Sinä, joka et ihmeemmin joulusta välitä!

Joulut tuntuvat pelkältä teennäiseltä näytelmältä "oi kun on niin ihanaa polttaa kynttilöitä ja juoda glögiä kuusen alla, voi tätä joulutunnelmaa". Lapsuudessani joulivalmisteluista stressaantunut äiti aina huusi jouluisin koko muulle perheelle. Nykyään odotan yhä anoppilassa käydessä alitajuisesti sitä, milloin joillain menee jouluvalmisteluihin hermot ja huutaminen alkaa.

N33

Näin lapsettomana aikuisena voin tehdä valinnan sen suhteen vietänkö joulua vai en. Valinta on ollut aina jouluton joulu ilman sen suurempaa pohdintaa. Joulu ei anna mitään lisäarvoa elämääni. Koko juhla on minulle nykyään melko yhdentekevä. Nautin kyllä ylimääräisistä vapaista, kun saa olla rauhassa.

Lapsuuden joulut olivat kivoja. Meillä on pieni perhe, mutta tunnelmaa sitäkin enemmän. Olimme melko vähävaraisia, mutta lahjoja saimme ihan hulluna aina.

N 31

Ihan hyvät perinteiset joulut oli lapsena. Haettiin kuusi metsästä ja koristeltiin se. Katsottiin joulupukkia odottaessa teeveen lastenohjelmia., piirettyjä sekä ohjelmaa Joulupukin ohjelmaa Korvatunturilta. Oli perinteisiä jouluruokia, jotka maistuivat minullekin. Kävimme hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä. Olisin päässyt myös joulukirkkoon, mutta harvoin tahdoin mennä. Kävimme joulusaunassa. Saimme lahjoja illalla. saunan jälkeen

En pidä aikataulutetusta juhlimisesta. Käsitykseni vapaa-ajasta on, että silloin kun tekee mieli voi jotain tehdä, mutta vuodesta toiseen samanlaisina toistuvat juhlat ovat tylsiä. Olin yhden joulun ulkomailla ja samalla huomasin, että voin hyvin unohtaa joulun perinteet. Tehdä jotain jouluista, vaikka ruokaa joulukuussa, mutta kaikkia juttuja ei tarvitse tehdä 24 pv, sillä siitä seuraa vain valmistelustressiä. En myöskään ymmärrä, että miksi jouluna pitäisi syödä enemmän kuin muina päivinä.

Nainen 48 v

Lapsuuteni joulut olivat ihania, runsaita, sellaisia Fanny & Alexander -tyylisiä. Talo viikon verran täynnä rakkaita ihmisiä, sukulaisia, pöydät kukkuroillaan ruokaa, musiikkia, leikkejä, kynttilöitä, lahjapaketteja.

Eli toisin sanoen joulut olivat myös hyvin työläitä. Minä vanhimpana tyttärenä huhkin äitini kanssa niitä jouluja kasaan kuukausikaupalla.

Nyt kuusikymppisenä sinkkuna nautin suunnattomasti, kun ei tarvitse tehdä joulua ollenkaan. En siivoa, en laita jouluruokia, en tiskaa yötä myöten, en kääri paketteja (vaan panen ne menemään sukulaisnuorille ja -lapsille suoraan heidän pankkitileilleen).

Rankan työvuoden jälkeen vain olla möllötän hiljaisuudessa, nostan jalat ylös ja keskityn hyvään kirjaan.  :)

Vierailija kirjoitti:

Joulut tuntuvat pelkältä teennäiseltä näytelmältä "oi kun on niin ihanaa polttaa kynttilöitä ja juoda glögiä kuusen alla, voi tätä joulutunnelmaa". Lapsuudessani joulivalmisteluista stressaantunut äiti aina huusi jouluisin koko muulle perheelle. Nykyään odotan yhä anoppilassa käydessä alitajuisesti sitä, milloin joillain menee jouluvalmisteluihin hermot ja huutaminen alkaa.

N33

Juurikin näin! Koko aatto huutoa ja tappelua. Vanhempien kupittelu alkoi heti aamusta ja tunteet oli pinnassa. Äiti (humalassa) esitti joka joulu pukkia ja koska hänellä oli pukkina ulkopuolisen rooli, hän vi**uili koko perheelle rankimman kautta kuinka huonoja ihmisiä me olimme olleet koko vuoden. Pukkileikki loppui jossain vaiheessa, mutta se sättiminen jäi. Ja ne hammasharjat, tahnat ja Alkon lahjalaatikoihin jemmatut mehupullot lahjoina...

.

M 42

Ahdistaa se oletus, että materiaa pitää ostaa ja antaa ja vastaanottaa. Ahdistaa se kiire. Ahdistaa se, kun "jouluna nyt vain pitää tehdä asia x ja pitää olla asia y".

Lapsena joulut olivat oikeastaan oikein mukavia ja se kuuluisa joulufiilis oli aina, mutta sitten se vain yksinkertaisesti hiipui pois sitä mukaa kun ikää tuli. Nyt 20-vuotiaana en vietä joulua ollenkaan. En yhtään mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa se oletus, että materiaa pitää ostaa ja antaa ja vastaanottaa. Ahdistaa se kiire. Ahdistaa se, kun "jouluna nyt vain pitää tehdä asia x ja pitää olla asia y".

Lapsena joulut olivat oikeastaan oikein mukavia ja se kuuluisa joulufiilis oli aina, mutta sitten se vain yksinkertaisesti hiipui pois sitä mukaa kun ikää tuli. Nyt 20-vuotiaana en vietä joulua ollenkaan. En yhtään mitenkään.

Niin ja olen siis nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulut tuntuvat pelkältä teennäiseltä näytelmältä "oi kun on niin ihanaa polttaa kynttilöitä ja juoda glögiä kuusen alla, voi tätä joulutunnelmaa". Lapsuudessani joulivalmisteluista stressaantunut äiti aina huusi jouluisin koko muulle perheelle. Nykyään odotan yhä anoppilassa käydessä alitajuisesti sitä, milloin joillain menee jouluvalmisteluihin hermot ja huutaminen alkaa.

N33

Juurikin näin! Koko aatto huutoa ja tappelua. Vanhempien kupittelu alkoi heti aamusta ja tunteet oli pinnassa. Äiti (humalassa) esitti joka joulu pukkia ja koska hänellä oli pukkina ulkopuolisen rooli, hän vi**uili koko perheelle rankimman kautta kuinka huonoja ihmisiä me olimme olleet koko vuoden. Pukkileikki loppui jossain vaiheessa, mutta se sättiminen jäi. Ja ne hammasharjat, tahnat ja Alkon lahjalaatikoihin jemmatut mehupullot lahjoina...

.

M 42

Ihan kamalaa. Tuossa on joulupukin rooli todella vedetty päin mäntyä. Vietätkö nykyään joulua lainkaan? Vai oletko päässyt yli kokemuksistasi?

Lähinnä jouluruoka, mikä on ylihintasta paskaa, sillä summalla elää useemman päivän.

Kyllä minä lahjoja voin ostaa, ei siinä mittään, mutta lahjoja voi ostaa ympäri vuoden hyvän käytöksen pohjalta.

Minä olen erakkomainen, viihdyn paremmin yksin tai pienessä porukassa, en tarvitse apinalaumaa ympärille sekoilee.

Olen myös absolutisti ja täysin raitis, juhlapyhät ei tunnu missään kun aina pitäis olla lähdössä baareihin niin mitä minä niissä tekisin?

Lapsuuteni joulut olivat ihania. Vanhemmat ja lapset. Isovanhemmat, tädit, sedät ja serkut asuivat satojen kilometrien päässä, joten ei koskaan vietetty sukujouluja. Katsottiin aina joulurauhan julistus telkkarista ja sen jälkeen ei enää siivottu eikä muutenkaan metelöity. Alkuvuosina tietysti kävi joulupukki. Syötiin perinteiset jouluruuat, avattiin lahjat ja vietettiin rauhallinen ilta. Vanhemmat päättivät, mihin aikaan mitäkin tehdään.

Kun kasvettiin aikuisiksi ja kuvioon tuli mukaan puolisot sukuineen, alkoi säätäminen. Erityisesti aikataulut saattoivat vielä aattoaamunakin muuttua, kun jonkun piti tehdä sitä ja tätä ja käydä siellä sun täällä viemässä joulukukat, joululahjat, käydä hautausmaalla, syödä riisipuuro paikassa A tiettyyn aikaan ja mennä glögille paikkaan B tiettyyn aikaan. Tuli lapset ja aikanaan lasten puolisot ja näiden suvut, jolloin säätäminen vaan lisääntyi. Joulun järjestäminenkin siirtyi seuraavalle sukupolvelle, osallistujien lukumäärä kasvoi ja aikataulujen sumpliminen kaikille sopivaksi hankaloitui entisestään. Nyt on mukana jo neljäs sukupolvi ja vaikka valmistellaankin joulu talkootyönä, pitää sumplia joulupukin käynnin ja päivällisen ajankohdan lisäksi valmistelutkin eli  kuka ehtii tulemaan avuksi, milloin ja millä tavalla. 

Näitä sukujouluja on vietetty vain siksi, että äitini on luonteeltaan marttyyri ja osaa kyllä heittäytyä erittäin hankalaksi erityisesti isääni kohtaan, jos me lapset jättäisimme heidät viettämään joulua kahdestaan. Me sisarukset olisimme olleet valmiita omiin perhejouluihimme jo vuosikymmeniä sitten, mutta isähän meidän "itsekkyydestämme" olisi joutunut kärsimään. Lapsemme taas eivät ole muita jouluja kokeneetkaan kuin sukujouluja ja heille sukujoulut on perinne, josta eivät edes halua luopua. 

Joulusta on tullut mulle pakkopullaa. Liian paljon porukkaa, liian paljon yhteensovitettavia aikatauluja, liian paljon mietittävää, mitä kenellekin lahjaksi ja mistä ihmeestä sellaisia lahjoja edes saa, kun kaupoissa ei ole enää myynnissä paljon mitään ja pitäisi tietää, mistä verkkokaupasta mitäkin löytyy. Ja muistaa tilata ne hyvissä ajoin, jotta ehtivät jouluksi. Yksi helpottava tekijä kuitenkin on: jouluja ei vietetä enää meillä. Meille ei yksinkertaisesti mahdu enää näin suurta porukkaa pöydän ääreen. 12 mahtuu, mutta meitä on jo enemmän. Jaamme siskoni kanssa kustannukset ja hoidamme tarjottavat puoliksi, mutta olen jo vuosia ollut enemmän maksupuolella kuin saamapuolella, koska siskollani on jälkikasvua perheineen huomattavasti enemmän kuin mulla. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuteni joulut olivat ihania. Vanhemmat ja lapset. Isovanhemmat, tädit, sedät ja serkut asuivat satojen kilometrien päässä, joten ei koskaan vietetty sukujouluja. Katsottiin aina joulurauhan julistus telkkarista ja sen jälkeen ei enää siivottu eikä muutenkaan metelöity. Alkuvuosina tietysti kävi joulupukki. Syötiin perinteiset jouluruuat, avattiin lahjat ja vietettiin rauhallinen ilta. Vanhemmat päättivät, mihin aikaan mitäkin tehdään.

Kun kasvettiin aikuisiksi ja kuvioon tuli mukaan puolisot sukuineen, alkoi säätäminen. Erityisesti aikataulut saattoivat vielä aattoaamunakin muuttua, kun jonkun piti tehdä sitä ja tätä ja käydä siellä sun täällä viemässä joulukukat, joululahjat, käydä hautausmaalla, syödä riisipuuro paikassa A tiettyyn aikaan ja mennä glögille paikkaan B tiettyyn aikaan. Tuli lapset ja aikanaan lasten puolisot ja näiden suvut, jolloin säätäminen vaan lisääntyi. Joulun järjestäminenkin siirtyi seuraavalle sukupolvelle, osallistujien lukumäärä kasvoi ja aikataulujen sumpliminen kaikille sopivaksi hankaloitui entisestään. Nyt on mukana jo neljäs sukupolvi ja vaikka valmistellaankin joulu talkootyönä, pitää sumplia joulupukin käynnin ja päivällisen ajankohdan lisäksi valmistelutkin eli  kuka ehtii tulemaan avuksi, milloin ja millä tavalla. 

Näitä sukujouluja on vietetty vain siksi, että äitini on luonteeltaan marttyyri ja osaa kyllä heittäytyä erittäin hankalaksi erityisesti isääni kohtaan, jos me lapset jättäisimme heidät viettämään joulua kahdestaan. Me sisarukset olisimme olleet valmiita omiin perhejouluihimme jo vuosikymmeniä sitten, mutta isähän meidän "itsekkyydestämme" olisi joutunut kärsimään. Lapsemme taas eivät ole muita jouluja kokeneetkaan kuin sukujouluja ja heille sukujoulut on perinne, josta eivät edes halua luopua. 

Joulusta on tullut mulle pakkopullaa. Liian paljon porukkaa, liian paljon yhteensovitettavia aikatauluja, liian paljon mietittävää, mitä kenellekin lahjaksi ja mistä ihmeestä sellaisia lahjoja edes saa, kun kaupoissa ei ole enää myynnissä paljon mitään ja pitäisi tietää, mistä verkkokaupasta mitäkin löytyy. Ja muistaa tilata ne hyvissä ajoin, jotta ehtivät jouluksi. Yksi helpottava tekijä kuitenkin on: jouluja ei vietetä enää meillä. Meille ei yksinkertaisesti mahdu enää näin suurta porukkaa pöydän ääreen. 12 mahtuu, mutta meitä on jo enemmän. Jaamme siskoni kanssa kustannukset ja hoidamme tarjottavat puoliksi, mutta olen jo vuosia ollut enemmän maksupuolella kuin saamapuolella, koska siskollani on jälkikasvua perheineen huomattavasti enemmän kuin mulla. 

Niin ja olen siis nainen ja 57 v

Lapsuuden joulut olivattäynnä rituaaleja: oiti käydä haudalla, laulaa joululauluja, kuunneella puoli tuntia kestävä jouluevankeliumi...., en pidä siitä, että asioita tehdään siksi, että on pakko.

Lapsuudestani muistan aina sellaisen pettymyksen. Innolla ja jännityksellä odotti, sai kasapäin lahjoja, ja lopuksi sitä kuitenkin mietti, että tässäkö se nyt on?

N50

Joulun hömppä on lapsille. Aikuiset ovat vaan rentoutuneet ko. vapaapäivät.

Nosto!

Tykkäsin lapsena joulusta eikä lapsuuden jouluista ole mitään pahaa sanottavaa. Mutta näin lapsettomana aikuisena ei vaan enää innosta. Inhoan aikataulutettua suorittamista, lasten meteliä, pakkolahjoja, roskaa ja turhaa tavaraa. Tosin muutama joulu yksin on tehnyt sen, että tavallaan joulu on nykyään ihan kiva, kun on päässyt irti pakkorituaaleista.

N32

Lapsuuden joulut olivat ihania. Alkoholia ei vanhemmat käyttäneet. Lahjoja, hyvää ruokaa, syötiin kynttilänvalossa...sitten rentouduttiin, luettiin lahjakirjoja...

Ei vaan aikuisena saa siitä joulusta oikein mitään. Työ verottaa myös voimia, tahdon levätä.

N41

Eiköhän se niin mene, että niillä joilla on lapsuudessa ollut lähinnä murhetta jouluna, eivät joulusta aikuisenakaan juuri välitä. Niillä taas joilla ollut sitä happyhappy-meininkiä täydellisessä perheessä, hihhuloivat jouluineen myöhemminkin kun siihen ei liity mitään ikäviä muistoja.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvät perinteiset joulut oli lapsena. Haettiin kuusi metsästä ja koristeltiin se. Katsottiin joulupukkia odottaessa teeveen lastenohjelmia., piirettyjä sekä ohjelmaa Joulupukin ohjelmaa Korvatunturilta. Oli perinteisiä jouluruokia, jotka maistuivat minullekin. Kävimme hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä. Olisin päässyt myös joulukirkkoon, mutta harvoin tahdoin mennä. Kävimme joulusaunassa. Saimme lahjoja illalla. saunan jälkeen

En pidä aikataulutetusta juhlimisesta. Käsitykseni vapaa-ajasta on, että silloin kun tekee mieli voi jotain tehdä, mutta vuodesta toiseen samanlaisina toistuvat juhlat ovat tylsiä. Olin yhden joulun ulkomailla ja samalla huomasin, että voin hyvin unohtaa joulun perinteet. Tehdä jotain jouluista, vaikka ruokaa joulukuussa, mutta kaikkia juttuja ei tarvitse tehdä 24 pv, sillä siitä seuraa vain valmistelustressiä. En myöskään ymmärrä, että miksi jouluna pitäisi syödä enemmän kuin muina päivinä.

Nainen 48 v

Ethän sää tee siellä ulkomaiilla muuta kuin ryyppäät tai maakaat aurinkotuolissa. Okko ees koskaan käynyt surffaaamassa?

Vanhemmat riitelivät ja tappelivat joulut läpeensä, ihan ilman alkoholia. Kotoa muutettuani en ole perinnejouluja viettänyt kuin lapsen ollessa pieni. N39

Siihen asti oli kivaa kunnes piti itse olla se joulun laittaja:siivoa, leivo, paista ja keitä ja passaa jne.