Miksi pitäisi olla antamatta periksi?
Tänään on vaikea löytää syytä.
Jos on menettänyt terveytensä, rahansa ym. Mitään toivoa elämän parantumisesta suurestikaan ei ole, niin miksi pitäisi yrittää ja yrittää, uskoa ja toivoa? Mitä tässä nyt on odotettavaa enää?
Kommentit (8)
Opettelet elämään nuukasti, nyhjäämän tyhjästä eli taikomaan vähistä aineksista luksusta. Itse tekemällä saa parempaa ruokaa ja terveyskin voi lähteä kohentumaan. On aika keskittyä olennaiseen. Jos on tupakoita, hylkää ne jne.
Vierailija kirjoitti:
Opettelet elämään nuukasti, nyhjäämän tyhjästä eli taikomaan vähistä aineksista luksusta. Itse tekemällä saa parempaa ruokaa ja terveyskin voi lähteä kohentumaan. On aika keskittyä olennaiseen. Jos on tupakoita, hylkää ne jne.
Siis terveydentilan ennuste on se, että ei koskaan parane, mutta ei kuolekaan nopeasti. Tietenkin on keholle parempi syödä terveellisesti kuin epäterveellisesti, mutta ei se kauheasti kohenna kun on jo peruuttamattomasti viallinen. En tupakoi yms. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos uskoo itseensä?
Usko on kovalla koetuksella :/ ap
Niin no terveyden menettäminen on paha, fyysisen. Itseltäni vietiin henkinen terveys lapsuudesssa, mutta siinä on sentään aina se toivo, että saamalla oikeanlaista apua voi parantua. Ilman sitä toivoa en tiedä missä olisin...
Usko ja toivo eivät auta, vaan omat teot.
Vierailija kirjoitti:
Usko ja toivo eivät auta, vaan omat teot.
Eli jos on tilanteessa jossa omat teot eivät auta, kannattaa antaa periksi. Ap
Jos uskoo itseensä?