Lue keskustelun säännöt.
Vaikeus lähteä väkivaltaisesta parisuhteesta
13.12.2018 |
Toivoin että ette tuomitse minua, en kaipaa sellaista, olen aivan loppu, eikä ketään kenelle puhua.
Väkivaltainen käytös alkoi mieheltä n. 6kk sitten.
Mies raivoaa nykyään joka viikko. Aamuisin.
Raivoaa, huutaa, haukkuu, mitätöi, on todella julma. Mies saattaa tulla kasvojeni eteen huutamaan pää punaisena, ihan siis kiinni. Pitää sormea kasvojeni edessä ”osoittaen” ja huutaa. Jos alan itkemään, hän sanoo että teen sen tahalleen, että yritän syyllistää häntä. En saisi mennä vessaan lukkojen taakse, vaan suuttuu siitä lisää. Minun pitäisi vain istua ja kuunnella ja ymmärtää.
Hän puolustelee käytöstään adhd:lla ja sillä että lääkkeet tekevät hänestä sellaisen. Tai kaamos saa hänestä sellaisen. Tai se että puhelin ei toimi. Koko maailma on häntä vastaan ja oikeuttaa raivonsa milloin mitenkin.
Mies on muutenkin usein jotenkin alistava. Ei joskus anna minun mennä suihkuun kun haluaisin. Tilanne on alkanut tuntumaan siltä, että minun pitäisi olla hänen käytettävissään ja pelkästään tavalla, joka häntä miellyttäisi.
Jos olen alakuloinen ja hän huomaa kyynelien valuvan poskilleni hän saattaa suuttua siitäkin. Että pilaan illan kun draamailen.
Ristiriitana on, että hän ei ole aina tuollainen. On myös hyvin huolehtiva, lohduttaa, on hellä ja kuuntelee.
Mies kyllä pyytää anteeksi käytöstään aina. Mutta jos mikään ei muutu, onko sillä väliä.
En usko, että mies on pahuuttaan tuollainen.
En vain tiedä mitä teen. Yritän lähteä suhteesta, mutta se on hyvin vaikeaa. Ystäviä ei ole ja tuntuu että olen hyvin yksin.
Voiko adhd olla noin paha, että ei vaan osaa olla? Ei ymmärrä käytöstään ja kärsii siitä samalla itsekin. Miehen on välillä hyvin vaikea ottaa muita huomioon.
Olen täysin toivoton. Mies itkee, pyytää anteeksi, en usko että näyttelee. On vaikea lähteä. Tuntuu mahdottomalta..
Kommentit (2)
No luetaan se täälläkin. Vahinkoja sattuu, ei ole noloa.
Keskustelin taannoin naisen kanssa, joka oli vasta hiljan, monien mutkallisten vaiheiden jälkeen, päässyt eroon narsistimiehestä. Ja kyseessä ei siis ollut mikään katkeran naisen purkaus, että ex-mies oli narsisti, vaan pitkään väkivaltaisesti ja huomattavan itsekkäästi käyttäytynyt tyyppi. Seurasin liittoa toista vuotta. Tämä nainen puhui paljon siitä, kuinka vaikea tällaisesta miehestä on päästä eroon manipuloinnin ja painostamisen vuoksi.
Sinun miehesi ei ehkä ole narsisti. Persoonallisuushäiriöiden toteaminen ylipäätään kannattaa jättää lääkärille. Sen sijaan hänen käytöksensä on kohtuutonta. Ja hän vaikuttaa sinuun katumuksellaan, oli se sitten teeskentelyä tai aitoa tunnetta. Täsmälleen siitä syystä sinun on vaikea tehdä itsenäisiä ratkaisuja, kuten oikeastaan kerrotkin.
Syy voi olla jokin adhd tai lääkitys, mutta kun sitä ei tiedä. Minäkin olin nuorena aggressiivinen. Olen rauhoittunut lääkityksen myötä. Lääkitys ja ylipäätään keskushermoston poikkeavat tilat ja niiden manipulointi voi kaiketi aiheuttaa näemmä miltei mitä vain. Syyn ymmärtämisestä on kuitenkin usein pitkä matka käytöksen muutokseen, ja sitä sinä kai kaipaisit.
Sinulla on oikeus olla turvassa ja rauhassa. Jos sinun on paha olla miehesi kanssa, ei kai ole muita vaihtoehtoja kuin lähteä pois. Toisaalle muuttaminen ei välttämättä tarkoita sitä, että lopetat suhteenne. Marssijärjestys voi olla sellainen, että ensin otetaan tarvittava etäisyys ja vasta sitten harkitaan, mitä suhteelle tehdään. Ei sinun tarvitse lähteä ovet paukkuen, mutta ehdotan - en siis neuvo - että harkitset kuitenkin konkreettisia toimia, joiden avulla voit kokea tarvitsemasi turvallisuuden ja rauhan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, tuli ihan väärälle alueelle. Noloa.
Ap