Auttakaa! Treffi- ja parisuhdevaikeuksia

Nyt toivon asiallisia ja syvällisiäkin vastauksia. Olen miettinyt tätä asiaa jo kolmen vuoden ajan ja osin tunnistan omat ongelmani mutta en osaa siltikään toimia toisin. Ongelmaa ei ollut nuorempana tässä muodossa. Jollain tapaa olen kyllä ollut aina huono hakemaan kumppania, valitsen helpoimman vaihtoehdon ja petyn raskaasti. En useinkaan usko omiin mahdollisuuksiini vaan odotan että joku idiootti väsytystaktiikalla saa minut omakseen.
ELI olen eronnut ja minulla on lapsia. En ole käynyt kolmee vuoteen treffeillä. Olen kaunis ja kohtalaisen nuori (35) ja vieläpä fiksukin. Ongelma olen minä itse.
Aika ajoin lataan treffipalveluita ja saan aikaan useita osumia ja hyviä keskusteluita. Mutta kun tulee se hetki, että pitäisi tavata minulla nousee kauhea vitutus ja ahdistus. Tämä tunne on päälimmäisin puolin sellainen, että minua ärsyttää kun minulta vaaditaan jotain. Arki on kiireistä ja olen usein aivan poikki pelkästä normiarjesta. Treffien aiheuttama paine saa aikaan sen, että perun kaikki tapaamiskuviot ja poistan tinderit ym. Tämän jälkeen olen helvetin surullinen ja koen itseni täysin epäonnistuneeksi.
Näen ympärilläni äitejä jotka onnistuneesti treffailee miehiä ja elää ns omaa elämää vaikka on lapsiakin.
Minä en tähän kykene. En kehtaa kysyä ketään lastenhoitajaksi treffien takia ja jos ex-miehellä ei ole lapset, niin en lähde mihinkään. Lapset ovat harvakseltaan isällään, joka toinen viikonloppu. Silloin kun olen yksin, en saa aikaiseksi pyytää ketään treffeille enkä muutenkaan oikein saa aikaiseksi mitään uutta.
Käyn urheilemassa, näen kavereita, kuljen kaupoilla, kahvilla jne. Mutta en tapaa miehiä missään muussa kontekstissa kuin netin kautta. Muutenkin tämä suomalainen kulttuuri jossa ei puhuta tuntemattomille, aiheuttaa sen ettet ikinä tutustu uusiin ihmisiin.
Kaverini eivät ehdottele minulle miehiä; eivät kai uskalla. Kukaan ei jaksa kuunnella treffijuttuja, koska tietävät jo ettei ne johda mihinkään minun itseni takia.
Puolitutut kyllä kovasti ihmettelevät kun en ole jo uutta löytänyt tai eivät usko jos sanon ettei kiinnosta.
Olen periaatteessa ihan tyytyväinen elämääni. Hetkittäin kaipaan kumppania ja iso osa halusta sitoutua tulee ulkopuolelta. Koen itseni aivan vääränlaiseksi koska en deittaile, elä sinkkuelämää ja LÖYDÄ miestä.