eikö teitä ahdista kuolema?

Ei enää jostain syystä. Ehkä olen levon tarpeessa.

Ei ahdista. Ei silloin enää kärsi ikävästä eikä mistään muustakaan. Lakkaa vain olemasta.

Eihän se oma kuolema, mutta muiden läheisten.

Ei, vaan että elämä jatkuisi kauan. Rakastan vain yhtä ihmistä ja tiedän hänen ymmärtävän, miksi en jaksanut elää vanhaksi. Uskon hänen pärjäävän hyvin ilmankin minua.

Olen meinannut kuolla kolme kertaa. Ei ahdista enää

Miksi ahdistaisi? Enemmän ahdistaa ajatus siitä, että joutuisi elämään vuosikymmeniä dementikkona tai jossain vanhustensäilöntäpaikassa kovissa tuskissa mutta tolkuissaan.

Kyllä minua ahdistaa ajatus omasta tai läheisen kuolemasta.

Ei ahdista. Kaikilla edessä, ennemmin tai myöhemmin.

Eiköhän tuo kuolemanpelko ole enemmän uskovaisten kansantauti.

Ei. Rukoilen toimittajien todellakivuliaita kuolemantapoja jatkuvasti.

Ei, olisi päinvastoin kamalaa jos pitäisi elää 1000000000000000000000 jne vuotta.

Ei. Kuolema on armollinen ystävä, joka tulee kylään kun sen aika on.

Ahdistaa todella paljon. Olen jo pitkään manipuloinut itseäni olla ajattelematta koko asiaa. Itsesuojelumekanismi toimii.

Ei kyllä ahdista. Ainoastaan mielenkiintoista :D

Jos uskoo Jeesukseen, kuolema on voitto!

Vierailija kirjoitti:

Jos uskoo Jeesukseen, kuolema on voitto!

Aamen! Kirkkauden toivo!

Vierailija kirjoitti:

Ei, olisi päinvastoin kamalaa jos pitäisi elää 1000000000000000000000 jne vuotta.

Ahdistaisi elää edes 100 vuotta tästä hetkestä eteenpäin, huomaten millaiseen suuntaan asiat ovat menossa nykymaailmassa.

Ahdistaa se, jos kuolema on kivulias. Ja se usein on. Hidas ja kivulias.

Ahdistaa myös ajatus sellaisesta nopeasta kuolemasta, onnettomuudesta, missä ehtii tajuta kauhuissaan kuolevansa. Tai edes pelätä kauhuissaan kuolevansa.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Kuolema on armollinen ystävä, joka tulee kylään kun sen aika on.

Onpa taas inhimillistetty kuolemakin ystäväksi joka tulee kylään. Just.

Jos se ei ahdista niin silloin sitä käsitä. Kun se on lähellä niin silloin kyllä käsittää.