Antti Ketosen "suosiossa" tiivistyy Suomi-popin loputon keskikertaisuus. Olisitpa sylissäni - no en takuulla.
Ennenvanhaan olisi puhuttu merkonomimusiikista. Sellaisesta joka ei häiritse yhtään ketään, ja siksi sopii radiosoittoon, mutta ei myöskään aiheuta yhtään ajatusta tai tunnetta. Esittäjänsä yhtä keskinkertaisella tavalla vekkuli mies.
Popmusiikin tila on surkea.
Kommentit (6)
Suomalainen popmusiikki on täyttä pashaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole poppia vaan iskelmää.
Ihan sama. Ei niissä ole mitään suurta eroa. Valtavirran radiosoitosta kun puhutaan. Tai no, ihan puhtaasti suomijuntti-iskelmässä on sentään jotain omaperäisyyttä.
Käännäpä tuo biisi englannin kielelle ja laita laulajaksi joku Ed Sheeran. Tuleeko yhtään laadukkaampi? No ei. Mutta uppoaa sinuunkin kuin häkä.
Vierailija kirjoitti:
Käännäpä tuo biisi englannin kielelle ja laita laulajaksi joku Ed Sheeran. Tuleeko yhtään laadukkaampi? No ei. Mutta uppoaa sinuunkin kuin häkä.
Ei uppoa. Sama pätee toki huonoon ulkomaiseen poppiin myös. Mutta siellä tehdään sentään paljon meilenkiintoistakin. Hyvä indikaattori meidän tasosta on se, että ulkomaille ei uskalleta edes yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Käännäpä tuo biisi englannin kielelle ja laita laulajaksi joku Ed Sheeran. Tuleeko yhtään laadukkaampi? No ei. Mutta uppoaa sinuunkin kuin häkä.
Englanniksi kuulostaisi vielä paskemmalta tusinapopilta.
Ei se ole poppia vaan iskelmää.