En halua loukata ketään, mutta en muistanut, että raskaana olo on NÄIN RASITTAVAA!!

Toivoisin voivani vaipua esim koomaan n kolmeksi kuukaudeksi.

paitsi, että väsymys jatkuu vielä senkin jälkeen, kun alkaa yösyötöt

Tämä ei todellakaan ole herkkua, tosin ei enää kun muutama viikko jäljellä, nää on ne pahimmat!

Mutta valitusta riittää siis täälläkin! Sovitaanko niin että meillä on oikeus siihen :)

raskaana olemisessa ei ole mitään kivaa ainakaan ensimmäisen kerran jälkeen. Harmi että lopputulokset on niin ihania : )

pahoinvointi oli kova ja väsymys IHAN HIRVEÄ! Muistan että nukuin helposti kolmenkin tunnin päiväunet. Johon ei tietenkään enää olisi mitään saumaa...



Pärjäile! Toivottavasti väsymys ja pahoinvointi pian helpottaa!

Rv 24 ja olen TOTAALISEN kypsä tähän hommaan. Pahoinvointien jälkeen alkoi närästys ja kolotukset, supistukset ja edelleen olen aivan kuollut väsymyksestä. Kolmas raskaus ja viimeinen, sanon minä!!

viestiä.. itsellä rv39 ja itku silmässä hoidan kotona esikoista kun kaikki on niiiiiiiiiiiiiiin helkkarin hankalaa! Ja nyt jos joku sanoo, että ole onnellinen, toiset ei saa lapsia ollenkaan tai et pitääkö lapset tehdä lyhyellä ikäerolla jne. niin siihen voin sanoa, että esikoista tehtiin monta vuotta hoitojen avulla enkä ikinä uskonut, että olisin tullut raskaaksi näin yks kaks puun takaa yrittämättä. Mutta onnellinen olen silti tähän tilanteeseen, vaikka nyt tuntuu niin vaikealle. Eniten harmittaa se kun on niiiiiiin kipee joka paikasta (esikoisesta olin hyvässä kunnossa loppuun asti), sit ei pysty esikoisen kanssa leikkimään kaikkea, koska tekee kipeää tai nosteleen niin paljoa kun haluaisi, koska tekee kipeää=( Kaikki on vaan niin vaikeaa tällä hetkellä... öisin en saa nukuttua vaikka kaikki muut nukkuu ja mahdollisuus nukkumiseen olisi. Ei vaan uni tule tai sit ei saa asentoa. En pysty kävelemään paljoakaan kun lantio repee liitoksista ja sattuu=( Toivon vaan tällä hetkellä, että syntyisi mahdollisimman pian. Olisi kaikille paljon helpompaa. Harmittaa eniten se, että on niin pirun kipeä ja se kiristää vannetta pään ympärillä eniten.. Ei edes leluja taivu keräämään...



vali vali vali.... Mutta pakko oli purkaa, tää ketju oli kun lahja taivaasta=)

Alku on kamala kun oksettaa koko ajan eikä pysy hereilläyli kuutta tuntia putkeen.



Loppu on kamala kun on niin tukala olo, närästystä, kolotuksia, univaikeuksia...



Mutta se keskivaihe jolloin vauvan liikkeet tuntuu muttei ole mitään vaivoja on IHANAA!

toinen raskaus on ollut siihen verrattuna nautinnollista.

olen nauttinut joka hetkestä.

tässä raskaudessa olen tiennyt mikä on se hehkuva olo ja se autuus ja onnellisuus, kun on raskaana.

Mulla vasta viikot 5+1! Ja jo pitää ravata tiuhaan kusella, syödä koko ajan, voida pahoin ja nukahdella pystyyn... kyllä nämä äkkiä ehtii unohtamaan mutta tässä sitä taas ollaan :)

Alussa ei ollut lainkaan pahoinvointia, mutta loppuraskaus oli rankka kun pahat selkäsäryt vaivasi enkä pystyny oikein enää liikkumaankaan. Rollaattori olisi ollut kova sana. Onneksi vauva syntyi jo viikolla 37.



Raskausaikana oli monia juttuja, joista en välittänyt:

- jatkuvasti sai ravata pissalla (ainakin 20 kertaa päivässä) ja jos kauppaankin lähti, piti usein kaupassakin käydä vielä vessassa

- ei voinut nukkua mahallaan eikä voinut lopussa edes kääntää kylkeä

- lopussa en pystynyt liikkumaan juuri lainkaan.

- ei voinut juoda kaljaa eikä viiniä (tuomitkaa vaan alkoholistiksi, mutta itselleni tämä oli oikeasti ikävä juttu, rakastan olutta ja punkkua..)

- aina sai miettiä, mitä uskaltaa syödä ja mitä ei. Sitten jos söi jotain homejuustoa niin podin huonoa omaatuntoa..



Mutta tuo palkinto - se on aivan mahtava!! Pieni nyytti on niin älyttömän ihana, ettei sitä olisi voinut uskoakaan.



Koittakaa jaksaa kaikki raskaana olevat, palkinto kärsimyksistä on kuitenkin upea!

älkää kiduttako meitä lähimpiä jatkuvalla valituksella raskauden kiroista. Ensin itkette, että entäpä, jos ette tulekaan raskaaksi. Kun tikku näyttää punaista, alatte valittaa kaikesta vaivasta. Eihän se olo aina hääppöinen ole, mutta keskittykää olennaiseen, kuntoilkaa tai ainakin ulkoilkaa tarpeeksi, niin johon olo kohenee. Itsestä kiinni.

ole itsestäkään kiinni nämä loppuajan kivut. toisessa raskaudessa voi voida hyvin ja toisessa ei vaikka tekisi kaikki just samalla lailla.. Ja voin kertoa, että turhasta ja pienestä en itsekään valita, mutta nyt tämä loppu on oikeasti tosi vaikeaa. Iloinen olen, että raskaaksi olen tullut (lapsettomuuttakin takana) mutta tuskin kukaan tietentahtoen kipeä haluaa olla. Liikkuisin ja hyppisin minäkin mielummin jos vaan pystyisin. Toiset vaan voi olla kipeempiä kun toiset. Ja ihan yhtälailla voisi sanoa, että kukaan sairastava ihminen, oli kyseessä syöpä tai nuha niin ei saisi siis valittaa? Itse on nuhansa hankkinut... Enkä minäkään raskaudesta valita vaan niistä sen tuomista kivuista..

Mutta en valittele kummemmin, kun mielessä on vuosien lapsettomuus ennen esikoista. Kun on kokenut jotain niin hirveää, ei kauheammatkaan kivut muutaman kuukauden aikana olekaan sietämättömiä. En aio käydä tätä läpi enää kuin yhden kerran joten tavallaan sekin auttaa jaksamaan kun ajattelen, että tämä on toiseksi viimeinen kerta raskaana (jos niin onnellisesti käy että onnistumme kolmannen kerran).