Vela, mitä tekisit jos huomaisit nyt tulleesi vahingossa raskaaksi?
Pitäisitkö lapsen vai olisiko raskaus ja lapsi sinulle ihan mahdoton ajatus?
Kommentit (18)
Hankkisin abortin, kuten olenkin tehnyt. Valintani pysyisi, steriloisin itseni jos suomessa annettaisiin naisille se mahdollisuus. Joten paskan myivät, kohtua en tarvitsisi. Pelkkää harmia, kipua ja turhaa e-pillereillä ja jälkiehkäisyillä läträystä. Munaa nyt toivoisi saavansa päivittäin eli vittuakos tässä, ei kukaan siitä onnittele että on 10v kuitenkin pitänyt yksin huolta ehkäisystä, paria vahinkoa lukuunottamatta. Ei miehet siitä hirveästi vastuuta ota.
Olen vela, mutta uusi miesystävä tahtoo lapsia. Jos hän jäisi hoitamaan lasta kotiin ja tästä tehtäisiin kirjallinen sopimus jo alkuraskaudessa, niin voisin synnyttää lapsen ja ehkä osallistua imettämällä ekat 3 kk. Muuta en lupaisi ja aika näyttäisi mitä tekisin tai jättäisin tekemättä. En pidä pienistä lapsista ja työ on minulle tärkeää.
En voisi tehdä aborttia uskontoni vuoksi, mutta itkisin ja ajattelisin, että nyt on elämäni suunnitelmat ja unelmat pilalla. Kukaan mies ei halua yksinhuoltajaa kumppaniksi joten minä ja lapsi oltaisiin vain kahden. Harkitsisin ehkä adoptioon antamista, mutta luultavasti en pystyisi kun kiintyisin kuitenkin sen verran lapseen. Kerran näin painajaista, että olin raskaana ja heräsin hikisenä ja huojentuneena että oli vain unta.
N25
Vierailija kirjoitti:
Pitäisitkö lapsen vai olisiko raskaus ja lapsi sinulle ihan mahdoton ajatus?
Kai musta tulisi pala eli pakosta lapsellinen.
Tienaisin miljardin neitseellisellä sikiämiselläni. Lapsen myisin eniten tarjoavalle.
Riippuu aika paljon miehen mielipiteestä. En varmaan pystyisi abortoimaan lasta jonka lapsen isä kovasti haluaisi pitää. Siinä tapauksessa tosin pitäisi tehdä tarkat ja tiukat sopimukset kaiken suhteen, itse en lasta halua kasvattaa, satunnainen viikonloppuäiti voisin korkeintaan olla. Mutta mitä luultavimmin päätyisin aborttiin, harva mies taitaa olla valmis olemaan suunnitellusti yksinhuoltaja.
Vaatisin varmasti myös kuusinumeroisen summan takuuksi siitä, että mies todellakin jäisi hoitamaan lasta kotiin, eikä vierittäisi vastuuta itse haluamastaan lapsesta minulle. Kantaisin itse riskin raskauden ja synnytyksen sujumisesta ja niistä toipumisesta eli varsinaista palkkiota en itselleni vaatisi, vaan vain määräaikaisen takuun siitä kuka jää hoitamaan lasta.
4.
En kyllä tosiaankaan tiedä. Ja juuri tuon pelon vuoksi meillä on käytössä tuplaehkäisy.
Miehelläni on yksi lapsi, joka on meillä aina välillä pitkän viikonlopun sekä loma-aikaan enemmänkin. Arki hänen kanssaan on ihan mukavaa ja olen lapseen kiintynyt, mutta en silti pystyisi siihen jos se olisi meidän jatkuva arki. Varsinkin se vauva-aika kammottaa jo ajatuksen tasolla, synnytyksestä nyt puhumattakaan.
Ainoa syy miksi voisin edes harkita lapsen pitämistä on se, että mies ehdottomasti niin haluaa. Mutta mitä luultavimmin sen kuvion lopputuloksena olisi ero.
Abortti. Se olisi tässä nykyisessä elämäntilanteessa ainoa vaihtoehto (ei vakituista parisuhdetta, vaativa työ, haluan matkustella)
Toki pidemmässä parisuhteessa asia voisi vaatia hieman enemmän pohdintaa. En tosin alkaisi vakavaan suhteeseen sellaisen miehen kanssa joka haaveilee lapsesta.
Olen sinänsä päättänyt olla lapseton ja ehkäisy on niin varma kuin olla ja voi.
Mutta jos näin kävisi, niin pitäisin. Abortti tuntuu niin vastenmieliseltä. Ja velauteni (onko oikea taivutus:) ei johdu mistään lapsivihasta vaan ihan muista syistä.
Sitä aitoa lapsivihaakin täällä näkee: kakarat, räkänokat, pa-skakoneet jne.
En kuulu heihin. Hoitaisin ja kasvattaisin lapsen niin hyvin kuin vain mahdollista on.
Abortin. Mä oikeasti hyppäisin mielummin junan alle, kuin alkaisin äidiksi.
Ja ei, en vihaa lapsia. Lapset on kivoja, mutta en halua niitä itselleni.
Itkisin, sellainen stressi ja hirveä ahdistus ja paniikkikohtaus tulisi että ihme jos ei menisi kesken. Raskaus olisi alkanut jo kolmisen kuukautta sitten. Olen ihan syystä lapseton, en kaipaa yhtään lisää vastuuta, olen vaikeasti masentunut enkä tavallisesti jaksa huolehtia edes itsestäni, syön ja nukun olemattomasti, pitäisi jaksaa muuttaa ja saada aivan älyttömästi lisää voimavaroja jostain... Mahdotonta. Minusta tulisi huono äiti.
Mutta en osaa nähdä itseäni tekemässä aborttiakaan, varsinkaan kun tiedän että mieheni olisi varmaan mielissään jos olisinkin raskaana. Siinäpä sitä sitten yrittäisin pärjätä.
Pitäisin lapsen. Vaikka minusta abortin täytyy olla sallittua yhteiskunnan taholta, niin itse en itselleni sallisi aborttia ns. oman mukavuudenhalun tähden, kokisin sen erittäin vääräksi.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisitkö lapsen vai olisiko raskaus ja lapsi sinulle ihan mahdoton ajatus?
Välittömästi abortti. En halua lasta enkä tulee koskaan haluamaan lasta.
Voisitko sä trolli tajua että velalle raskaus ja lapsi ovat nounou IHAN KOKONAAN.
Mikset voi kunnioittaa toisten vakaumusta???
Vierailija kirjoitti:
En voisi tehdä aborttia uskontoni vuoksi, mutta itkisin ja ajattelisin, että nyt on elämäni suunnitelmat ja unelmat pilalla. Kukaan mies ei halua yksinhuoltajaa kumppaniksi joten minä ja lapsi oltaisiin vain kahden. Harkitsisin ehkä adoptioon antamista, mutta luultavasti en pystyisi kun kiintyisin kuitenkin sen verran lapseen. Kerran näin painajaista, että olin raskaana ja heräsin hikisenä ja huojentuneena että oli vain unta.
N25
Kukaan ei halua yksinhuoltajaa kumppaniksi??!! Haluaa kyllä.
Minä en tiedä mitä tekisin jos olisin raskaana, tosin en ole yhdynnöissä, joten mahdotonta. Periaatteessa usko ei salli aborttia, mutta aika mahdoton on kuvitella lasta ottavani vastaan. Ehkä jos mies hoitaisi sen kokonaan.
Abortin. Enkai mä nyt vahinkolasta alkaisi pitämään, kun en tietoisestikaan halua!