Ystävän kanssa suhde, onko tyhmää?

Paremmin onnistuu ystävän kanssa kun vihamiehen.

Pelottaa vaan, että ystävästä tulee vihamies, jos tämä ei onnistu. Tai etäinen ainakin.

Kyllä muakin pelottais se ystävyyden menetys, mutta eihän niin käy välttämättä.

Tuo on totta, ettei tiedä mitä tapahtuu.

Sovittiin, että mietitään jonku aikaa ja päätetään, aloitetaanko suhde. Kumpaakin pelottaa ja toisaalta on se mahdollisuus, että tää ois jotain erityistä. Ahdistaa, koska ystävä sanoo, ettei voi luvata mulle mitään, vaikka tunteet onki vahvoja. En tiiä itsekkään uskallanko lähtee tähän, vaikka kerroin ensimmäisenä tunteista. Nyt ei olla yhteyksissä vaan pohditaan tahoillamme.

No eihän sille mitään voi jos ihastuu/rakastuu ystävään! Näin on minullekin käynyt ja ystävälle samoin. Emme silti ole menneet yhtään pidemmälle, siis seksiin, katsotaan rauhassa tilannetta mihin tämä johtaa....Elämä on aika jännää :D Nautitaan! 

Totta elämä osaa yllättää 😄 Ootteko kauan kattoneet tilanteen kehittymistä sun ystävän kanssa?

Voihan se ystävyys katketa joka tapauksessa vaikka siihen, että toinen teistä alkaa seurustelemaan jonkun toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Voihan se ystävyys katketa joka tapauksessa vaikka siihen, että toinen teistä alkaa seurustelemaan jonkun toisen kanssa.

Totta, ja sitten harmittaisi, ettei koskaan selvitetty asiaa meidän välillämme ehkä. Ei kai tässä ole kuin pelottavia vaihtoehtoja oikeastaan.

Veikaan, että ystävyyskin muotoutuu erilaiseksi, jos olette tunnustaneet tunteenne, mutta ette tee mitään asian eteen. Koko ajanhan te nyt sitten tiedostatte sen. Ei ole paluuta tilanteeseen, jossa olette "vain ystäviä". 

Ystävyydestä alkoi ja naimisiin päädyttiin. Olemme olleet yhdessä jo 31 vuotta :)

Suhde ystävän kanssa on aina vähän riski. Romanttisen suhteen loputtua usein loppuu myös muu ystävyys ja yhteydenpito. Seksisuhde ystävän kanssa kestää yleensä paremmin. Tai ei riko itse ystävyyttä. Melkein sanoisin, että jos ystäväsi on jo sanonut ettei voi luvata sulle mitään ja sinä haluat enemmän (?) Niin älä lähde tähän leikkiin. Tulet häviämään.

Vierailija kirjoitti:

Suhde ystävän kanssa on aina vähän riski. Romanttisen suhteen loputtua usein loppuu myös muu ystävyys ja yhteydenpito. Seksisuhde ystävän kanssa kestää yleensä paremmin. Tai ei riko itse ystävyyttä. Melkein sanoisin, että jos ystäväsi on jo sanonut ettei voi luvata sulle mitään ja sinä haluat enemmän (?) Niin älä lähde tähän leikkiin. Tulet häviämään.

Se pelottaakin, että loppupeleissä haluan enemmän. Toinen osapuoli ei ole varma, onko valmis suhteeseen ollenkaan kenenkään kanssa. En kyllä tiedä itsekään, mutta ehkä uskaltaisin yrittää. Ehkä. Sanoin, että kerro suoraan, jos haluat olla vain ystävä. Se ei kuulemma ole niin simppeliä, koska hän on tosi ihastunut. Seksiä emme ole harrastaneet emmekä harrasta ystävinä.

Vierailija kirjoitti:

Veikaan, että ystävyyskin muotoutuu erilaiseksi, jos olette tunnustaneet tunteenne, mutta ette tee mitään asian eteen. Koko ajanhan te nyt sitten tiedostatte sen. Ei ole paluuta tilanteeseen, jossa olette "vain ystäviä". 

Se on totta. Toisaalta pientä hankaluutta on ollut molemmilla jo valmiiksi, kun on ollut puhumattomia tunteita ja ajatuksia. Muuten voimme puhua kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydestä alkoi ja naimisiin päädyttiin. Olemme olleet yhdessä jo 31 vuotta :)

Ihanaa. Varmasti hyvä pohja suhteelle ystävyys :)

Sitä tässä tuumin, että mitenkähän oikeasti olisi paras tapa parisuhteen syntymiseen... Kun ei kai se parisuhde useinkaan tai mistä minä tiedän kuinka usein se uodostuu niin, että toisesta tuntee, että tuon (Nn.) kanssa minä haluan olla jotain enemmän kkuin vain ystävä. Itselläni on jokunen läheinen joista osaan voin myöntää joskus hieman ihastuneenikin, mutta ei meistä kenties onneksi ole koskaan muodostunut paria. Vaikka jonkun kerran olen heidän kumppani valintaansa saattanut pienessä mielessäni ihmetellä ja kummeksua. Toisaalta olen ollut monta kertaa iloinen ja hyvilläni kun minusta on tuntunut, että ovat kohdanneet ja löytäneet itselleen sopivan kumppanin. 

Vierailija kirjoitti:

Sitä tässä tuumin, että mitenkähän oikeasti olisi paras tapa parisuhteen syntymiseen... Kun ei kai se parisuhde useinkaan tai mistä minä tiedän kuinka usein se uodostuu niin, että toisesta tuntee, että tuon (Nn.) kanssa minä haluan olla jotain enemmän kkuin vain ystävä. Itselläni on jokunen läheinen joista osaan voin myöntää joskus hieman ihastuneenikin, mutta ei meistä kenties onneksi ole koskaan muodostunut paria. Vaikka jonkun kerran olen heidän kumppani valintaansa saattanut pienessä mielessäni ihmetellä ja kummeksua. Toisaalta olen ollut monta kertaa iloinen ja hyvilläni kun minusta on tuntunut, että ovat kohdanneet ja löytäneet itselleen sopivan kumppanin. 

Totta mielenkiintoinen kysymys. Itselleni ei ole koskaan aiemmin käynyt näin, että haluaisin parisuhteen ystävän kanssa, vaikka joskus pientä ihastusta olisikin ollut ja useammin toisin päin.

Ei ainakaan minusta olisi tuntemattoman kanssa seurustelemaan. Pitäisi samanaikaisesti rakastaa, luottaa, tutustua, oppia tuntemaan ihminen luonteineen, uskaltaa laskea paljon hänen varaan, kaikki aivan nollasta. Aina parempi jos ainakin vuoden ajan tuntee ihmisen, ja edes jollain lailla luonteen ja perhe/ ystäväpiirin.