Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää isääni
29.11.2018 |
Alan olemaan loppu jo pikkuhiljaa. Isäni on siis alkoholisti, narsisti ja patologinen valehtelija. Kun hän on selvinpäin hän on jotenkin "normaalimpi" ja mukava.
Vanhempani erosivat kun olin 4 vuotias ja äiti yksinhuoltaja. Varsinkin kun olin teini-iässä ja kävin isän luona, hän opetti minut mm polttamaan tupakkaa, juomaan viinaa, olen hakenut häntä kavereidensa luolta kun on ollut niin kännissä ettei pääse itse kotiin. Äidiltä salassa siis. Kaikkea mukavaa hän on ajan saatossa keksinyt päänmenoksi, josta voisin kirjoittaa romaanin.
Vuosi sitten vihdoin avauduin hänelle kaikesta ja silloin hän otti kaiken vastuun. Nyt kuitenkin viimesen vuoden aikana hän kännissä lähettelee minulle syyttäviä viestejä, miten minä -ja äitini ollaan syypäitä kaikkeen.
Välitän kyllä isästäni ja en haluaisi kokonaan katkaista välejä, koska hänellä ei ole ketään muitakaan. Mutta en tiedä jaksanko enää. Olen kuitenkin vasta 19 vuotias ja kaipaisin vielä jonkinlaista isäsuhdetta.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Isäsi ei tule muuttumaan pysyvästi. Hänestä ei koskaan tule sellaista isähahmoa jota kaipaat. Noille tuollaisille ei kannata avautua, keksivät vielä keinon kääntää sen sinua vastaan. Pelasta itsesi. Kannattaa alkaa tekemään surutyötä jo nyt, isästä jota ei koskaan ollut.
Tiedän ettei hän koskaan ollut oikea isä, tai tule olemaan. Mutta on hän silti biologisesti. Tiedän myös ettei mun pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, jos katkaisin välit, mutta tunnen silti. Yritän kai vaan roikkua niissä vähissä rippeissä vielä, mitä hänestä on, kun on selvinpäin. Sillon joskus hän edes tuntuu isältä. Tai että edes välittää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä muuta isäsi on sitte tehny? Ei ny ihan kauheelle kuullosta..
Aseta rajat, missä rajoissa olet yhteydessä. Esim selvinpäin. Et kuuntele syytöksiä. Tms.
Ja sure pois se, ettei sinulla ole kunnollista isää. Älä ripustaudu toivoon, kun isä on hyvä, että se jatkuu. Hyväksy, että tilanne on tilapäinen.
Tässäkin tilanteessa auttaa omien terveiden rajojen määrittäminen ja ylläpito.
Sun ei esimerkiksi kannata olla isääsi yhteydessä kun hän käyttää alkoholia. Voit aivan mainiosti ilmoittaa että yhteyttä voi ottaa sitten kun on selvinnyt krapuloista.
Jos hän vahingoittaa sinua, niin silloin sun tulee suojella itseäsi häneltä. Olisi ihanteellista jos hän kykenisi itse suojelemaan sinua omilta huonoilta puoliltaan, mutta näin ei nyt ole.
Sureminen on oleellista, mutta vaikeaa, jos on jatkuvasti yhteydessä. Minä sain surtua oman elossa olevan isäni, mutta me emme ole tekemisissä. Jokainen pienikin mahdollisuus yhteyteen avaa haavan.
Isäsi ei tule muuttumaan pysyvästi. Hänestä ei koskaan tule sellaista isähahmoa jota kaipaat. Noille tuollaisille ei kannata avautua, keksivät vielä keinon kääntää sen sinua vastaan. Pelasta itsesi. Kannattaa alkaa tekemään surutyötä jo nyt, isästä jota ei koskaan ollut.