psykhoidosta kokemusta, tai hoitajia paikalla?

Nyt on vaikea kommentoida asiaa sen kummemmin, kun ei tiedä todellisia taustoja. Uskon kuitenkin, että tilanne ei ehkä ole sitä miltä se sinusta näyttää.



Potilaalla on itsemääräämisoikeus. Jos hän ei halua tavata, ei väkisin voi sitten tavata. Lisäksi jos potilas kieltää salassapitovelvollisuuden nojalla yhteydenpidon jonkun omaisen kanssa, niin se menee. Ainakin jos kyse on aikuisesta. Lasten ja nuorten kohdalla tilanne on tapauskohtaisesti harkittava.



Minua ei ole omainen koskaan töninyt tai muutenkaan koskemattomuuttani rikkonut. Sellaiseen varmasti puututaan erittäin tiukasti. Työskentelen nuorten kanssa ja tosinaan vanhempia joudutaan poistamaan osastolta sopimattoman käytöksen vuoksi. Jos joku vanhempi tai muu omainen olisi väkivaltainen ihan mistä tahansa syystä, hän varmaan saisi ainakin tilapäisen porttikiellon osastolle. Myös potilaan mahdolliseen väkivaltaiseen käyttäytymiseen suhtaudutaan vakavasti.



Näin siis yliopistosairaalassa suuressa kaupungissa. En voi tietenkään allekirjoittaa muiden paikkojen toimintatapoja.



T. psyk. sh

sairaalahoidosta. Mutta kommentoinpa kuitenkin: ensinnäkin, jos hoitohenkilökuntaa menee tönimään, voidaan todellakin uhkailla poliisilla. Se on väkivaltaa ja käsiksi käymistä, vaikka olisi kuinka poissa tolaltaan sellaista ei saa tehdä. Jos tekee niin seurauksia on kyllä. Toiseksi, käsittääkseni täysi-ikäinen henkilö voi kyllä kieltää tietojensa luovuttamisen omaisille, ja myös pyytää omaa rauhaa (ei halua ottaa vieraita vastaan tms). Tähän hänellä on potilaana kyllä täysi oikeus, sillä voi olla suuri merkitys potilaan paranemisprosessin osalta.



Siskosi kannattaisi nyt varmasti hakea itselleen asiantuntevaa apua. Sairaalassa ei voida häntä kuitenkaan hoitaa, kun hän ei ole siellä potilaana, ainoastaan ongelmaisena omaisena. Eli ohjaa siskosi mahdollisimman pian lääkärin vastaanotolle tai mielenterveystoimistoon, sitä kautta hän saa itsekin tarvitsemansa avun.

osaatko 2nen vielä sanoa miten on - eikö vaimolle kerrota mitä miestä vaivaa ja jos sitä ei tehdä onko se sit aina potilaan toivomus että näin ei tehdä? ja puheluiden kans - onko se potilaan toivomus että sinne EI soiteta tai voiko lääkärit päättää yhtäkkiä niin että " nyt ei saa soittaa kun kerran päivässä TAI tavata tunnin" ? Kiitän jos vielä viitsit vastata. En tiedä mitä uskoa, he ovat olleet kauan yhdessä (13v) ja erittäin onnellinen pari, me ollaan muun perheen kanssa aivan öönä. Ja serkkuni vielä uhkaa itsemurhalla, ei siihenkään puututa - eikö sieltäpäin tosiaan järkätä apua omaisille jos näkee että hänellä suuri hätä? ap

Tätä noudatetaan orjallisesti. Joskus puheluita voidaan rajata, mikäli katsotaan jatkuvasta puhelimessa roikkumisesta olevan haittaa hoidolle. Ulkopuolisen on täysin mahdotonta sanoa toisesta parista, onko se onnellinen. Hoidossa keskitytään potilaan hoitoon. Toki omaisisiakin huomioidaan, mutta tässä tapauksessa serkun pitäisi myös itse hakeutua avun piiriin menemällä esim. tk-lääkärille.



Psykologi

nostaa taas

jollaisella ap:n läheinen ymmärtääkseni on potilaana?

Osastollamme on käytössä perhekeskeisen hoitotyön malli, eli potilaan perhe ja läheiset pyritään ottamaan hoitoon aktiivisesti mukaan. Riippuu toki potilaan tilasta, diagnoosista ja siitä, haluaako hän perhettään mukaan hoitoneuvotteluihin, mutta yleensä käytäntö on että perhettä tavataan hoidon aikaisessa vaiheessa ja näiden tapaamisten tarkoitus on antaa tietoa ja tukea myös perheelle, ei vain potilaalle.

Saattaa olla, että ap:n kuvaaman potilaan diagnoosi ei ole vielä varmistunut, oireista tietämättä en ota siihen nyt kantaa. Yleensäkin hoitohenkilökunta ei lähde antamaan diagnooseja, lääkäri tekee sen. Kuitenkin houtajan tehtävä on toki antaa tietoa psyykkisen sairauden oireista ja hoitomuodoista, jotkut hoitajat panostavat perheen tiedottamiseen erittäin paljon. Mutta ilman potilaan suostumusta ei voida edes puolisolle kertoa mtn potilaan asioista. Kesken hoidonkin potilas voi päättää ettei enää halua tietojaan antaa ja tällöin hoitajat eivät voi siitä poiketa.

Potilaita ja perheitä on kovin erilaisia, joillain on hyvät välit ja vuorovaikutus ja toisilla asiat huonommin. Tavoitteena hoitotyössä on huomioida potilasta ja perhettä yksilöllisesti, kuitenkin aina potilaan oikeudet huomioiden. Eli jos potilas haluaa esim. erota niin se on hänen oma asiansa, henkilökunta ei ota siihen kantaa. Toki voimme suositella että eropäätöstä ei kannattaisi tehdä sairauden vaikeassa vaiheessa, vaan antaa ajan kulua.

ei minklään ammatin edustajaan saa käydä hädissään kiinni ja tönimään ilman että se olisi ruumiilliseen koskemattomuuteen puuttumista

ennen kuin diagnoosi saatiin. Suurimman osan ajasta hän oli sairaalassa, useassa pätkässä. Tutkimuksia tehtiin paljon, sellaista diagnoosia ei kai haluta antaa hepposin perustein.



Meidän omaisten jaksamista ja hyvinvointia kohtaan psykiatrisissa sairaaloissa ei ole koskaan osoitettu minkäänlaista mielenkiintoa. Päinvastoin, on oletettu että voimme hoitaa 24h/vrk syvässä psykoosissa olevaa itsetuhoista potilasta määrättömiä aikoja, sillinkin kun olemme yrittneet tuoda ympärivuorokautisen valvonnan järjestämisen vaikeutta esiin.



Kehota serkkuasi ottamaan yhetyttä lähimpään Omaiset mielenterveyden puolesta -yhdistykseen, sieltä hän saa tukea.

psyk. suljetulla. Olet saanut paljon asianmukaisia vastauksia. Ja muista, kuukausi on hyvin lyhyt aika hoidossa (jos olet klö, olettaisin, että siellä missä Sinä olet töissä hoitoajat ovat jotain aivan muuta).



" Eikö omaisille ois tärkeätä kertoa tilanteesta?"

Jos potilas on tämän kieltänyt, niin ei voi kertoa, vaikka se tärkeää olisikin. Kysynkin Sinulta, miten itse omassa työssäsi suhtaudut vaitiolovelvollisuuteen?



" Serkulleni on uhattu poliisilla jopa kun hän esim hädissään on tönäissyt hoitajaa???"

Törmään usein omassa työssäni hädissään oleviin omaisiin. Hätä ei oikeuta tönäisemään/millään muullakaan tavalla rikkomaan hoitajan fyysistä koskemattomuutta. Koskaan. Sama koskee potilaita. Näihin asioihin suhtaudutaan hyvin vakavasti ja niin kuuluukin. Miten Sinä työssäsi suhtaudut, jos Sinun fyysistä koskemattomuuttasi rikotaan?



Potilaan tilanteeseen en voi tietenkään ottaa kantaa tietämättä asiasta enempää, nämä asiat kiinnittivät vain huomioini. Tarkoitukseni ei ole olla tyly. Toivottavasti serkkusi mies toipuu.



psyk. sh

serkun miehestä on jotain kuulunut?

tarkoitushan on hoitaa potilaita, ei omaisia... vai...?

mitäs ap:lle kuuluu?

on tilanne muuttunut????



Serkun mies ollut siellä yli kuukauden, voi huonosti ja niin voi serkkunikin.

psykologi aiemmin totesi, voidaan puheluita rajoittaa. Siihen tarvitsee olla hoidollinen peruste, sen tekee lääkäri. Mielenterveyslakia noudatetaan tässä (ja muissakin psykiatrian jutuissa) ja se on silloin yhteydenpidon rajoittaminen. Ei niin kovin helposti tehdä, eli voisin kuvitella, että tässä tapauksessa potilas itse on sanonut, ettei halua yhteyttä pitää ja ettei omaisille saa antaa tietoja.