Ajatus on tärkein
Puhuttaessa joululahjoista, niin väkisinkin tulee aina esiin se, että on saatu jotain itselle epäsopivia lahjoja. Tähän moni ilmoittaa, että ajatus on tärkein. Mutta mikä se ajatus tässä on, mikä on tärkeä?
Kommentit (20)
Ajatus on tärkein, eli hyvällä muistaminen ja ystävällinen käytös. Se ei tarkoita lahjusta millään tapaa, se lahja on toissijainen asia, mutta sitä ei moni suostu ymmärtämään.
Vierailija kirjoitti:
Ajatus on tärkein, eli hyvällä muistaminen ja ystävällinen käytös. Se ei tarkoita lahjusta millään tapaa, se lahja on toissijainen asia, mutta sitä ei moni suostu ymmärtämään.
Lahja on todellakin lahjus, jota ilmankin pärjäisi. Ystävällinen käytös ja ystävyys taas on koko ajan läsnä. Todellista ystävyyttä ei voi ostaa.
Suurin osa lahjoista annetaan vain, koska niiden antamisen mielletään kuuluvan asiaan. Lahjat harvoin on ostettu ajatuksen kanssa, lahjan saajan toiveita ja tarpeita miettien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuttaessa joululahjoista, niin väkisinkin tulee aina esiin se, että on saatu jotain itselle epäsopivia lahjoja. Tähän moni ilmoittaa, että ajatus on tärkein. Mutta mikä se ajatus tässä on, mikä on tärkeä?
Se että haluaa muistaa jotenkin, se ajatus siitä.
Mutta miksi sitten ostaa jotain täysin lahjan saajalle sopimatonta tavaraa kodin täytteeksi? Meillä esim. anoppi ostaa ties mitä "perähikiän kirkko värikuvina" -opuksia tai isoja ruskeita taidelasiesineitä, jotka meillä ei löydä paikkaa kuin varaston peräseinältä. Missä kohdassa tuossa on lämpimästi ajateltu lahjan saajaa? Ja noita kammotuslahjoja saavat hänen kaikki lapsensa, eikä ne tasan miellytä kuin lahjan antajaa. Mikä tuossa on se ajatus? Minä haluan antaa tämän vaikka lahjan saaja ei siitä tykkääkään?
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa lahjoista annetaan vain, koska niiden antamisen mielletään kuuluvan asiaan. Lahjat harvoin on ostettu ajatuksen kanssa, lahjan saajan toiveita ja tarpeita miettien.
Mä ainakin haluan ostaa lahjan saajalle mieluisan lahjan. Mielestäni lahjan pitää ilahduttaa sitä jolle se lahja jää, ei minua, joka sen ostan. Minua ilahduttaa lahjan antajana enempi se, että lahjan saaja tykkää lahjastaan, ei se, että saan ostaa jotain itselleni mieluista ja antaa se jollekulle, joka ei sitä tarvitse / arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa lahjoista annetaan vain, koska niiden antamisen mielletään kuuluvan asiaan. Lahjat harvoin on ostettu ajatuksen kanssa, lahjan saajan toiveita ja tarpeita miettien.
Mä ainakin haluan ostaa lahjan saajalle mieluisan lahjan. Mielestäni lahjan pitää ilahduttaa sitä jolle se lahja jää, ei minua, joka sen ostan. Minua ilahduttaa lahjan antajana enempi se, että lahjan saaja tykkää lahjastaan, ei se, että saan ostaa jotain itselleni mieluista ja antaa se jollekulle, joka ei sitä tarvitse / arvosta.
Sehän on hienoa. Minä olen joskus pyytänyt lahjaksi tietyn astian tietyssä värissä. Sain pyytämäni astian, mutta aivan eri värisenä, koska lahjan antajan mielestä toinen väri oli paljon parempi. Ihan älytöntä! Olisi sitten hankkinut sen siinä toisessa värissä omaan kotiinsa ja antanut lahjaksi sen värisen version mitä oltiin häneltä toivottu.
Vierailija kirjoitti:
Ajatus on tärkein, eli hyvällä muistaminen ja ystävällinen käytös. Se ei tarkoita lahjusta millään tapaa, se lahja on toissijainen asia, mutta sitä ei moni suostu ymmärtämään.
Mitä hyvällä muistamista on se, että nappaa "kunhan nyt on jotain" -periaattella lahjan saajalle täysin sopimattoman lahjan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa lahjoista annetaan vain, koska niiden antamisen mielletään kuuluvan asiaan. Lahjat harvoin on ostettu ajatuksen kanssa, lahjan saajan toiveita ja tarpeita miettien.
Mä ainakin haluan ostaa lahjan saajalle mieluisan lahjan. Mielestäni lahjan pitää ilahduttaa sitä jolle se lahja jää, ei minua, joka sen ostan. Minua ilahduttaa lahjan antajana enempi se, että lahjan saaja tykkää lahjastaan, ei se, että saan ostaa jotain itselleni mieluista ja antaa se jollekulle, joka ei sitä tarvitse / arvosta.
Sehän on hienoa. Minä olen joskus pyytänyt lahjaksi tietyn astian tietyssä värissä. Sain pyytämäni astian, mutta aivan eri värisenä, koska lahjan antajan mielestä toinen väri oli paljon parempi. Ihan älytöntä! Olisi sitten hankkinut sen siinä toisessa värissä omaan kotiinsa ja antanut lahjaksi sen värisen version mitä oltiin häneltä toivottu.
Mun äiti on kanssa harrastanut tätä. Eräänä jouluna halusin jotain värissä X. Hän kuitenkin osti valkoisen, koska se on nätimpi, ja siihen värilliseen kyllästyy niin äkkiä. Kävin vaihtamassa tuotteen makuni mukaiseksi. Tämän jälkeen äitini ilmeisesti huomasi hölmöytensä, ja on toteuttanut lahjatoiveista myös sen värin saajan toiveiden, ei omien mieltymysten mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuttaessa joululahjoista, niin väkisinkin tulee aina esiin se, että on saatu jotain itselle epäsopivia lahjoja. Tähän moni ilmoittaa, että ajatus on tärkein. Mutta mikä se ajatus tässä on, mikä on tärkeä?
Se että haluaa muistaa jotenkin, se ajatus siitä.
Mutta miksi sitten ostaa jotain täysin lahjan saajalle sopimatonta tavaraa kodin täytteeksi? Meillä esim. anoppi ostaa ties mitä "perähikiän kirkko värikuvina" -opuksia tai isoja ruskeita taidelasiesineitä, jotka meillä ei löydä paikkaa kuin varaston peräseinältä. Missä kohdassa tuossa on lämpimästi ajateltu lahjan saajaa? Ja noita kammotuslahjoja saavat hänen kaikki lapsensa, eikä ne tasan miellytä kuin lahjan antajaa. Mikä tuossa on se ajatus? Minä haluan antaa tämän vaikka lahjan saaja ei siitä tykkääkään?
Mistä se anoppi voi sitä tietää, kun kuitenkin kilvan hehkutatte niitä lahjojanne hänen läsnäollessaan?? Sanokaa suoraan, että ette halua lahjoja häneltä. Mut ku ei. Veikkaan, et ylivoimaisesti suurin osa näistä lahjaongelmista, olis monen valittajan omalla käytöksellä ratkaistavissa. Suomalaiset ovat niin nöyrää porukkaa, mutta toisaalta kyräillään selän takana, kun ei itse saada suuta auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa lahjoista annetaan vain, koska niiden antamisen mielletään kuuluvan asiaan. Lahjat harvoin on ostettu ajatuksen kanssa, lahjan saajan toiveita ja tarpeita miettien.
Mä ainakin haluan ostaa lahjan saajalle mieluisan lahjan. Mielestäni lahjan pitää ilahduttaa sitä jolle se lahja jää, ei minua, joka sen ostan. Minua ilahduttaa lahjan antajana enempi se, että lahjan saaja tykkää lahjastaan, ei se, että saan ostaa jotain itselleni mieluista ja antaa se jollekulle, joka ei sitä tarvitse / arvosta.
Mutta voisi se saajakin vähän tajuta, että aina se ei mene nappiin mitä toinen haluaa. Se on välillä aikamoista arpapeliä ja se antaja on voinut silti käyttää aikaansa paljonkin. Siihen sopii juuri tämä "ajatus on tärkein".
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa lahjoista annetaan vain, koska niiden antamisen mielletään kuuluvan asiaan. Lahjat harvoin on ostettu ajatuksen kanssa, lahjan saajan toiveita ja tarpeita miettien.
Onpa ikävän kyyninen tapa ajatella. Kyllä minä ainakin haluan ilahduttaa lahjoilla, vaikka en toisen mieltymyksiä voi aina oikein ennakoida.
Jos välttämättä haluaa ihmiselle jotain antaa, niin eikö se voi olla sellaista, joka "kuluu käytössä" tyyliin joulukukka (harvoin kestää montaa kuukautta) tai setti jossa on kynttilä, serviettejä ja teetä/kahvia. Ne eivät jää ikävästi pyörimään jalkoihin vaan kuluu käytössä. Näitäkin voi tietysti osaa väärän värisiä, mutta ainakin kuluvat pois tai voi nekin laittaa kiertoon, jos väri ei miettytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuttaessa joululahjoista, niin väkisinkin tulee aina esiin se, että on saatu jotain itselle epäsopivia lahjoja. Tähän moni ilmoittaa, että ajatus on tärkein. Mutta mikä se ajatus tässä on, mikä on tärkeä?
Se että haluaa muistaa jotenkin, se ajatus siitä.
Mutta miksi sitten ostaa jotain täysin lahjan saajalle sopimatonta tavaraa kodin täytteeksi? Meillä esim. anoppi ostaa ties mitä "perähikiän kirkko värikuvina" -opuksia tai isoja ruskeita taidelasiesineitä, jotka meillä ei löydä paikkaa kuin varaston peräseinältä. Missä kohdassa tuossa on lämpimästi ajateltu lahjan saajaa? Ja noita kammotuslahjoja saavat hänen kaikki lapsensa, eikä ne tasan miellytä kuin lahjan antajaa. Mikä tuossa on se ajatus? Minä haluan antaa tämän vaikka lahjan saaja ei siitä tykkääkään?
Mistä se anoppi voi sitä tietää, kun kuitenkin kilvan hehkutatte niitä lahjojanne hänen läsnäollessaan?? Sanokaa suoraan, että ette halua lahjoja häneltä. Mut ku ei. Veikkaan, et ylivoimaisesti suurin osa näistä lahjaongelmista, olis monen valittajan omalla käytöksellä ratkaistavissa. Suomalaiset ovat niin nöyrää porukkaa, mutta toisaalta kyräillään selän takana, kun ei itse saada suuta auki.
Kyllä on sanottu, että ei tarvitse tuoda mitään. Montakin kertaa. On myös joskus meillä käydessään ihmetellyt, mihin hänen antamansa taidelasiesine on laitettu, kun sitä ei näy. Kerroin, että möin kirpparilla, kun ei sovi meillä mihinkään. (Suuttui, ja seuraavana jouluna oli taas joku vastaava paketissa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa lahjoista annetaan vain, koska niiden antamisen mielletään kuuluvan asiaan. Lahjat harvoin on ostettu ajatuksen kanssa, lahjan saajan toiveita ja tarpeita miettien.
Onpa ikävän kyyninen tapa ajatella. Kyllä minä ainakin haluan ilahduttaa lahjoilla, vaikka en toisen mieltymyksiä voi aina oikein ennakoida.
Ihmiset eivät tarvitse turhaa tavaraa. Se on yleensä pelkkä riesa. Anna huomiotasi, jos toisia haluat ilahduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos välttämättä haluaa ihmiselle jotain antaa, niin eikö se voi olla sellaista, joka "kuluu käytössä" tyyliin joulukukka (harvoin kestää montaa kuukautta) tai setti jossa on kynttilä, serviettejä ja teetä/kahvia. Ne eivät jää ikävästi pyörimään jalkoihin vaan kuluu käytössä. Näitäkin voi tietysti osaa väärän värisiä, mutta ainakin kuluvat pois tai voi nekin laittaa kiertoon, jos väri ei miettytä.
Tällaisia settejäkin kertyy nurkkiin liian kanssa. Rahat kannattaa antaa suoraan hyväntekeväisyyteen pikkukrääsän tarjoamisen sijasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa lahjoista annetaan vain, koska niiden antamisen mielletään kuuluvan asiaan. Lahjat harvoin on ostettu ajatuksen kanssa, lahjan saajan toiveita ja tarpeita miettien.
Mä ainakin haluan ostaa lahjan saajalle mieluisan lahjan. Mielestäni lahjan pitää ilahduttaa sitä jolle se lahja jää, ei minua, joka sen ostan. Minua ilahduttaa lahjan antajana enempi se, että lahjan saaja tykkää lahjastaan, ei se, että saan ostaa jotain itselleni mieluista ja antaa se jollekulle, joka ei sitä tarvitse / arvosta.
Mutta voisi se saajakin vähän tajuta, että aina se ei mene nappiin mitä toinen haluaa. Se on välillä aikamoista arpapeliä ja se antaja on voinut silti käyttää aikaansa paljonkin. Siihen sopii juuri tämä "ajatus on tärkein".
Huteja sattuu tietysti joskus. Tuollaisessa tapauksessa se ajatus on tärkein voi olla paikallaan, mutta ei siinä tapauksessa, kun lahjaa ostaessa ei ole ollut ajatustakaan siitä, mitä toinen haluaa/tarvitsee.
Lapsena mun veli tapasi ostaa mulle aina jonkun pelin, yleensä sellaisen, jonka halusi itse :D Siinä oli oma etu vahvasti edustettuna, mutta ehkä tuon voi ymmärtää 10-vuotiaalta :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos välttämättä haluaa ihmiselle jotain antaa, niin eikö se voi olla sellaista, joka "kuluu käytössä" tyyliin joulukukka (harvoin kestää montaa kuukautta) tai setti jossa on kynttilä, serviettejä ja teetä/kahvia. Ne eivät jää ikävästi pyörimään jalkoihin vaan kuluu käytössä. Näitäkin voi tietysti osaa väärän värisiä, mutta ainakin kuluvat pois tai voi nekin laittaa kiertoon, jos väri ei miettytä.
Tällaisia settejäkin kertyy nurkkiin liian kanssa. Rahat kannattaa antaa suoraan hyväntekeväisyyteen pikkukrääsän tarjoamisen sijasta.
Miksi se raha pitää johonkin "hyväntekeväisyyteen" pistää? Eikö oma pankkitili kelpaa rahojen säilytykseen, jos niillä ei mitään halua ostaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos välttämättä haluaa ihmiselle jotain antaa, niin eikö se voi olla sellaista, joka "kuluu käytössä" tyyliin joulukukka (harvoin kestää montaa kuukautta) tai setti jossa on kynttilä, serviettejä ja teetä/kahvia. Ne eivät jää ikävästi pyörimään jalkoihin vaan kuluu käytössä. Näitäkin voi tietysti osaa väärän värisiä, mutta ainakin kuluvat pois tai voi nekin laittaa kiertoon, jos väri ei miettytä.
Tällaisia settejäkin kertyy nurkkiin liian kanssa. Rahat kannattaa antaa suoraan hyväntekeväisyyteen pikkukrääsän tarjoamisen sijasta.
Miksi se raha pitää johonkin "hyväntekeväisyyteen" pistää? Eikö oma pankkitili kelpaa rahojen säilytykseen, jos niillä ei mitään halua ostaa?
Yleensä pikkulahjoja annetaan siksi, että koetaan painetta "antaa jotakin". Hyväntekeväisyys oli ehdotus jos toisella on jo kaikkea eikä tavaralle ole käyttöä. Voit toki jouluna yllättää ihmiset kertomalla päättäneesi säilyttää rahasi omalla tililläsi lahjojen ostamisen sijasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos välttämättä haluaa ihmiselle jotain antaa, niin eikö se voi olla sellaista, joka "kuluu käytössä" tyyliin joulukukka (harvoin kestää montaa kuukautta) tai setti jossa on kynttilä, serviettejä ja teetä/kahvia. Ne eivät jää ikävästi pyörimään jalkoihin vaan kuluu käytössä. Näitäkin voi tietysti osaa väärän värisiä, mutta ainakin kuluvat pois tai voi nekin laittaa kiertoon, jos väri ei miettytä.
Tällaisia settejäkin kertyy nurkkiin liian kanssa. Rahat kannattaa antaa suoraan hyväntekeväisyyteen pikkukrääsän tarjoamisen sijasta.
Miksi se raha pitää johonkin "hyväntekeväisyyteen" pistää? Eikö oma pankkitili kelpaa rahojen säilytykseen, jos niillä ei mitään halua ostaa?
Yleensä pikkulahjoja annetaan siksi, että koetaan painetta "antaa jotakin". Hyväntekeväisyys oli ehdotus jos toisella on jo kaikkea eikä tavaralle ole käyttöä. Voit toki jouluna yllättää ihmiset kertomalla päättäneesi säilyttää rahasi omalla tililläsi lahjojen ostamisen sijasta.
Onko mitään tekopyhempää, kuin kertoa lahjoittaneensa joulukortti/lahjarahansa kodittomille koppakuoriaisille tms? Mun mielestä on kohteliasta tuoda esim. joulukukka tai muu pieni muistaminen, jos jouluna (ja muutenkin) kyläillään.
Ja toisekseen, en muutenkaan kertoile rahankäytöstäni muille, koska asia ei kenellekään kuulu. Eipä niitä liiaksi ole muutenkaan, joten miksi niitä kantaisin SPR:n tai muun huijariorganisaation pohjattomaan kaivoon? Pahimpana nämä "jeesustelu-lahjat" tyyliin vuohi Afrikkaan. Yksikään täysjärkinen ei tuota eläinrääkkäystä rahoita.
Se että haluaa muistaa jotenkin, se ajatus siitä.