Miten menetit uskosi joulupukkiin?

Se oli vuonna 95 kun yllätin tädin ja pukin autotallissa. Jäi hirveät traumat kun olin vasta 29 vuotias.

Minä menetin siksi että isäni toimi pukkina, kun on niin pihi ettei raaskinut tilata maksullista joulupukkia. Tunnistin heti hänen äänensä, ja hänellä oli myös kovin tutun näköiset tohvelit jalassa. Olin tuolloin muistaakseni vain 5-vuotias. Minusta tuli siis joulupukinkieltäjä hyvin nuorena.

En koskaan uskonut joulupukkiin. Tiesin, että se on joulupukiksi pukeutunut aikuinen.

Olin silloin 6-vuotias ja tätini mies oli sonnustautunut pukiksi. Sillä oli ukin kävelykeppi, josta tajusin, että se on joku tuttu eikä Korvtunturilta.

meijän joulupukki tuli yksi joulu vessasta ja puhui suomea erikoisella aksentilla. samaan aikaan tajusin ettei serkkujeni ulkomaalaistaustaista isää näy enää missään.. muistan ajatelleeni että "arvasin..." mutta esitin vielä parin vuoden ajan kaikille että uskon pukkiin. olisinkohan ollut 4 tai 5.

Täytyy sanoa etten edes muista.🤔

Yllätin lapsena isäni pukeutumassa joulupukiksi varastossa.

Vierailija kirjoitti:

Minä menetin siksi että isäni toimi pukkina, kun on niin pihi ettei raaskinut tilata maksullista joulupukkia. Tunnistin heti hänen äänensä, ja hänellä oli myös kovin tutun näköiset tohvelit jalassa. Olin tuolloin muistaakseni vain 5-vuotias. Minusta tuli siis joulupukinkieltäjä hyvin nuorena.

Ainahan ne oli suvun miehiä aiempina vuosikymmeniä. Kaupallisia pukkeja alkoi olla vasta 80-luvun lopulta alkaen.

Meillä pukkina oli yleensä joku isoisä tai eno, kerran äitinikin. Isä ei jostain syystä suostuntu pukiksi.

Opin lukemaan 5-vuotiaana, luin ihan sanomalehtiäkin ja sitä kautta tuli aika selväksi että kyse on vain leikistä.

Kysyin asiasta vanhemmiltani, olisinko ollut 4 tai 5 vuotta. Vastasivat että itse eivät usko joulupukkiin, mutta että ihmiset saavat uskoa mihin haluavat, oli se sitten joulupukki tai Jeesus.

Meillä kävi vain kerran pukki, muut kerrat iskä lähti ulos ruokkimaan koiria (kantoi lahjat keltsusta ulos) ja tuli sisälle ilmoittamaan että joulupukki on käynyt :D Tarkasti en muista missä vaiheessa tajusi ettei mitään joulupukkia ole, mutta ei mitään traumoja ole jäänyt. Kirjeen jätimme aina kellarin rappuun mistä kuulemma tonttu kävi sen nappaamassa, joskus viritimme ansojakin että kuulisimme kun tonttu on siellä :'D

Muistan kyllä kun saimme pääsiäisenä aina herätä suklaamuna tyynyn vierestä, uskoin että joku pääsiäispupu/kana käy sen tuomassa. Yksi aamu olinkin jo hereillä ja silmien raosta näin kun äiti kävi sen munan asettamassa tyynyn viereen, silloin olin vähän että höh :D

Vierailija kirjoitti:

Minä menetin siksi, että joka vuosi pukki oli erinäköinen, ja äänikin erilainen. Entä te? Ja hyvää joulua kaikille!🎄🎅

Mitä se sinulle kuuluu?

Minulle oli lapsena ihan selvää, että joulupukki on satua, ja sellaista "leikkiä", jossa joku aikuinen pukeutuu jouluna pukiksi. Ala-asteikäisenä sain selville, että jotkut lapset uskovat joulupukkiin ihan oikeasti ja olin järkyttynyt. Minusta tuntui kauhealta ajatukselta, että vanhemmat huijaavat lapsiaan.

Ei ole mitään mielikuvaa, joten ei ole ilmeisesti kovin traumaattinen tapahtuma ollut. Sen kyllä muistan, että uskoin pukkiin pienenä ihan täysillä, enkä tajunnut selkeitä vihjeitä yhtään. Pukki oli aina isä tai naapuri. Isä oli joko "tupakalla ulkona" ja missasi harmillisesti pukin käynnin, tai kerrankin naapurin miehelle oli laitettu käsiin äitini lapaset, ja minä tuijotin lapasia ja mietin että onpa jännä, pukilla on ihan samanlaiset lapaset kuin äidillä! 🤣🤣🤣

Mutta oli ihanaa uskoa joulupukkiin, tonttuihin ja Korvatunturiin!

Minä uskoin pukkiin aika pitkään. Nimittäin 11-vuotiaaksi asti. Isoveljeni uskoi vain 5 ikävuoteen saakka...

Näin "pukin" ajavan naapurin autolla pihaamme.

En muista enää. Siitä on jo varmaan 40 vuotta.

Meillä kävi kahtena jouluna pukki, joka haisi viinalta. Näin, kun pukki jälkikäteen palkittiin pullolla kirkasta.

Se oli aika outo äijä, varmaan isän tuttuja.

Tiesin aina, että pukki on joku sukulaisistani.

Up