Lue keskustelun säännöt.
eikö teitä ahdista kuolema?
08.12.2018 |
Ei näe enää koskaan esim. lapsiaan, lastenlapsiaan tai vanhempiaan.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Ei näe enää koskaan esim. lapsiaan, lastenlapsiaan tai vanhempiaan.
No, ensinnäkin kuolema ei ahdista tuon takia. En ole mitenkään riippuvainen muiden ihmisten näkemisestä. Se on enemmänkin velvollisuus minulle, ikävä sellainen. Toiseksi elämä ei lopu kuolemaan. Tietenkin se voi olla ahdistavaa, jos huomaakin olevansa helvetissä kuoleman jälkeen. Mutta toisaalta minulla on taivaspaikka - kortti. Luotan siihen että se pätee. Uskoisin näkeväni vanhempani taivaassa. Varmaan kummatkin, vaikka äidistä ei olisi niin väliä. Se välillä surettaa, että jos en nääkään lapsiani siellä. Ei siis itseni takia, vaan siksi että tein lapset uhrilahjaksi Jumalalle. Harmittaa se kaikki vaiva, jos he eivät uskokaan, eivätkä olekaan sitten Jumalan omaisuutta. Ja tulee huono omatunto, jos olen kasvattanut lapsistani helvetin ruokaa. Toki minä heitä sen verran rakastan, että toivon kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi elää miettien kuolemaa, eihän kirjaakaan lueta ja mietitä samaan aikaan sitä viimeistä pistettä?
Vierailija kirjoitti:
Ei näe enää koskaan esim. lapsiaan, lastenlapsiaan tai vanhempiaan.
Kun olen kuollut, on ikuinen pimeys, olemattomuus.
Ahdistu sitten siinä! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kuolema on armollinen ystävä, joka tulee kylään kun sen aika on.
Ystävä?? Ai silloinkin kun ystäväni lapsi kuoli onnettomuudessa 12-vuotiaana?? Etpä ole tainut nähdä elämää.
Tässä ei puhuta sinun kaverisi lapsesta tai sinusta.
Olen toivonut kuolemaa 30+ vuotiaasta lähtien ja ollut siihen valmis. En tee itsemurhaa, kuten veljeni teki, mutta jos kuolisin esim. huomenna olisin siihen täysin valmis. Kuolema on todellakin armollinen asia.
"kuolleet" näkee ja kuulee.
Kuolema on kuin silmänräpäys, siirtyy ulottuvuudesta toiseen. Keho kuolee, sielu on ikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisten toki. Omani ei niinkään. Paitsi jos sairastun vakavasti, niin silloin varmaan ahdistuu väkisinkin..
Ystävä?? Ai silloinkin kun ystäväni lapsi kuoli onnettomuudessa 12-vuotiaana?? Etpä ole tainut nähdä elämää.