Lapsi haluaa lopettaa harrastuksen..

Ja anteeksi heti alkuun virheet, puhelimella muun ohessa kirjoittelen. Siis tietenkin "Lapsi eikä lapai.

Ap

Riippuu ihan siitä kuinka kalliit varusteet olivat.

Kannustaisin jatkamaan maksetun kauden loppuun. Jos sitten haluaisi lopettaa, niin saisi lopettaa. Ei harrastukseen saa pakottaa, sen pitää tuoda elämään mielihyvää eikä -pahaa.

Kannustaa voi, pakottaa ei.

Pakottamisella harrastuksesta vasta vastenmielinen tuleekin.

Kannattaa jutella, onko harrastuksessa kivoja kavereita, vai voiko tuo johtua jostakin kiusaamiseen tai sivuun sulkemiseen liittymisestä.

Jos ei, kannustaisin jatkamaan ainakin maksetun kauden loppuun. Aina harrastuksessa tulee hetkiä, jolloin laiskottaa, eikä jaksaisi millään lähteä. Yleensä ne menevät ohitse muutamassa viikossa.

Muistuta lasta, miten hän on jo nyt edistynyt siinä harrastuksessaan, ja että uuden harrastuksen kanssa lähtisi nollapisteestä. Olisiko sittenkin kiva kehittyä jossakin, johon on jo panostanut vuoden verran?

Jos ei, niin sitten kannattaa vaihtaa. Pienillä lapsilla ei harrastaminen nyt aikuisen oikeasti ole vakava juttu ja "tavoitteellista", aina sen harrastuksen voi vaihtaa jos ei tykkää siitä, mitä tekee. Usein luopuminen on vanhemmalle kovempi paikka - meidät kun opetettu aikoinaan sisukkaiksi yrittäjiksi, ja koemme helposti lopettamisen luovuttamiseksi. Todellisuudessa kumminkin harrastamisen pitäisi olla KIVAA, eikä työnkaltaista suorittamista.

Päättikö lapsi itse tuosta harrastuksesta vai päättikö vanhemmat? Jos itse niin on ainakin kauden loppuun, ja saa lopettaa vasta kun on löytänyt jonkun muun harrastuksen. Jos taas vanhemmat niin voi vaihtaa heti kun löytyy uusi ja saa paikan.

Mä oli lapsena sellainen joka aloitti ja lopetti harrastuksia tämän tästä. Meno on jatkunut aikuisenakin, eli mitään en saa valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Päättikö lapsi itse tuosta harrastuksesta vai päättikö vanhemmat? Jos itse niin on ainakin kauden loppuun, ja saa lopettaa vasta kun on löytänyt jonkun muun harrastuksen. Jos taas vanhemmat niin voi vaihtaa heti kun löytyy uusi ja saa paikan.

Onko harrastaminen joku pakollinen juttu nykyään? Entä jos haluaa olla vaan kotona ja lukea kirjoja tms.

Useilla seuroilla- ja kerhoillahan voi käydä ilmaiseksi kokeilemassa kerran. Voisiko vanhan harrastuksen ohessa käydä seuraamassa/kokeilemassa jotain uutta lajia ettei mene kausimaksut hukkaan ja jos ei löydy niin jatkaa vanhassa?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä kuinka kalliit varusteet olivat.

Ihan eri asia lopettaa jalkapalloilu (jalkapallo ja nappikset) kun jääkiekon maalivahdin homma (varusteet paaljon kalliimmat). Kyllä lapsenkin pitää tämä tajuta.

Ap:n lapsi tuntuu haluavan enemmän kuin normaali lapsi. Hyvä ja hauska harrastus lopetetaan vain koska halutaankin jotain muuta, viis taloudesta kun omat viikkorahat ei mee.

Lapsi halusi itse tähän kyseiseen harrastukseen, ja kun katsottiin että toiveen toteuttaminen on mahdollista koko perheen näkökulmasta, ilmoitettiin lapsi mukaan hommaan.

Lapsi kuulemma tykkää harrastusporukasta ja opettajaa sanoo myös mukavaksi.

Varusteet oli 180e hintaiset ja niitä voi käyttää käytännössä niin kauan, kuin ne mahtuvat päälle. Pääosa varusteista menee edelleen, jotain päivitelty vastaamaan paremmin kasvanutta jalkaa tms.

Tässä joku osui naulan kantaan sanoessaan, että vanhemmalle lopettaminen on monesti kova paikka. Itse kuulun juuri siihen sukupolveen, joka on välillä itkun kanssa patisteltu harrastukseen, siihen liittyviin toimintoihin ja kotiharjoitteluun- eikä sitä harrastusta saanut lopettaa. Omalle lapselle en siis missään nimessä vastaavaa kokemusta halua.

Mutta hassua kyllä, huomaan, että olen suorastaan hädissäni. Että nytkö se sen lopettaa? Samalla olen tosiaankin sitä mieltä, että harrastamisen pitää olla kivaa ja se tässä on ensisijainen funktio ollutkin.

Lapsen ryhmään pääsi mukaan kesken vuotta, eli tosiaan nyt vuosi tätä harrastusta takana. Kevätkausi on maksettu.

Kyselin, onko lapsi sitten ajatellut, mikä kiinnostaisi. Kuulemma haluaisi ratsastamaan. Täällä vain viikottaiset tunnit on sen hintaisia, että pelkäänpä, ettei siihen ole pidemmällä tähtäimellä mahdollisuutta. Lapsi on jotain irtotunteja joskus ottanut, tai siitä on otettu hänelle ja siitä varmaan se innostus.

Olen ajatellut sanoa lapselle, että jos harrastaminen on tosi vastenmielistä, niin ei sitten mitään. Mutta että jos se kuitenkin on pääsääntöisesti mukavaa, niin kannattaa miettiä, jääkö sitten harmittamaan jos nyt lopettaa.

Tämä kevät on sellainen "rajapyykki" että näihin "tavoitteellisiin" ryhmiin on vaikeampi päästä mukaan. Pelkään ehkä vähän sitäkin; että jos lapsi nyt lopettaa ja keväällä mariseekin, että miksi annoitte lopettaa.

Ap