muutakin fyysistä oiretta, jotka johtuvat ahdistuksesta.
Onko tämä normaalia vai enkö vain sovellu työelämään?
Kommentit (14)
Onko se nyt ihmeellistä ahdistua kun töitä ei riitä kaikille, uralla eteneminen ei ole täysin itsestä kiinni, palkkaus ja työolot eivät ole välttämättä reiluja ja työntekijöiltä odotetaan jatkuvaa joustavuutta liiallisuuksiin asti? Iso ongelma nykykulttuurissa on, että kaikki työelämästä kokonaan peräisin olevat ongelmat syydetään täysin yksilön ongelmiksi.
Olen itse hitaasti lämpiävä ja reagoin stressiin herkästi. Oma pelastukseni on ollut vakivirka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo oli hyvin sanottu.
Uskoisin, että suurin osa tästä ahdistuksestani helpottaisi, jos saisin vakipaikan.
Määräaikaisena tuntuu myös, että on pakko olla ylikiltti ja joustaa joka asiassa muita enemmän. Pelkään, että sopimustani ei jatketa muuten. Koko ajan tuntuu, että pitää suorittaa ja olla varuillaan.
Työyhteisöissä on vähän ulkopuolinen olo. En koe, että voisin vaikuttaa työpaikkojen asioihin tai että mielipiteelläni olisi mitään väliä.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Tuo oli hyvin sanottu.
Uskoisin, että suurin osa tästä ahdistuksestani helpottaisi, jos saisin vakipaikan.Määräaikaisena tuntuu myös, että on pakko olla ylikiltti ja joustaa joka asiassa muita enemmän. Pelkään, että sopimustani ei jatketa muuten. Koko ajan tuntuu, että pitää suorittaa ja olla varuillaan.
Työyhteisöissä on vähän ulkopuolinen olo. En koe, että voisin vaikuttaa työpaikkojen asioihin tai että mielipiteelläni olisi mitään väliä.
Ap.
Jos saat vakipaikan,niin huomaat, että liika vastuu painaa, pitää osata, pitää joustaa, pitää olla paras, jotta ei irtisanota.
Vakivirka :D jep, näihinhän pääseekin nykyään tosi helposti...
Mulla sama tunne. Pitäisi näyttää osaamistaan, mutta 6kk sijaisuusjaksolla on vaikea alkaa tehdä mitään uudistuksia tai innovoida kun vakkari on juuri tulossa takaisin.
Työpaikkaan ei muodostu ns. kiintymystä, että juuri tälle organisatiolle tahdon omistautua, kun kohta ollaan taas uudessa paikassa ja uusien ihmisten keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tunne. Pitäisi näyttää osaamistaan, mutta 6kk sijaisuusjaksolla on vaikea alkaa tehdä mitään uudistuksia tai innovoida kun vakkari on juuri tulossa takaisin.
Työpaikkaan ei muodostu ns. kiintymystä, että juuri tälle organisatiolle tahdon omistautua, kun kohta ollaan taas uudessa paikassa ja uusien ihmisten keskellä.
Mitä teet työksesi? Kaltaisesi työkaveri olisi kauhistus aika monelle,koska töissä on tarkoitus tehdä töitä, ei koko ajan suunnitella, mitä ehkä voisi tehdä toisin.
Minä en edes yleensä ole kenenkään sijainen. Noissa paikoissa kierrätetään määräaikaisia toisensa perään. Jälkeeni sinne tulee seuraava määräaikainen.
Tänä vaikuttaa jo itsetuntooni. Alan ajatella, että olen jotenkin huono, jonka takia en saa mitään pysyvämpää paikkaa. Nyt on taas pian loppumassa yksi sopimus, eikä ole mitään tietoa, jatkanko täällä vai siirrynkö toiseen paikkaan vai olenko työtön. Ahdistaa.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo oli hyvin sanottu.
Uskoisin, että suurin osa tästä ahdistuksestani helpottaisi, jos saisin vakipaikan.Määräaikaisena tuntuu myös, että on pakko olla ylikiltti ja joustaa joka asiassa muita enemmän. Pelkään, että sopimustani ei jatketa muuten. Koko ajan tuntuu, että pitää suorittaa ja olla varuillaan.
Työyhteisöissä on vähän ulkopuolinen olo. En koe, että voisin vaikuttaa työpaikkojen asioihin tai että mielipiteelläni olisi mitään väliä.
Ap.
Jos saat vakipaikan,niin huomaat, että liika vastuu painaa, pitää osata, pitää joustaa, pitää olla paras, jotta ei irtisanota.
Pätkissä pitää myös olla koko ajan paras ja kaikessa joustaa, että palkattaisiin uudestaan.
Nyt tulee ykköseltä mielenkiintoinen ohjelma työuupumuksesta.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisi mieli irtisanoutua. Ärsyttää, kun kaikki on niin epävarmaa ja on vaikea suunnitella omaa elämäänsä ja mahdotonta ajatella asuntolainaa. Ap
56 vuotiaana, 40 vuotta veroja maksaneena, joudun tikkurilaan, pesulaan, 9€/päivä,
ns. kuntouttavaan työtoimintaan, elämänhallintaa opettelemaan.Siellä minulle opetetaan linnunpönttöjen rakennusta sekä liinavaatteiden viikkausta. T. 56 nainen, joka hoitaa 89 vuotiasta isäänsä, isoa omakotitaloa,
, pihaa, ilman tukia. T. Työtön loinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
56 vuotiaana, 40 vuotta veroja maksaneena, joudun tikkurilaan, pesulaan, 9€/päivä,
ns. kuntouttavaan työtoimintaan, elämänhallintaa opettelemaan.Siellä minulle opetetaan linnunpönttöjen rakennusta sekä liinavaatteiden viikkausta. T. 56 nainen, joka hoitaa 89 vuotiasta isäänsä, isoa omakotitaloa,
, pihaa, ilman tukia. T. Työtön loinen.
Miten pitkäksi aikaa joudut sinne? Älä ota sitä minään epäonnistumisena. Varmasti kyllä hankala tilanne, kun pitäisi samalla hoitaa iäkästä vanhempaansa. Saako hän päivän ajalle mitään kotihoidon palveluita?
Varmaan ihan normaalia ahdistua moisesta.
Voihan se vika olla minussakin, jos olen tällaista hitaammin lämpiävämpää sorttia. Mielestäni sopeudun uusiin paikkoihin nopeasti sillä tavalla, että opin kyllä uudet tehtävät jne. mutta henkinen puoli on vaikeampi. Olen kova stressaamaan ja ahdistumaan asioista. Sekin on raskasta, että pitää aina jotenkin "todistaa" olevansa hyvä työssä ja tulla hyväksytyksi joukkoon.
ap.