Miksei eron jälkeen osata nauttia yksinolosta?

Höpsistä taas. Itse olen aina eronnut siksi että olen halunnut mieluummin olla yksin kuin sen miehen kanssa.

Miksi se yksinolosta nauttiminen sitten olisi joku ihanne tai itseisarvo? Mä olen erakkoluonne ja äärimmäisen yksin viihtyvä, mutta en vaan silti usko että yksinolossa viihtyminen olisi yhtään mitenkään erityisen tavoiteltava tila. Se ei välttämättä esim. osoita henkistä kypsyyttä tai tee kenestäkään tasapainoisempaa kuin joku toisenluontoinen joka ei halua olla yksin.

Mä taas haluan olla yksin, ja ihmettelen kun toiset ensin haluaa kovasti olla yksin ja sit kuitenkin väkisin etsitään seuraa netistä, tinderistä, baarista.... Itse oon sellanen etten halua tapailla ketään etsiäkseni tunteiden syttymistä jotakuta kohtaan vaan haluan ihastua sattumalta ja sitten katsoa eteneekö homma....muutoin mieluummin sinkku.