Jos tapaisit itsesi, uskotko että sinusta ja itsestäsi tulisi ystävät?

Tuo on kysymys joka varmasti jokaisen kannattaa itselleen aika ajoin esittää. Vastaus ei välttämättä ole kovin mieluisa....

Meistä tulisi fwb.

Nyt kun olet maseentunut niin lyö nyrkillä itseäsi otsaan ja puriista päätä. Se voi parantaa jotakiin.

Ei tulisi. Pitäisin tyyppiä ärsyttävänä räpätätinä, jonka kanssa en viihdy. Viihdyn paremmin hiljaisempien, rauhallisempien ja pohdiskelevampien ihmisten kanssa. Se on win-win: ujot tykkää että minä pidän yllä juttua eikä heidän tarvi jännittää vaivautuneita hiljaisia hetkiä, ja minä tykkään että minua kuunnellaan ja vastaillaan harkitusti, eikä räpätetä päälle kuten varmasti kävisi jos seurassa olisi minun kloonini. Siitä tulisi melko kiivas väittely tai riita aika äkkiä.

En varmaan jaksaisi katsella. Olen leppoisampi niiden kanssa, jotka eivät kilpaile kanssani samoista asioista. Jos meitä olisi kaksi oikeassa olijaa, niin tappeluhan siitä seuraisi...

Ei tulisi koskaan. Henkilö ärsyttäisi minua suunnattomasti.

Meillä olisi ihan älyttömästi juteltavaa ja hyvää seksiä olisi myös.

No kyllä se aika epätodennäköiseltä vaikuttaa, kun olen äärimmäisen ujo, joten jomman kumman pitäisi olla aluksi äärimmäisellä epämukavuusalueella tai pitäisi olla jokin ulkopuolinen tekijä, joka pakottaisi ensin tutustumaan ja lähentymään. Muuten en usko, että tulisu ongelmia.

Ei. Kumpikaan ei saisi sanaa suustaan, joten ei päästäisi edes tutustumaan.

Oltaisiin varmaan molemmat liian epäsosiaalisia ja huonoja pitämään yhteyttä, että homma voisi toimia. Sitten harmiteltaisiin tahoillamme, kun ei ystävyydestä tullut mitään, kun se toinen kuitenkin vaikutti hyvältä tyypiltä.

Jo vain! Totta kai! Tietäismme tasan, mistä "toinen" pitää, mikä ärsyttää, milloin aika antaa tilaa jne. Tunnen hyvin itseni, olenhan introvertti ja enimmäkseen itseni kanssa joka tapauksessa.

Olla oma itsensä ystävänä ja seurana olisi parasta mitä voin kuvitella tässä maailmassa.

Se ettei minulla ole yhtäkään kaveria, ystävää, frendia, kumppania, deittiä, kamua tai muutakaan, viittaa hyvin vahvasti kielteiseen vastaukseen. 

Tarvitsen juuri itsenikaltaisen ystävän, rohkaisijan ja tukihenkilön. Tulisimme toimeen erittäin hyvin. Meillä asenne ja ajatusmaailma kulkisi samaan suuntaan. Ymmärtäisimme toisiamme täydellisesti.

Sielunkumppanit suorastaan tulisi . Ymmärrettäisiin puolesta sanasta toisen fiilikset ja annettaisiin tilaa myös vain olla.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kysymys joka varmasti jokaisen kannattaa itselleen aika ajoin esittää. Vastaus ei välttämättä ole kovin mieluisa....

En oikein ymmärrä ajatuksenjuoksuasi. Se, viihtyykö itsensä (kloonin) seurassa ja päinvastoin, ei tarkoita, että muut, erilaiset persoonat viihtyisivät/eivät viihtyisi seurassaan.

Tosin täällä joku kommentoi, ettei kestäisi kaltaistaan räpätätiä. Tällöin on henkilön syytä mennä itseensä ja ehkä laittaa vähän sordiinoa päälle omassa esiintymisessään.

Eivät ne "hiljaisemmat" välttis tykkää räpätyksestä myöskään, mutta ujouttaan/kohteliaisuuttaan/vastareaktion pelossa eivät huomauta asiasta.

Minä-MINÄ-ihmiset ovat järjestään rasittavia.

Olen aika hyvä kestämään itsekkäitä besserwissereitä, joten hyvinkin saattaisi tulla.

Kyllä, lepäilisin iltaisin omassa kainalossani ja katseltais netflixii. Ois ihanaa..

Ei tulisi. En ole sosiaalinen, mutta viihdyn paremmin sosiaalisten ihmisten kanssa kuin kaltaisteni.

Ehdottomasti. Olisin todella onnellinen, siis olisimme molemmat.

Mun on vaikea käsittää miten jotkut ei viihtyisi itsensä seurassa. Vihaatteko sitten itseänne nyt? Miksette haluaisi muuttua niin, että viihdytte? Eihän siinä muuta eroa ole, että sitten olisi fyysisesti 2 kpl.

Ei, koska kumpikin ajattelisi ettei tota varmasti kiinnosta tutustua ja sitten kumpikaan ei ottaisi yhteyttä vaikka haluaisi tutustua.