Mies purkaa ahdistuksensa minuun

Kun miestä ahdistaa tai ärsyttää hän purkaa sen minuun, usein syyttämällä minua tapahtuneesta. En millään jaksaisi olla aina syytösten alla ja huudon kohteena, varsinkaan jos en ole tehnyt mitään väärää. Jos asia liittyy minuun millään tavalla, olen usein sitten "syyllinen". Ja jos se sitten ei liity, hän saa vedettyä minut mukaan esimerkiksi niin etten ole estänyt jotain tai auttanut tms. Pitäisi jotenkin taianomaisesti huolehtia kaikesta. Miksi miehen ensireaktio on aina minun syyllistäminen ja minulle huutaminen? Tuntuu että kun miehestä tuntuu joku pahalta hän haluaa välittömästi siirtää pahan olon minulle. Usein hän myös puhuu minusta halventavasti ja käyttää inhottavia sanoja, aivan kuin tehostaakseen pahaa oloa. Onko tämä vain tapa vai kertooko se enemmän miehen ajatuksista? Hänen mielestään se on joko pelkkä impulsiivinen reaktio tai hän oikeasti ajattelee minun olevan syyllinen.