Ihanko oikeasti joku nyt kuvittelee että hajotan perheeni kun löydän tänne "unohtuneita" naisten tavaroita

Anteeks mitä?

Siinähän siedät sitten huonoa kohtelua. Et ole arvostettu, haluttu, rakastettu.

Vierailija kirjoitti:

Siinähän siedät sitten huonoa kohtelua. Et ole arvostettu, haluttu, rakastettu.

Onpahan lapsilla ydinperhe, eikä vieraita aikuisia tai puolivieraita vauvoja talossa.

Kerran unohtui rintsikat yhdenillan jutun luokse.

Eipä siinä mitään, sattumoisin sain tyyppiin yhteyden ja yritin sovitella noutoa ilman sen kummempia taka-ajatuksia.

Homma oli jotenkin tavattoman vaikeaa, ei saatu aikaa mitenkään sovituksi. Tämä selittyi kun kuulin että varattuhan tuo luipero oli.

Eli jos sua lohduttaa ajatella että joku tuhmeliini yrittää viekoitella miestäsi harhapoluille, mutta että kyllä hän kuitenkin lopulta on sinun mussukkasi, niin mikäpä siinä.

Mutta todennäköisempää on ette ne löytämäsi tavarat ovat todellakin yöpainien tuiskeessa unohtuneita ja unohdettuja.

Harmittaa kyllä kun meni hyvät rintsikat sillai hukkaan.

Miten arvelet lasten asiaan suhtautuvan, jos se heille joskus selviää, ja selviäähän se, sillä ihmiset puhuvat? Ovatko he kiitollisia, kun äiti uhrasi henkilökohtaisen onnensa ja arvokkuutensa ydinperheen ja kulissien säilyttämisen vuoksi, vai kokevatko he äidin pyytämättä annetun uhrauksen taakkana? Ehkä jopa suhtautuvat äitiin säälien? Miten lapset voivat tapahtuneesta kuulemisen jälkeen tuntea kunnioitusta kaksoiselämää elävää isäänsä kohtaan?

Olisi hirveää kuulla aikuisena, että vanhemmat olisivat pysytelleet yhdessä "lasten takia". Minä ai akaan en haluaisi kenenkään pilaavan elämäänsä takiani. Pahimmillaan vanhempi voi käyttää uhrautumistaan syyllistämiskeinona vanhaksi tultuaan ja katkeroiduttuaan, kun joku ei mene hänen mielensä mukaan ("parhaat päiväni uhrasin eteensi ja tämäkö on kiitos").

Oliko miten iso kuppikoko? Pystytkö itse käyttämään vai jääkö ilmaa?

Eroon riittää ihan miehenkin päätös, eli et sitä yksin päätä. Jos kuitenkin haluat omalta taholtasi olla kynnysmattona, niin mikäpä siinä. Itse tuossa tilanteessa aloittaisin itsekin sivusuhteen. Veikkaan kuitenkin, ettet ehkä uskalla, kun pelkäät miehen jättävän sinut. Tilanne ei ole siis erityisen tasa-arvoinen, etkä ehkä niin vahva ninen kuin haluaisit kuvitella.

Mietinkin minne ne jäi.

Millä muijat jättää rintsikkansa jälkeen?

Oi mitä tahdon lujuutta ja marttyyrinkruunun loistoa. 

On sitten ylevää olla petturipukin ykkösnainen. Mahtaa olla melkoinen uros...

Kun sinulle raha riittää niin oma on valintasi.

Ja jos aikositkin lähteä, niin jätä ne lapset sinne kyyhkyläisten huollettaviksi.

Blaablaablaa. 

Ei paljon enempää voisi olla yhdentekevää, mitä kaltaisesi kynnysmatto miettii.

Vai niin. Oletko ajatellut hankkia lääkitystä tuohon harhaisuuteesi? 

Ihanko oikeasti joku nyt kuvittelee, että sinulla edes on perhe mikä hajottaa? 

Tuota noin, eikös se miehesi jo rikkonut perheenne tuomalla kotiinsa uuden emännän? Sä olet uhosi kanssa pikkuisen myöhässä nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vai niin. Oletko ajatellut hankkia lääkitystä tuohon harhaisuuteesi? 

Hän on vielä in denial.

Kyllä näistä hairahduksista myös monesti yhdessä selvitään. Ei elämä ole niin mustavalkoista