Lue keskustelun säännöt.
Koin ensi kertaa selkeästi sen millaista on olla itseään tyhmemmässä seurassa.
07.12.2018 |
En ole mikään superfiksu vaan ihan tavallinen tallaaja. Opiskellut olen kyllä enkä itseäni tyhmänäkään pidä. Mutta en erityisen fiksunakaan vaan ihan tavallisena.
Nyt sitten tässä eräänä päivänä kävi niin, että tajusin jotenkin selkeämmin kuin koskaan ennen, että minä olen seurueen viisain ihminen. Aina ennen tilanne oli ollut se, että en voinut varmaksi tietää kuka on viisas ja kuka ei, kun kyse on ollut pitkälti mielipideasioista. Ja niissähän saa olla eroja ilman, että kukaan on varsinaisesti oikeammassa.
Mutta tällä kertaa seurassani olleet kaksi ihmistä käyttäytyivät kuin olisivat ottaneet oppinsa suoraan "vuoden surkein mutsi" -käsikirjasta: Etsivät tilanteelle syyllisiä kaikkialta muualta paitsi itsestä, uhkailivat ja pelottelivat, vakuuttelivat omaa erinomaisuuttaan. Tuo viimeinen oli erityisen viihdyttävää.
Pakko myöntää, että tunsin ennenkokematonsa ylemmyyttä. En sitä tietenkään tuonut tilanteessa julki, päinvastoin - tilanteen rauhoittamiseksi olin hyvin nöyränä ja myöntelin heidän erinomaisuuttaan. Mutta onpa jälkikäteenkin tuntunut epäuskoiselta, että joku oikeasti käyttäytyy juuri niin kuin huonon vanhemmuuden oppikirjassa opetetaan!
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun suvun naisväki on täynnä tota porukkaa. Se on hienoa kun on joku sukujuhla, niin sinne nämä wt-tyyliset kouluttamattomat, mutta omasta kaikinpuoleisesta ylivertaisuudestaan varmat rouvat tulevat ja ekaksi kerääntyvät ryhmiin, jossa a) haukutaan omia puolisoita, b) arvostellaan toisten naisten rupsahtamisen taso, c) juorutaan kaikki asiat mitä epäillään tai on kuultu yhteisistä tutuista, d) pilkataan ylimielisiksi, kummallisiksi, rumiksi jne koulutetumpia ja hillitympiä ihmisiä jotka ei osallistu juoru- ja haukkumisrinkiin.
Itse olen akateemisesti koulutettu mutta en ole eritysein inhottu, koska olen sovun säilyttämiseksi pyrkinyt ainakin myöntelemään heidän jutuilleen, vaikken ehkä osaakaan osallistua "oikein". Mutta en ole mennyt siis kauemmas vaan ihan kiinnostuneena kuuntelen miten niitä ihmisiä voi kiinnostaa :D
Jumankauta! Mä tajuan! Sä oot ollut Linnan juhlissa!
Olen tainnut nähdä muutaman täälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Kauppajonossa on kiva oikaista ryhti lyhyiden miesten lähellä.
Ja tämä saa sinut tuntemaan, että olet heitä merkittävästi perempi? - Mikäs siinä. Aika moni meistä ei välitä pituudesta sen kummemmin; miksi nillittää siitä tai kiinnittää siihen se kummemmin huomiota, koska se on niitä asioita, joita verraten harva on voinut vapaasti valita ja päättää itse. (- Tosienlaisen kuvan on toki voinut saada tätä palstaa lukemalla; täällähän kohtaa säännöllsien epäsäännöllisesti heitä, joille oma pituus on vain oman valinnan ja päätöksen tulosta; ihan niinkuin oma terveys varallisuus ja kielitaito ja mitä sitä nyt ihme keksiikin ja viitsii valita ja ottaa itselleen tai antaakseen, kenelle sitten ajatteleekin antavansa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tuo tunne miehen siskopuolien kanssa, ja heidän jo aikuisten lastensa. Äärimmäisen materialistisia, puhuvat vain konkreettisista ja hyvin pienistä asioista.
Hienoa ap, että sait vihdoin kokea sen, minkä muut kokevat usein sinun seurassasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä KAIKKI ihmiset kehittyy.
No nuo lähestyvät kuuttakymppiä. Jos siinä ajassa ovat kehittyneet henkisesti n. 14-vuotiaan tasolle, niin en ajatellut kovin suuria saavutuksia odottaa enää loppuelämältä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauppajonossa on kiva oikaista ryhti lyhyiden miesten lähellä.
Ja tämä saa sinut tuntemaan, että olet heitä merkittävästi perempi? - Mikäs siinä. Aika moni meistä ei välitä pituudesta sen kummemmin; miksi nillittää siitä tai kiinnittää siihen se kummemmin huomiota, koska se on niitä asioita, joita verraten harva on voinut vapaasti valita ja päättää itse. (- Tosienlaisen kuvan on toki voinut saada tätä palstaa lukemalla; täällähän kohtaa säännöllsien epäsäännöllisesti heitä, joille oma pituus on vain oman valinnan ja päätöksen tulosta; ihan niinkuin oma terveys varallisuus ja kielitaito ja mitä sitä nyt ihme keksiikin ja viitsii valita ja ottaa itselleen tai antaakseen, kenelle sitten ajatteleekin antavansa).
No kylläpä sinulla meni tunteisiin!
Miten se on sinulta pois, jos joku kauppajonossa ryhdistää olemuksensa?
Minua ei ainakaan haittaa yhtään, koska en edes huomaa :-) T. Pätkä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa ap, että sait vihdoin kokea sen, minkä muut kokevat usein sinun seurassasi!
No eikö olekin! Kyllä minä nautinkin!! Ja olihan se itsetuntoa nostattavaa todeta, että kaikella sillä koulutuksella, jota olen hankkinut, on jotain saavutettukin. Ap
Tiedän tasan tarkkaan miltä ap sinusta on tuntunut. Itse en voi leuhkia koulutuksilla, mutta joskus todella huomaa, miten typerään porukkaan on joutunut. Nykyään onneksi harvoin. Noin vuoden välein ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen minäkin kerran käynyt kepujen kokoontumisessa. Ei siellä hirveesti järjen valo loistanut.
Kauppajonossa on kiva oikaista ryhti lyhyiden miesten lähellä.