Lue keskustelun säännöt.
miten pelastaa parisuhde?
18.01.2008 |
miten lopettaa ainainen nälviminen ja haukkuminen?
halutaan kumpikin pelastaa meän parisuhde, etenkin pienen ihmisen takia, mutta kohta me ei enää jakseta ikuista riitelemistä.
onko kenelläkää mitää vinkkejä?:(
olen tosi väsynyt tähän tilanteeseen. mutta silti rakastan miestäni.
Kommentit (11)
Vierailija:
lopettaa ainainen nälviminen ja haukkuminen?
Jos ei oo hyvää sanottavaa, niin turpa kii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkopuoliset vetäjät osaa oikeasti antaa välineitä ja herätellä ihan peruspariskuntiakin. Kaikilla leireillä ei edes tarvitse osallistua ryhmätöihin tms. Ja ainahan voi valita parisuhdeterapiankin, jos vertaisryhmä hirvittää. Pääasia, ettei anna negatiivisuuden kierteen voimistua vaan yrittää ennemmin kääntää sen.
Tahtoa muutos vaatii, mutta sitähän alttarillakin luvataan. Mikään suhde ei pysy pystyssä saati parane itsekseen, tsemppiä!
Mä opin lapsuudenkodista ihan hirveän tavan puhua ihmisille, elämä oli tosi hankalaa - enkä nyt ihmettele! Havahduin kun exäni sanoi erotessamme, että olen tosi epäkohtelias puheissani. En ollut sitä koskaan tajunnut. Rupesin ihan miettimään mitä suustani päästän ja olin järkyttynyt.
Piti harjotella pitkään, että luonnistu positiiviset kommentit vaikeissakin tilanteissa, etten lähtenyt syyllistämään heti toista vaan kerroinkin miltä musta tuntuu. Työ tuotti tulosta ja nykyisessä suhteessa ei huudeta tai nälvitä koskaan.
Siksi kannattaa opetella tavalla tai toisella itsehillintää, ettei joka pikkujutusta rupea huutamaan. Ja riidelläkin voi rakentavasti, ei tyyliin " kun sä aina oot tollanen, et sä ikinä tajuu.." jne. vaan sanoo asiansa (piste) silloin kun pakko on ja sitten suu suppuun.
Meillä esim. aikanaan kun oli vielä kotiäitinä, tuli tosi usein riitaa miehen tullessa väsyneenä töistä - minä rynnin selittämään kaiken maailman asiat + lapsetkin tietty vaativat osuutensa. Kun tuo huomattiin, opin suosiolla antamaan miehen olla rauhassa ainakin puolisen tuntia, että sai hetken hengähtää ja vähän syödä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu oudolta, ettei aikuiset ihmiset osaa olla nälvimättä, jos kerran rauhallista yhteiseloa molemmat kaipaavat. Nälviminen on tosi lapsellista.
Mitä enemmän nälvitte ja solvaatte, sitä vähemmän rakastatte.
Rakkautta EI ole nälviä vaan tukea ja kannustaa toista.
Älkää enää kilpailko siitä, kumpi saa viimeisen sanan, vaan kilpailkaa siinä kumpi rakastaa, tukee, kannustaa, hyväksyy, hellii ym. enemmän!
JOS molemmat sitä haluatte, se on täysin mahdollista. Vain jos toinen on jo luovuttanut, sitten onkin pahempi tilanne. Yksin ei voi rakastaa parisuhteessa.
Jos tuollainen tuntuu oudolta, et taida elämästä paljoa tietää.
Vierailija:
Tuntuu oudolta, ettei aikuiset ihmiset osaa olla nälvimättä, jos kerran rauhallista yhteiseloa molemmat kaipaavat. Nälviminen on tosi lapsellista.Mitä enemmän nälvitte ja solvaatte, sitä vähemmän rakastatte.
Rakkautta EI ole nälviä vaan tukea ja kannustaa toista.
Älkää enää kilpailko siitä, kumpi saa viimeisen sanan, vaan kilpailkaa siinä kumpi rakastaa, tukee, kannustaa, hyväksyy, hellii ym. enemmän!
JOS molemmat sitä haluatte, se on täysin mahdollista. Vain jos toinen on jo luovuttanut, sitten onkin pahempi tilanne. Yksin ei voi rakastaa parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuttiin vaan asioista, puututtiin aina, kun tuntui, että lipsutaan takas samaan. Teistä kahdesta se on kiinni, vaikkei kuulosta kovin uudelta neuvolta...
Usein väsyneenä, masentuneena ja turhautuneena riitelee enemmän. Ehkä jokin asia arjessa kaipaa muutosta? Minulla auttoi yllättäen työhönpaluu. Ei minusta ollut ikuiseksi kotiäidiksi. Elämäni on jotenkin nyt paljon monipuolisempaa kuin kotona nyhjätessä. En ole pelkästään miehen varassa, kun on omaakin elämää.
Miettikää, mikä asia kummankin elämässä kaipaisi uudistusta? Harrastus, oma aika, kahdenkeskeinen pieni luksusbreikki arjesta...
En vaan vilpittömästi ymmärrä, etteikö aikuinen ihminen voisi lopettaa nälvimistään, jos kerran hän ja puoliso siitä kärsivät? Ehkä epärakentava kommenttini johtui siitä, että elämänkokemusta mulla on vasta 42v. josta parisuhteessa 20v.
t. 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sellaista että p**kl tästä selvitään -meininkiä, ja tiettyä omasta " kunniasta" luopumista. Jos joka asiasta jatkuvasti tapellaan tyyliin kumpi on oikeassa jne. ei tule mitään. Mielestäni riitely sinänsä ei ole välttämättä se ongelma (ainakaan meillä), vaan se, päästäänkö niistä riidoista yli ja osataanko niillekin nauraa. Eli se, onko niitä hyviä hetkiä, ja voiko siihen luottaa, että toinen ei lähde, vaikka välillä tulisi vähän riideltyäkin.
Olette joutuneet negatiivisuuden kehään. Se pitää katkaista, joko itse tai ammattiavun avulla.
Kokeilkaapas positiivista palautetta toisesta. Voi olla että aluksi pitää keksimällä keksiä, mutta tosia pitää olla, vaikka, et toisella on kaunis nenä ja että muistaa kiittää siitä, et toinen vie roskat.