Musta on jotenkin outoa, kun teillä ei näytä olevan enää omaa elämää vauvan saannin jälkeen?Mikä teitä vaivaa?

Kaikkea voi tehdä mutta nyt on vauva-aika, joten ei mun tarvii bilettää samaan tahtiin kuin ennen.

univelka.



Siksi parasta omaa tekemistä mitä keksin on nukkuminen.

Jos tämä ei ole mun elämää, niin siis kenen?

mun mieheni sanoi mulle viime viikolla ehkä parhaan kohteliaisuuden ikinä. puhuessaan tuttavasta, joka on muuttunut lapsen saannin jälkeen " näkymättömäksi" sosiaalisessa mielessä, sanoi mulle että " sussa sentään on vielä persoonaakin jäljellä, eikä pelkkä äiti" :)

Ihan on samat ystävät, sama ihmissuhde, samat harrastukset ymym. Lisäksi elämääni kuuluu herttainen tytär.

Siisjos sulla on laspia niin sulla on lapsia ja sillä siiti ja sä elät lapsiperhe-elämää.



Jos taas ei ole lapsia niin on eletävä lapsetonta elämää..... Vai onko kovinkin normaalia lapsettomalle työnnellä lastenvaunuja ja imettää eli kuvitella että on äiti......?



Ilmesen normaalia näyttää kumminkin monelle äidille olevan se harhakuvitelma, ettei hänellä useasti päivässä/viikossa niitä lapisa ole :(

Jos kysyy lapsettomalta ystävältäni, niin hänen mielestään minulla ei ole mitään elämää. Käyn töissä ja lapsi 2v, en jaksa kovin paljon ylimääräistä harrastamista sun muuta tuon lisäksi. Ei ole paljon puhuttavaa joten hänen mielestään en tee mitään - varmaan sen takia etten ryyppää hänen kanssaan enää ;)



Jos kysyy joltain perheelliseltä ystävältä niin hänen mielestä minulla on ihan samanlainen elämä kuin muillakin äideillä keskimäärin.

en todellakaan tarkoita etten koskaan missaan olis kayny. tietenkin kavin, mutta hinku ei ollut. hyvin vahaista se oli kuitenkin ja jos oisin saanu jotkut menot valita oisin mielummin ollu kotona, mutta miehen takia piti valilla edustaa.



nyt sitten palattu harrastuksiin ja opiskeluihin. se on niin pieni aika kun lapset on pienia etta ei se tunnu edes uhraukselta jos joutuu juttuja karsimaan. monelle se tapahtuu luonnostaan ajattelematta ja toisille taas ei ollenkaan vaan vaativat sen oman elemansa aina.

Vierailija:

Siisjos sulla on laspia niin sulla on lapsia ja sillä siiti ja sä elät lapsiperhe-elämää.

Jos taas ei ole lapsia niin on eletävä lapsetonta elämää..... Vai onko kovinkin normaalia lapsettomalle työnnellä lastenvaunuja ja imettää eli kuvitella että on äiti......?

Ilmesen normaalia näyttää kumminkin monelle äidille olevan se harhakuvitelma, ettei hänellä useasti päivässä/viikossa niitä lapisa ole :(

Luonto hoitaa tuon puolen. Eli synnytyksestä lähtee hormonaalisesti käyntiin hoivavietti, joka ajaa yli " normaalin elämän" .



Evoluutio varmistanut suvunjatkumisen ja seuraavan sukupolven kehittymisen hoivavietillä. Eli parhaiten jälkeläisiinsä suojaavasti sitoutuneet ja sitä ominaisuutta periyttävät on päässyt kehityshistoriassa vahvoille.



Ilman hoivaviettiä periyttävät ovat karsiutuneet pois suurien jälkeläis tappioiden takia.



Ennen jälkeläisten syntymää on parinmuodostus tärkeää. Se taas varmistaa parhaan geeniperimän tulevalle sukupolvelle.



Eli noin lyhyesti suomeksi: biletetään, pannaan ja sit ei enää omaa elämää.

että ehtii tehdä kunnon meikin ja lähteä kavereiden kanssa kaupungille.

Ne äidit jotka haluavat eniten sitä " omaa elämäänsä" olisivat karuimmissa olosuhteissa menettäneet lapsensa jo ajat sitten.

Ja joillekin on oikeastii tärkeämpää elämässä jokin muu kuin, se että minkä väristä kajalia käyttää tiistaisin.

Elämänarvot katsos....

Ettei äidin tarvitsisi tinkiä mistään.