Vertaistukea tarvitaan, pitkä parisuhde nuorena!
Olen 26-vuotias ja seurustellut mieheni kanssa 17-vuotiaasta asti. Meillä on yhteinen koti, koira ja elämä ylipäänsä. Yhteiset kaveritkin.
Viime aikoina on tuntunut siltä, ettei rakkautta enää ole. Itse käyn töissä, mies opiskelee ja käy myös töissä. Ollaan lähinnä kämppiksiä. Muitakin ongelmia tietysti on.
Kun alettiin seurustelemaan, meistä tuli nopeasti "paita ja peppu". Alussa ahdisti, kun mies hoki mulle että "sä oot mun", " oo mun kaa" ja sitä rataa. Taannoin kuulin kaverilta, että seurustelumme alkuaikoina oli soittanut hänelle ja sanonut olevansa mustasukkainen minusta kun ei voi tietää, missä liikun. Kaveri ei kertonut asiasta minulle, sillä ajatteli tämän olevan vain alun epävarmuutta. Olemmehan me toistemme ekat. Myös puheluilla ja tekstiviesteillä pommittamista on ollut miehen puolelta, joka tosin on nyt loppunut koska riitelimme asiasta.
Mies on monesti ehdottanut eroa, olen aina sanonut etten halua sitä. Viimeisen ehdotuksen jälkeen riitelimme ja kysyin, miksi ehdottaa eroa jos ei sitä tarkoita ja mitä jos sanoisinkin että haluan sitä. Sanoi siihen, ettei antaisi sen tapahtua. Kyselin myös, että mitä tekisi jos löytäisin uuden. Vetäisi kuulemma turpaan, eikä hyväksyisi. Myöhemmin puitiin taas näitä, sanoi että olisi erosta surullinen eikä voisi kuvitellakkaan niin tapahtua.
Mitä JOS me päätyisimme joskus eroon, miten siitä selviää. Olen miettinyt, että onhan ihmisiä eronnut pitkistä avioliitoista ja hengissä ovat.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Hengissä ollaan ja onnellisempi kuin koskaan. Olin exäni kanssa 17 vuotiaasta 38 vuotiaaksi. Yhdessä asuimme 19 vuotta. Jälkeen päin mietittynä suhde oli ahdistava alusta alkaen. Se miltä nyt tuntuu oman rakkaan kanssa niin sellaista tunnetta ei ollut koskaan. Ero tuli, kun miehen tunteet kylmeni. Siitä seurasi vuosien torjumisen ja pilkan jälkeen se, että minunkin tunteet loppui ja rakastuin toiseen mieheen.
Miten te saitte järjestettyä asiat, eli kodin etsintä sun muut. Pysyittekö väleissä eron jälkeen? Kauan sulla meni eron jälkeen et alkoi helpottaa, varmaan ainakin ekat pari kuukautta ovat tuskallisia. Meidän kaveriporukka koostuu pariskunnista, niin sekin hirvittää että miten se dynamiikka muuttuisi jos erottais. Tää tilanne tuntuu umpikujalta, toisaalta intuitioni sanoo, ettemme tule aina pysymään yhdessä. :/
Ei kannata ajatella että pitää olla väleissä. Toki voit ehdottaa koe-ero. Ottakaa omat asunnot vuodeksi tai kahdeksi. Tai mene vaihtoon tms.
Surutyöni tein jo suhteen viimeisinä vuosina. Lapset ja yhteinen talo vaikeutti eroa. Rakastyin sius toiseen mieheen enkä tuntenut mitään exää kohtaan. Sain vuokra-asunnon nopeasti ja muutin.
Yhteisiä kavereita ei exän kanssa ollut. Ei oikeastaan mitään muuta yhteistä kuin lapset. Lapset on soputuneet hyvin. Exän kanssa en halua olla tekemisissä ollenkään. Onneksi lapset jo teinejä. Saavat hoitaa asiansa itse.
Hengissä ollaan ja onnellisempi kuin koskaan. Olin exäni kanssa 17 vuotiaasta 38 vuotiaaksi. Yhdessä asuimme 19 vuotta. Jälkeen päin mietittynä suhde oli ahdistava alusta alkaen. Se miltä nyt tuntuu oman rakkaan kanssa niin sellaista tunnetta ei ollut koskaan. Ero tuli, kun miehen tunteet kylmeni. Siitä seurasi vuosien torjumisen ja pilkan jälkeen se, että minunkin tunteet loppui ja rakastuin toiseen mieheen.