Lue keskustelun säännöt.
Masennuksen sairastaneille
vi
27.11.2018 |
Haluaisin kysyä teiltä jotka olette sairastaneet masennuksen että millä tavalla se oireili? Ja millä keinoin pääsitte siitä eroon? Helpottuiko elämä ja olo?
Olen nyt jonkun aikaa miettinyt että voisikohan minulla olla kyseessä masennus vai ihan vaan joku ohimenevä 'kausi'. Olen nykyään todella väsynyt usein vaikka nukunkin öisin 7-8 tuntia. Töistä en saa mielihyvää vaan lähinnä tuntuu pakkopullalta mennä sinne. Lasken lähinnä tunteja koska pääsee kotiin.
Kotona en jaksaisi siivota tai laittaa ruokaa, teen ns. pakolliset ja nekin vaatii ponnistelua. Ärsyynnyn todella helposti, roska lattialla tai likainen astia olohuoneessa voi aiheuttaa itkun. Ja tästä päästäänkin siihen että olen todella itkuherkkä. Aina olen ollut mutta nyt tämä tuntuu kärjistyneen. Itku saattaa tulla ihan yllättäen. Koen myös olevani ulkonäöllisesti ruma enkä näe itsessäni mitään kaunista. Ja vaikka parisuhde voikin periaatteessa ihan hyvin, huomaan miettiväni vanhoja 'riitoja' ym. ja pelkääväni että mieheni on minua jättämässä.
Näin kirjoitettuna tuo kaikki kuulostaa kyllä siltä ettei nyt päänupissa ihan kaikki ole kunnossa mutta tiedä sitten. Lisäksi en näytä tätä muille vaan murehdin ja vellon enemmänkin oman pääni sisällä ja itkut itken pääosin yksin. Jotenkin vaan tuntuu ettei kai minulle mitään masennusta voisi iskeä.... miksi iskeä kun kaikki on periaatteessa hyvin? Mutta sitten kuitenkin tajuan ettei tää olotila ole ihan normaali.
Haluaisin lukeakin muiden kokemuksia masennuksesta tai jos jollain ollut samoja 'oireita'. Kiitos jo etukäteen ja hyvää joulun odotusta. :) <3
Kommentit (27)
Kyllähän tuo masennukselta kuulostaa. Kannattaa hakea apua, siitä asiat sitten alkavat järjestyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oireili juuri tuolla tavalla. Kun aloitti hoidon ja lääkityksen, ymmärsi millaisessa suossa oli ollut. Tuntui ihan eriltä olla normaali. Masennus on jännä sairaus, sillä mielikuvat siitä on aivan erilaiset kuin mitä se on todellisuudessa. Ainakin minulla se oli nimenomaan energian puutetta, saamattomuutta ja ärtyisyyttä. Ja itkuisuutta toki. Mutta ei sellaista alakuloa kuin mediassa siitä saa kuvan.
En ehkä puhuisi oireista. Itse tajusin tilanteeni, kun tulin miettineeksi paria edellistä viikkoa ja en ollut poistunut kotoa lähes ollenkaan, Olin itkuinen, valvoin öitä, en syönyt ja kuvittelin itselleni sairauksia ja oikein lietsoin asioita niin pitkän, että sain paniikkikohtauksia yms. Tavallaan keksin, että nyt ei ole kaikki ok ja otin yhteyttä paikalliseen nuorten palvelun, jonka ikähaitariin vielä mahduin. Nyt parin vuoden aktiivisten käyntejen jälkeen vähän helpottaa. 2 viikon välein kävin puhumassa. Asiat on taas järjestyksessä, jotenkin vaikka romahduksia tulee silti. Enemmän naruja on nyt kädessä kuin silloin alkuvaiheessa. En usko, että parannun masennuksesta koskaan. On vain parempia aikoja ja huonompia aikoja.
-N21
Mitä kautta hakeuduit hoitoon? Kävitkö myös juttelemassa jossain vai saitko pelkät lääkkeet? Kuinka kauan meni kun olo 'normalisoitui'?
Kaunis kiitos jos jaksat vastailla. :)
Juu mediassa masennus = ihminen istuu yksin penkillä ja katsoo järvelle selkä kameraan tai ihminen nojaa ikkunaan ja sataa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä kautta hakeuduit hoitoon? Kävitkö myös juttelemassa jossain vai saitko pelkät lääkkeet? Kuinka kauan meni kun olo 'normalisoitui'?
Kaunis kiitos jos jaksat vastailla. :)
Tarkoitin tämän kolmannelle vastanneelle. :)
Minä linnottauduin kotiin, josta poistuin vain lähikauppaan hakemaan kaljaa. Kotitöitä en tehnyt, enkä muutakaan.
Lopulta aauttoi, kun lähdin opiskelemaan, tuli arkeen rytmiä. Nyt kun olen töissäkin on elo mukavaa, tosin edelleen pitää varoa etten täysin erakoidu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu mediassa masennus = ihminen istuu yksin penkillä ja katsoo järvelle selkä kameraan tai ihminen nojaa ikkunaan ja sataa
Mä teen tuota oikeasti :D
En ole toipunut, vaan oppinut elämään masennukseni kanssa jotenkin... mutta joo samanlaisella uupumuksella, itkuherkkyydellä ja jatkuvalla ärtymyksellä alkoi itselläkin. Sitten on myös totaalista tunnekylmyyttä ketään tai mitään kohtaan. Sain vähennettyä stressitekijöitä ym. Kuormitusta niin ihan ok menee nyt. Voisithan ehkä käydä puhumassa työterveydessä asiasta, ja pyytää samalla mittaamaan rautavarastot, ettei vaan ole myöskin masennuksena oireileva raudanpuutos. Ja nyt kun on vielä kaamos aika muutenkin niin vitamiinit ei tee pahaa ainakaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu mediassa masennus = ihminen istuu yksin penkillä ja katsoo järvelle selkä kameraan tai ihminen nojaa ikkunaan ja sataa
Mä teen tuota oikeasti :D
Pelle
En ikinä pääse masennuksestani eroon, koska se liittyy kaksisuuntaisen mielialahäiriön kakkostyyppiin, mutta aika paljon se lievittyi avioeron myötä, kun itsekäs, tunnekylmä, puhumaton ja alkoholisoitunut mies katosi elämästäni.
Natalia, kiitos kun huolit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet masentunut tietyltä näkökulmalta, mutta tiedä myös se että maailma on sairas ja vaatii liikaa sinulta.
Ei ihmistä ole tarkoitettu tälläiseen suorittamiseen. Ajattele nyt niin että tämä aika on ihan hyvä ihmiskunnalle, mutta kuitenkin mielenterveydelle tämä aika on kuin huono säätila.
Emme voi vaikuttaa elämäämme mitenkään, joten voimme vain sietää ja hyväksyä sään. Säätila on tällä hetkellä meidän elämämme aikana tietynlainen ja ota rennosti.
Päihdy tai tee vastapainoksi asioita joista tulee hyvä olo.
Älä usko niitä jotka sanoo että alkoholi vain pahentaa tai päihteet pahentaa. Jos sinusta tuntuu sille niin sitten usko niin. Älä myöskään usko masentajia jotka sanoo että karkki on pahasta. Jos se maistuu hyvälle huonona päivänä niin ei se ole oikeasti pahasta. Usko omiin vaistoihisi, älä muiden valheisiin.
Ihmiset juovat alkoholia ahdistukseen ja masennukseen. Eli ensin on kurja säätila ja siihen otetaan helpotusta eli lääkettä.
Aina kun kärsit tee jotain mistä tulee hyvä olo. Syö karkkia kun vituttaa jne.
Löydä tasapaino elämääsi ja hyväksy paskasade. Paskasadetta et voi voittaa muutoin kuin asennoitumalla siihen oikein.
Masennus voi pahimmillaan tappaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla auttoi lääkkeet. Kannattaa aloittaa varovasti, ettei mene manian puolelle. Niistä pääsee eroon, vaikka jotkut ovat ottaneet elämäntehtäväksi pelottelun.
Käy lääkärillä juttelemassa. Depressio on pirullinen sairaus, joka vaatii hoitoa.
Kannattaa käydä jossain juttelemassa ammattilaisen kanssa. En kuitenkaan välttämättä ajattelisi tuon olevan masennusta. Pimeä vuodenaikakin voi vaikuttaa ja työuupumus tulee minulla yleensä näihin aikoihin (tai siis tuli, ennen kuin vähensin työmäärää), vaikuttaa jaksamiseen ja nukkumiseen, mikään määrä unta ei tunnu silloin riittävän. Itkuisuus ja muut mahdolliset mielialanvaihtelut voivat johtua ihan vaikka e-pillereistäkin... Mutta oli kyse mistä hyvänsä, asia kannattaa selvittää, kun se selvästi häiritsee.
Tuossa masennustesti: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsearviointi/Pages/BDI.aspx
Vierailija kirjoitti:
Mitä kautta hakeuduit hoitoon? Kävitkö myös juttelemassa jossain vai saitko pelkät lääkkeet? Kuinka kauan meni kun olo 'normalisoitui'?
Kaunis kiitos jos jaksat vastailla. :)
Menin ensin tavalliselle lääkärille, joka otti heti tosissaan. Sitten tuli passitus psykologille, joka passitti takaisin lääkärille hakemaan lähetteen psykiatrille. Psykiatri oli aivan loistava. Tykitti kysymyksiä, ja koko ajan muutti kysymysten suuntaa vastausteni mukaan. Ja heti ensimmäisen kerran päätteeksi pystyi toteamaan masennuksen ja yleistyneen ahdistuneisuushäiriön. Kirjoitti myös reseptin saman tien ja lääkkeet alkoivat toimia viikossa. Hän painotti, että terapia on tärkein hoito ja lääkkeet vain apu, ja terapiaan olenkin menossa. Oli aivan ihmeellistä huomata muutos noin nopeasti. Olen myös aiemmin elämässäni sairastanut masennuksen, mutta silloin en saanut hoitoa. Se kestikin sitten viisi vuotta.
Lääkkeitä tosiaan kritisoidaan paljon, mutta jos en olisi niitä aloittanut, olisin vähintään sairaslomalla, jos en jopa kuollut. Siihen nähden otan kyllä riskin siitä, että niistä on vaikea päästä eroon. Sivuoireena tuli unettomuutta, mutta nyt sekin on saatu kuriin.
masentuneet ajelee taksilla määrättömästi ja toiset riuhuu öykerhoissa piiskattavana.....ja sitte ne paranee viikosa!
Ei ketään?